Nuoret rohkeat naiset pitävät yllä Venäjän opposition heikkoa liekkiä. Pussy Riotin voimahahmot Nadezhda Tolokonnikova ja Maria Aljohina esiintyvät ympäri maailmaa.

Sanotaan, että punkryhmä on jakanut venäläisiä kahteen leiriin enemmän kuin mikään viime vuosina. Heitä on ihailtu ja kadehdittu. Kun Mashalta ja Nadjalta kysyttiin Tallinnassa, eivätkö he lähtisi kiertueelle ympäri maailmaa, naiset vastasivat: ei kiitos.

Bändi, jolla ei ole musiikillisia tavoitteita on silti ansainnut paikkansa historiassa ja ennätystenkirjassa, kuten tilaisuutta Tallinnassa juontanut musiikkikriitikko Artjom Troitsky sanoo.  Naiset osallistuivat Tallinn Music Week -tapahtumiin.  Youtubesta löytyy pressitilaisuus.

https://www.youtube.com/watch?v=PPdOWHU8-h4#t=21

Kadehtijoiden joukkoon lukeutuu myös monia venäläisen rockin supernimiä. Syy on selvä. Vaatii rohkeutta esiintyä kuten naiset tekevät.  Eikä punkryhmää pidetä Venäjällä varsinaisesti musiikintekijöinä. He eivät ole koskaan levyttäneet, eivätkä esittäneet musiikkiaan keikkailemalla.

Kuva Twitter nadja@tolokno

Viime viikolla PR-naiset nähtiin Yhdysvalloissa. Puhujina paikalla olivat paitsi Yhdysvaltojen entinen ulkoministeri Hillary Clinton myös näyttelijä Meryl Streep ja Kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja Christine Lagarde.

Rock on kapinaa

Kristus Vapahtajan kirkossa kuvatun ja videolle jälkeenpäin askarrellun esityksen jälkeen on tapahtunut paljon. Naiset ehtivät istua vankilassakin melkein kaksi vuotta. Huliganismista langetettua tuomiota voi hyvin pitää poliittisena. Politiikkaa on myös naisten kokema vastustus. Monen mielestä Pussy Riot loukkaa esiintymisillään kaikkia venäläisiä.

Pussy Riot on ilmiö. Se on tavaramerkki. Alunperinkin ryhmästä tehtiin helposti kokoonpanoaan vaihteleva. Monen kriitikon on vaikea nähdä esityksissä mitään muuta kuin mautonta rienausta.

Kirjoitin pari vuotta sitten, että ”Pussy Riot on ollut tyyppiesimerkki siitä, että poliittinen aktivismi on helppo leimata lännestä tulleeksi hapatukseksi. Toimittaja Masha Gessen, joka on sekä Venäjän että Yhdysvaltojen kansalainen ja sukujuuriltaan venäläinen, on lukenut naisten oikeudessa esittämiä tekstejä niin venäjäksi kuin englanniksi ja huomannut, että tekstit ovat venäjäksi vieraita, mutta englanniksi iskeviä.”

-Kyse on siitä, että ne ovat nykyistä poliittista kieltä. Kieli on vierasta Venäjällä. Kuten Occupy Wall Street Venäjällä. Venäläisten oma kieli on kuin noitavainoista, mutta tuttua Venäjällä, Gessen analysoi vuonna 2012.

Pyssy Riotin esitykset ovat enemmän kuin ”musiikkia”. Naiset ovat valmiita ottamaan riskin esiintyessään.

Näin kävi muun muassa Sotshissa, jossa ryhmä joutui useamman kerran pidätetyksi.  Pussy Riot tavoittelee huomiota, mutta Sotshiin naiset lähtivät vailla pitkää valmistautumista.

Tallinnassa he kertoivat lähteneensä olympialaisten kisapaikoille vasta huomattuaan Moskovassa, että pienet mielenosoitukset eivät kantaneet. Sotshin kisojen aikaan myös Venäjän epäkohdista oli mahdollista saada tietoa leviämään.

Muutamat muutkin uskalsivat ja uhmasivat

Punaisella torilla pidätettiin ihmisiä, jotka kantoivat pieniä sateenkaarilippuja homojen oikeuksien puolustamiseksi. Yhtenä päivänä torilla pidätettiin sateenvarjot avanneet ihmiset. Sateenvarjot symboloivat tv-kanava Dozhdia eli sadetta. Sen lähetysvirta on ollut taloudellisissa vaikeuksissa sen jälkeen kun yhtiön ohjelmat vedettiin pois kaapeliverkoista. Nykyisin kanavan ohjelma on ilmeisesti mahdollista nähdä Ukrainassa Venäjän ykköskanavan siijaan.

Putin kritiikin sydän

Tapahtumien satunnaisuutta ja vaikutusten arvaamattomuutta kuvaa hyvin se, että Pussy Riotin esityksestä tuli voimakkain vastanäytös Putinin olympialaisille, joita on kyllä arvosteltu muun muassa siitä, että ne maksoivat enemmän kuin kaikki tähänastiset talviolympialaiset yhteensä.

”Putin opettaa sinulle, miten sinun tulee rakastaa isänmaatasi.”

Naiset kertoivat, että heidän pidätysten yhteydessä tapaamansa poliisit olivat lopen kyllästyneitä olympialaisiin. Ihmisten elämä oli sotkettu vuosiksi kisojen takia. Pikantti yksityiskohta oli se, että naisten kanssa pidätysaikana keskustelleet poliisit halusivat vapautuksen jälkeen välittömästi yhteiskuviin.

Ihan niin kuin Hillary Clinton, Bill Browder ja moni, moni muu.

https://twitter.com/gruppa_voina

Viikonlopun annos propagandaa alkaa olla täysi. Venäjällä televisio paahtaa täysillä. Verkossa on jo levitetty tietoa siitä, miten ensi viikolla toimitaan.

Yleisenä totuutena on pidetty, että Venäjällä television pääkanavat saavat poliittisen johdon ohjeet erinäisten ajankohtaisaiheiden käsittelystä. Viikonvaihteessa julkaistiin  Twitterissä ohjeisto, jossa selvitetään miten toimittajien pitää käsitellä Ukrainaa ja Krimiä. Toimittajia ohjeistetaan korostamaan Ukrainan hallinnon laittomuutta ja valtataisteluja, esittämään Venäjän toimet vakauttavina ja elintasoa kohottavina ja lisäksi mainostamaan Krimiä hyvänä turistikohteena.

2000-luvulla televisio on totalitarismia, televisiokanava on kuin taktinen ydinase.

Krimin kriisi osoittaa, että Venäjää tukevat omanlaisensa valtiot, hylkiöt. YK:n äänestyksessä naapurimaamme taakse asettui enää kourallinen maita. Suurin uutinen äänestyksessä oli Kazakstanin pysytteleminen puolueettomana.

Tuloksena on se, että Venäjä (siis sen poliittinen johto) sulkee itsensä paitsi länsimaiden, myös omien kaltaistensa ilkimysten ulkopuolelle.

Venäjä on ulkona teollisuusmaiden klubista, mutta onko siitä hyötyä muille. (Tuntemattoman tekijän kollaasi)

Tunnelmat Kazakstanissa ovat jäätävät: maassa on suuri venäjänkielinen vähemmistö ja pitkä raja Venäjän kanssa. Muidenkin Keski-Aasian maiden katseet kääntyvät varmasti Kiinaan, jonka politiikan kulmakiviä on rajojen koskemattomuus. Tavoite entisen Neuvostoliiton vahvistamisesta Venäjän vaikutusvallan mukaisesti herättää huolta. Kazakstan ei ole tunnustanut täysin rinnoin Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäistymistäkään.

On arveltu, että Putin heitti roskiin niin suunnitelmat Euraasian liiton nopeasta muotoutumisesta kuin mahdollisuutensa neuvotella Venäjälle uusi turvallisuuspoliittinen asema Euroopassa. EU ei varmaan sitten vuoden 1989 ole ollut yhtä yhtenäinen.

Venäjän talous on kuralla

Venäjä on energian viejä, joka saa valtaosan tuloistaan öljyn ja kaasun kaupasta. Se tarvitsee budjetissaan pysyäkseen noin 100 dollarin tynnyrihinnan.

Kirjoituksellaan yhden teollisuudenalan monokaupunkien tuhojen seurauksista aikoinaan hämmentänyt sosiologi Jevgeni Gontmaher oli jo muutama viikko sitten kirjoituksessaan hyvin pessimistinen. Eikä tilanne ole Venäjällä yhtään parantunut pakoteuhan leijuessa maassa.

Jos ihmisiltä viedään vielä poliittiset vaikutusmahdollisuudet, olisi tuloksena Gontmaherin mukaan joukkopako. ”Jäljelle jäävät ovatkin sitten tuomitut näköalattomaan olemiseen, joka perustuu totaaliseen huijaukseen, kuin Hugo Chavezin öljyvaltio Venezuelan ja Fidel Castron zombiutuneen Kuuban välimuoto.”

-Minun on vain sääli maatani. Ei se ole ansainnut tällaista surkeaa kohtaloa, Gontmaher arvioi Vedomosti-lehdessä.

 Propaganda turruttaa

Venäjällä propagandan turruttama kotiyleisö saattaa vielä uskoa johtajiinsa, mutta tilanne voi arvaamatta muuttua ja kansan tunteet kääntyä halveksunnaksi ja vihaksi.

Tätä minun ei tarvitse ottaa omiin nimiini, arveluja voi lukea verkosta venäjäksi.

-Valtavaa, arvaamatonta ja vaarallista Venäjää karttavat kaikki, kirjoittaa Georgi Satarov. Satarov on tunnettu Jeltsinin aikainen Kremlin neuvonantaja.

”Esitän selvän esimerkin: kenenkään mieleen ei pälkähdä tällä hetkellä konsultoida Venäjän kanssa mistään kansainvälisistä operaatioista.”

Käytännössä tämä tarkoittaa Satarovin mukaan sitä, että Venäjä ei puolusta enää mitään inhottavaa diktatuuria. Näin Putin on vapauttanut länsimaiden kädet.

Twitterissä Valko-Venäjän diktaattorin kerrotaan vitsinä sanoneen, ettei hän ole enää ainoa Euroopassa. Mutta Aleksandr Lukashenka on outo ukko, kuten tuttuni Facebookissa totesi.

Venäjän arvovalta laskee

Venäjä käy tarpeettomaksi diktatuureille. Tahattomat seuraukset syntyvät seuraavanlaisen syy/seuraus-ketjun keskinäisestä vaikutuksesta: Länsi ottaa askelia, joita se ei tulkitse Venäjän taholta kohdistetun uhan estämiseksi, mutta joihin Venäjän hallinto kuitenkin reagoi aiheuttaen taas vastatoimia.

Satarov ennustaa Facebookissa, ettei tule mitään imperiumin palauttamista, vaan eristys ja tarkka taloudellinen tukahduttaminen. Ei ole vaikea arvioida, että se tehtävä on paljon helpompi kuin Reaganin aikanaan päättämät toimet Pahan imperiumia vastaan olivat.

Lauantaina Venäjä ilmoitti, että se ei aio julkaista listaa uusista talouspakotteista, jotka se on ottanut käyttöön länttä vastaan. Venäjän ulkoministeriö kertoi perjantaina vastanneensa EU:n ja Yhdysvaltojen talouspakotteisiin asettamalla joukon ihmisiä maahantulokieltoon.

-Se ei enää puolusta diktatuureja, sen ei anneta käydä asekauppaa niiden kanssa ja rahat se tarvitsee itse, Satarov kirjoittaa.

Venäjän talouden surkeus näkyy sijoittaja miljardööri Georg Soroksen mukaan siinä, etteivät maan oligarkit luota hallintoon. Eliitti kouluttaa lapsensa ulkomailla ja sijoittaa muualle. Soroksen mukaan Putinin on tehnyt aggressiiviseksi hänen heikkoutensa. Itsepuolustusta. Putin voi Soroksen mielestä olla julma, mutta ei hän sadisti ole – taloudellisesta heikkoudesta aiheutuva aggressiivisuus on täysin luonnollista.

Venäjä tarvitsee kumppanin Euroopassa, Putin on tehnyt itsestään kilpailijan. Tietyt tahot Venäjällä ovat kriittisiä Putinin toimille.

Mutta, kuten kirjailija ja lakimies Vladimir Pastuhov sanoo, Venäjällä eliitti ei ole tiedostanut tapahtunutta. Se on vähätellyt historian luomaa haastetta eikä ole ymmärtänyt tapahtuneen syvintä olemusta. Samaan aikaan kun venäläinen eliitti pyrkii sopeutumaan elämiseen autoritarismissa, Venäjä valuu pikku hiljaa vääjäämättä totalitarismiin.