MOT-ohjelma on teettänyt netissä kyselyn koskien suomalaisten asenteita EU:ta ja kotimaan politiikkaa kohtaan. Tulokset ovat häkellyttäviä. 77% vastanneista ei luota Euroopan unioniin, 78% vastanneista ei luota hallitukseen ja 58% ei luota eduskuntaan.

Vaikka kysely tehtiinkin avoimena verkkokyselynä, on se kuitenkin varmaan jollain tavalla suuntaa antava ja kuvaa niitä asenteita ja tunnelmia, joita ihmisillä juuri nyt on. Monet kokevat, että ongelmat ovat hyvin suuria eikä heitä kuunnella saatikka että tavallisella ihmisellä olisi suuresti mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mihin suuntaan maailma ympärillä menee. Se on mielestäni valtavan surullista.

Suurimmiksi huolenaiheiksi nousivat talous, työttömyys ja maahanmuutto. 60% vastanneista ei koe olevansa EU-kansalainen. Euroa vastustaa 63% vastanneista.

Näistä, kuten niin monista muistakin vastaavista kyselytutkimuksista ja vaikkapa ihan normaalista keskustelusta normaalien ihmisten kanssa, tulee aina mieleen, että kuinka voi olla mahdollista se, että poliitikot ja julkisuus antavat hyvin paljon toisenlaista kuvaa siitä, mitä suomalaiset haluavat, ja tuntuu kuin esim. Suomen eurojäsenyyden vaihtoehdoista ei edes haluttaisi keskustella julkisuudessa.

Onko se niin, että päättäjät tekevät päätöksiä, jotka sopivat omaan agendaan, olipa motiivi sitten aito usko oikeassa olemiseen tai haave hyvästä kansainvälisestä virasta. Ja ne päätökset sitten maalataan kauniin värisiksi ja ihmiset tuhahtavat, että jaahas, no ok, mitäpä me tuolle asialle enää voidaan ja kai ne tietävät, mitä tekevät.

Mutta kuinka paljon vaihtoehdottomuutta ja vaihtoehdottomuuden kamikazemaista politiikkaa suomalaiset meinaavat sietää?

Ajatuspaja Libera julkaisi viikolla tutkimuksen koskien euron tulevaisuutta. Asiantuntijaryhmä kävi läpi eri vaihtoehdot Suomen eurojäsenyyden suhteen ja totesi, että meillä on vaihtoehtoja ja esimerkiksi ero eurosta voisi olla jopa hyvä ratkaisu. En ole itse vielä ehtinyt kirjaa sen kummemmin lukea, joten en sitä nyt sen enempää tässä käsittele, mutta kirjan voi ladata täältä ja kokeilla, miltä tuntuu tehdä itsenäisiä johtopäätöksiä.

Kuitenkin mietin, että miksi valtiohallinnon on niin kauhean vaikeaa tarjota vaihtoehtoja tai edes myöntää, että vaihtoehtoja on. Euro- ja EU-kriittisyys ovat kuitenkin Suomessa aika korkealla, vaikkei nyt tuo 77% ihan paikkansa pitäisikään, joten kyllä poliitikkojen tulisi se huomioon ottaa ainakin keskustelun tasolla ja muutenkin kuin ääniä keräillessä.

Suorademokraattina en tietenkään voi välttyä pohdiskelemasta sitäkin, että mitä jos suomalaisille tarjottaisiin faktat tiskiin ja kysyttäisiin suoraan, että mitäs tehdään, pysytäänkö eurossa tai EU:ssa tai haluammeko mukaan EU:n ja USA:n väliseen vapaakauppasopimukseen. Mikä olisi lopputulos ja pystyisikö vallassa olevat sopeutumaan siihen, mitä aikuiset äänioikeutetut ja oikeuskelpoiset suomalaiset todella haluaisivat?

Ja jos jossain kummallisessa mielenhäiriössä valtiohallinto kysyisikin suomalaisilta, että mitäs te muuten haluatte, erotaanko eurosta vai pysytäänkö rahaliitossa mukana, ja enemmistö suomalaisista toteaisi haluavansa eroon eurosta? Lähtisikö hallitus toteuttamaan suomalaisten toivetta, vaikka se tarkoittaisi, ettei olisi mahiksia palkkiovirkaan euroryhmän johdossa ja ratkaisu vaatisi myöntämään, että oman puolueen politiikka ei sitten ollutkaan se suosituin.

Ja olisiko suomalaisilla lopulta rohkeutta vaatia faktoja ja politiikkaa, joka olisi demokratian ja perustuslain mukaista eli kansantahtoa toteuttavaa?

Aika näyttää. Itse toivon, että Suomi uskaltaa ottaa riskin ja olla se kaunis, rietas ja onnellinen pikkuinen maa, joka näyttää esimerkkiä kuinka oma kansa on tärkeämpi kuin mikään muu. Pallo ja vastuu on tässä kohtaa mielestäni suomalaisilla. Ei ne, jotka sinne lihapatojen ääreen ovat itsensä sumplineet, tee mitään sellaista, mikä horjuttaisi heidän hyvinvointiaan ja mukavaa kuplamaailmaansa. Kyllä se valta täytyy palautua kansalaisille ihan kansalaisten omasta tahdosta, ja me suomalaiset voimme halutessamme osoittaa, että meille ei vittuilla.

Tämän biisin omistan Suomelle. <3

Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään
Ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää
Mut älä unohda, että nyt lopultakin on sun vuoro taas
Ja mä voin luvata, ettei se satuta, kun kaiken pudottaa

Sä alat vihdoin viimein käsittää, ettet sä tarvii lupaa keneltäkään
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää
Joten anna mennä
Joten anna mennä
Kaunis rietas onnellinen
Kaunis rietas onnellinen