 Valtteri Sandberg to 09.05.2013 |
Hei, sinä! Jep, juurikin sinä. Vai mitä, että ystävien auttaminen on kaikki kaikessa myös sulle? Nimittäin mulle se ainakin on. Ihastuttava Heidi Searching for the Little Black Dress-blogista rimpautti minulle ja avunhuutojen saattelemana sujadin nyt tähän kotikoneelle. Heidi nimittäin tarvitsee noin kaksi minuuttia sun ajastasi ja olisi ihan mielettömän kiitollinen, jos voisit ne hänelle lahoittaa. 1.
 Heidi valittiin mukaan Maybellinen meikkilookki kisaan, jossa piti mielikuvitusta käyttäen taiteilla omannäköinen meikki kyseisen merkin uutuustuotteilla. Kisassa on mukana monia bloggaajia, joista parhaan meikin taiteillut eli eniten ääniä saanut kaunotar sitten pakkaa laukkunsa ja lentää linnun lailla ensi syksynä New Yorkin muotiviikoille. Mielestäni Heidi ansaitsee kyseisen palkinnon, sillä hänen bloginsa on Suomen mittakaavassa ainoa laatuaan ja muutenkin muoti on hänelle enemmäin kuin vain harrastus. Se on kuin elämäntapa! Käykää siis ihmeessä antamassa äänenne neitokaiselle TÄÄLLÄ!
Katsokaa vaikka tuota intohimon paloa hänen silmissään, kun hän puhuu noista NYCin muotiviikoista! Hän jos kuka ansaitsee päästä sinne ♥
2.
  Heidi on kyllä aikamoinen, sillä hän pääsi mukaan myös Indiedaysin ja Asuksen katumuotikampanjaan. Kampiksessa kolme eniten ääniä saanutta bloggaajaa pääsee osallistumaan Asuksen ja Indiedaysin järjestämään kuvauspäivään, jossa finalisteista otetaan upeita muotikuvia ammattilaistiimin voimin. Pääpalkintona on ASUS Transformer Book TX300 -kone (arvo 1300 euroa). Ja Heidin ”Down to Earth” asua kannattaa siis äänestää ihan vain siksikin, koska kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan tuommoinen samanmoinen kone – mieletöntä! Voitte äänestää häntä TÄÄLLÄ!
Iso kiitos kaikille teille ihanille, jotka annoitte hieman ajastanne Heidin hyväksi. Hän ja minä myöskin ollaan ihan superiloisia siitä, hihi. Nyt pidetään peukkuja hänen puolestaan, eiks jeh? ♥ |
|
Valtteri Sandberg ke 27.03.2013 |
Moikka! Oon tosi ylpeä itsestäni: sain kuin sainkin aikaan kuvata teille kauan toivotun päivä kuvina-postauksen, whoop! Tietysti niitä kuvia olisi voinut räpsiä vielä ahkerammallakin otteella, mutta eikös tämä nyt ole aikasta loistokas suoritus näin vasta-alkajalle, häh? Musta ainakin. Tässä siis matskua eiliseltä.  Jeps, tällä tavalla mä sen muistin. Puhelin on semmonen kapistus, että räplään sitä turhankin usein. Päätin siis edellisiltana SOS-merkkien saattelemana vaihtaa hyvin huomiota herättävän taustakuvan, ihan vain teidän iloksi. En olisi meinaa ilman tuota muistanut ottaa näitä kuvia, haha. Herätyskello taisi päristä siinä varttia yli seitsemän aikoihin, jolloin mulla oli vain tunti aikaa rymistellä bussipysäkille täydessä tällingissä… Miteköhän mahdoin selvitä?
 Huomenta! Freesinä parisen minuuttia simmujen avaamisesta. Gotta love the hair!
 Kerrankin oli pakko pakottaa itselleen aikaa aamiaista varten. Kyllä mä sen yleensä syönkin, sillä näin terveystietoa lukeneena tiedän, että se on se päivän tärkein ateria. Naurattaa vaan tämä huolellinen asettelu. Oikeasti kävelisin ympäri huonettani vaatteita ympäriinsä heitellen, leipä suussa ja kelloa paniikissa pälyillen. Tällä kertaa päätin yrittää nauttia safkan ihan pöydän ääressä.
 Kiirehän siinä sitten tuli ja sain liukastellen ryysiä bussipysäkille lailla tuulispään. Onneksi ehdin! Tukkakin piti laittaa hienosti vähän kiharalle, mutta ei jäänytkään kuin semmoiset seitsemisen minuuttia kuontalon kokoon karsimiseen. Suoratkin on ihan jees, eiks vaan?
 Tässä minä ylpeänä! Solmin nimittäin ensimmäistä kertaa itse kravatin. Asetin puhelimen käsipaperitelineen päälle ja taiteilin tuon kuristimen YouTuben kravatin solmimisvideo kaverinani. Eikä mennyt edes kauaa (ellei lasketa niitä kahdeksaatoista yritystä kotosalla, joiden takia melkein myöhästyin bussista)!
 Koulun vessasta porhalsin kuvisluokkaan iki-ihanan kuvisopettajani juttusille. Palautin hänelle jakson takaisen kurssin työt, ja jubailtiin vielä hieman blogimaailmasta ja työnhakemisesta. Jos jotakin jään vanhassa opinahjossani kaipaamaan, niin se on sitten hän!
 Sain hetken istuskella koululla, ennen kuin oli järkevää lähteä liukastumaan kevään täyttämille teille bussia odottamaan. Matkalla törmäsin autokoulutunnille kiirehtivään lempparityttööni Seraan, joka antoi mun räpsäistä itsestään kuvan.
 Tennistossujen kanssa hengailtiin vielä hetki bussipysäkillä augingon paisteessa, ennen kuin kulkuvälineemme saapui. Ne lähettävät terkkuja Joannan kukkaispopoille! Tässä vaiheessa kello oli noin kymmenen aamulla – suuntana Helsinki!
 Brum, brum.
 Käppäilin Stockmannin pääoville odottelemaan Searching for the Little Black Dress -blogin Heidiä. Tytsyn kanssa sovittiin edellispäivänä, että otetaan asukuvat ja suunnataan vielä kahvittelemaankin. Näin myös tehtiin!  Kekkaloitiin hetki Espalla – meikä kameran edessä heiluen ja Heidi sen takana kuvia räpsien – ja kipitettiin sitten Vanhalle kera sumpin ja tulevaisuuden suunnitelmien.   Oli ihanaa nähdä Heidiä ensimmäistä kertaa! Ollaan aika samanlaisia ihmisiä (yhtä häsliä) ja molemmilla on aikeissa suunnata ulkomailla tulevaisuudessa. Heidi lähtee Pariisiin, meikäpoika taas halajamaansa maailman kolkkaa ei vielä tarkkaan tiedosta.
 Business woman!
  Meikäläisellä oli aikamoinen Heidi-päivä, nimittäin bruneten Heidin suunnattua päivän askareisiin, sain seurakseni ihanaisen HAIDI-blogin Heidin. Tystyn kanssa ollaan vietetty enemmänkin aikaa yhdessä, muun muassa uutena vuotena, mutta viime kerrasta oli silti liian kauan. Suuntasimme askeleemme kohti Espan Aschan Caféta ja haukkasimme hieman välipalaa juorujen vaihtaessa omistajaansa.
 Kahvilasta suuntasimme nokkamme kohti salaperäistä tilaisuutta, josta pääsette kuulemaan lisää vielä tämän viikon aikana.
 On se muuten ihanaa, että on kevät! Tai noh, meteorologisesti on vielä talvi (*nostaa nörttilaseja*), mutta kyllä ne päivät vaan tuntuvat lämpimämmiltä ja lämpimämmiltä mitä lähemmäs huhtikuuta päästään.
 Siinä kuuden, seitsemän hujakoilla otin pääkaupungistamme suunnan kohti armasta kotikaupunkiani, Espoota, ja busseilin itseni kauppakeskus Iso-Omenan kautta Essin tykö. Hengailtiin hetki dogien kanssa ja lähdimme sitten hakemaan meikäläisen kamppeita kotoa, sillä aikomuksissa oli jäädä Essille yöksi. Meillä nimittäin oli suunnitelmissa puunata seuraavana päivänä tystyn uusi asunto lattiasta kattoon ja näin myös tapahtui. Ihana tolun tuoksu siellä, haha!
   Ja mitä olisikaan ilta ilman kunnon mättöjä? Noi pizzat oli ihan sairaan hyviä! Löytyvät Ikeasta hintaan 3,60€. Yhdessä pakkauksessa oli muistaakseni semmoiset seitsemisen palaa, eli noista saa aika hyvät kemusafkat – joko itse juhliin tai sitten darra-aamun varalle. Semmoinen oli meikäpojan tiistaipäivä! Toivottavasti oli nyt teidän mieleenne, kun olette kerta niin kauan jo saaneet tämmöisen postauksen perään koiranpentusimmut toiminnassa haikailla. |
|
Valtteri Sandberg ti 26.02.2013 |
Tomeraa tiistaita toljanterit!
Paluu arkeen tapahtui meikäläisen osalta sunnuntai-maanantai välisenä yönä komeetan lailla, sillä puksutin takaisin kotikonnuille Espooseen Oulun pilvilinnojen omaisista oloista. Vaikka paninkin maaten vasta siinä kolmen nurkillä yöllä, sain revittyä itseni ylös jo hieman kahdeksan jälkeen. Oli muuten voittajafiilis, ei hele. Siinä aamutoimia hääräillessäni sain viestin rakkahalta ystävältäni Essiltä, josko meikäpoika tahtoisi ottaa ja hilpaista lenkille mitä aurinkoisimpaan säähän. Vastauksen tiedätte te neropatit osaatte päätellä jo pelkästään otsikon perusteella. Vetäisin kimpsut ja kampsut ylleni, nappasin kameran olalle ja rymistelin vauhdilla kohti Latokasken lumisia peltoja. Siellä me sitten pörrättiin varsin hellyyttävien karvakamujen, Nickin ja Lilyn, kanssa parisen tuntia D-vitamiinistä nauttien. Vitsit, oli kyllä mieletön keli. Lisää tätä! Noi alla pörräilevät kuvat ovat ainakin tämän pojan mieleen, vaikka vuffeilla olikin tapana heilua ja hypähdellä niin, etten aina ihan pysynyt perässä. Mitäs mieltä te olette kuvasaldosta?
P.S. Eikös Nicki ja Lily olekin maailman suloisimpia otuksia? Ah, sydän sulaa ♥  Lily ♥
  Nicki ♥
      ”Kimppuun!”
       Nickin silmät on aika maagiset…
     ”Iiks, aurinko häikii!”
   Ihanat, kun ne kaivaa kuonot lumessa. Haha!
 |
