|
Valtteri Sandberg ke 09.04.2014 |
Heipsun murut! Mun ja Jannen postauksiin on aika ajoin sadellut kaatamalla kysymyksiä teitseiltä liittyen meihin ja meidän parisuhteeseen. Monet ovat myös toivoneet yhteistä kysymysvideota meiltä, mutta koska olemme sellaisen jo kuvanneet päätimme vastata muutamiin teidän mieliänne askarruttaneisiin kysymyksiin näin postausten muodossa. Jantsun vastaukset pääsette tsekkaamaan täältä, mutta vasta sitten kun olette lukeneet meitsin… Let’s go! Kuinka kauan olette seurustelleet? Kesäkuussa tulee kaksi vuotta täyteen — kylläpäs aika rientää! Miten tutustuitte? Janne oli vissiin selaillut bloginsa Facebook-tykkääjiä ja bongannut mut sieltä. Poitsu googletti mun nimen ja päätyi juuri perustamaani blogiin jättäen mulle kommentin — se oli ensimmäinen kerta, kun ”juttelimme”. Muistan vieläkin, että se oli vappuaattona, haha! Myöhemmin hän lisäsi meitsin Facebook kaveriksi ja laittoi maailman söpöimmän viestin inboxiini. Näin pienestä jutusta tämä kaikki alkoi — elämä on ihmeellistä! Mitä teette yleensä, kun vietätte aikaa yhdessä? Hengaillaan joko jomman kumman luona, eli murulla Helsingissä tai täällä mun vanhempien luona Espoon perukoilla. Pyörimme myös usein kaupungilla ystäviemme kanssa ties mitkä metkut mielessämme. Tämän lisäksi paljastettakoon, että Finnkinon palvelut ovat meille tutut kuin omat taskut — leffassa käynti on vaan niin parasta! Oletteko saaneet vinoja katseita, kun kävelette käsikädessä julkisella paikalla? Miten suhtaudutte tällaiseen? Joo, tuleehan niitä. Aluksi kiinnitin niihin enemmän huomiota ja pelkäsin huutelua, mutta nyt en jaksa enää välittää. Phresh out the runway, bitchessss! Riitelettekö usein? Mistä? Kinastelemme ja kränäämme kaikista pikku asioista sekä härnäämme toisiamme pilke silmäkulmassa, mutta harvemmin me oikeasti riitelemme. Meillä tuppaa menemään silloin tällöin aikataulut ristiin ja yhteisen ajan puutteesta on syntynyt konfikteja. Millaisia yhteisiä tulevaisuuden haaveita teillä on? Odotan kovasti seuraavaa yhteistä matkaalle! Milloin ja mihin se menisimme — näihin kysymyksiin en osaa vielä vastata. Kesällä toivottavasti jo ♥ Olemme myös molemmat die hard-koiraihmisiä, joten saatamme joskus saada perheenlisäyksen. Paras asia parisuhteessanne? Paras asia on mielestäni se, että tietää elämässä olevan henkilön, joka on aina valmis tukemaan, auttamaan ja olemaan siellä minua varten — no matter what. Parasta on myös se, että voin olla täysin oma itseni Jannen kanssa, eikä hän hätkähdy tyhmistä tansseistani ja ainaisesta laulamisestani, haha! Paras yhteinen muistonne? Yhteiset ulkomaanmatkamme ovat olleet ihan ylivetoja — niihin liittyy aivan erityisiä muistoja. Ulkomailla todellisuudentaju kierolla tavalla muuttuu, koska ei ole arkisten asioiden ympäröimänä. Siksi ne varmaan tulevat ensimmäisenä mieleen, kun miettii yhteisiä muistoja. Jos saisitte varastaa yhden vaatekappaleen toistenne kaapeista, mikä se olisi? Olen jo ovelasti kähveltänyt aika monta vaatekappaletta häneltä, kjäh kjäh! Rakastan Jannen mustaa villapaitaa ja harmaata pipoa — ne olivat itseasiassa molemmat mulla juuri tänään päällä kauppaan porhaltaessani. Diggaan myös superisti murun Carlingsin ruutupaidasta ja olisinkin jo varmaan ryöstänyt sen, jos se vain olisi meitsin kokoa. Mikä on noloin/hauskin tapaus minkä olette yhdessä kokeneet? Janne kertoo ihan varmasti meidän ravintolakämmin, joten kerron huippunolon jutun sijaan jotain hauskaa. Menimme kesällä yhdessä Linnanmäelle ja olin jo vuoden päivät yrittänyt houkutella häntä hurjapäiden laitteisiin — meikäläinen meinaa rakastaa niitä! Noh, vastustelu oli jatkunut jo iät ja ajat, mutta yhtäkkiä jokin naksahti herra Naakan päässä ja hän uskaltautui vaikka ja vallan mihin hilavitkuttimiin. Se oli musta todella koomista, mutta olin kyllä tosi ylpeä Jannesta! Oletteko aiemmin seurustelleet? Noh, jos kuukauden kestänyt yläastesuhde laskettaisiin niin sitten kyllä, mutta koska niitä ei lasketa vastaukseni on ei. Onko teillä yhteisiä mielenkiinnon kohteita? Onhan meillä! Bloggaamme kumpainenkin, muoti on intohimomme ja nukkuessamme uneksimme ruokasta (hahah, jostain syystä tuli mieleen Kung Fu Pandan nuudeliuni!). Meillä on myös hyvin samanlaiset aspektit mikä tulee makuasioihin. Olemme kuitenkin ylipäänsä aika erilaisia, mikä on ihan hyvä asia, sillä tietyllä tavalla täydennämme toinen toistamme. Kuinka usein näette toisianne? Abouttiarallaa kolmisen kertaa viikossa! Joskus enemmän, joskus vähemmän — se riippuu niin paljon menoista. Aijotteko muuttaa joskus yhteen? Aijomme varmasti, mutta tällä hetkellä ainakaan minä en voi sitä ajatella. Pitää nimittäin ensin taistella itselleni opiskelu- ja mielellän myös sen ohelle työpaikka, ennen kuin haluan edes ajatella muuttamista himpestä. Ja mielestäni yhteenmuuttamisella ei edes ole mitään kiirettä — olemmehan sentään vasta nuoria poitsukkeleita. Kumpi antaa helpommin periksi asioissa? Pakko myöntää, että minä se olen. Jannen vahvaa tahtoa vastaan on joskus hyvinkin hankalaa taistella — ei sillä etten olisi aika kova vastus, hehe. Kumpi teistä teki aloitteen? Janne se oli. Meitsi oli niihin aikoihin vielä todella epäitsevarma, enkä todellakaan kuvitellut mitään parisuhteeseen liittyvää. Se on hassua näin pari vuotta vanhempana katsoa taaksepäin, sillä näkee kaiken niin uudessa valossa. Millaista oli olla kaukosuhteessa? Ei se kyllä missään nimessä mitään nannaherkkua ollut… Tietysti siinä tilanteessa yrittää ajatella positiivisesti ja etsii tilanteesta hyvät puolet vaikka väkisin. Näitä oli muun muassa se, että arvosti tietyllä tavalla enemmän yhteistä aikaa kuin nykyään, kun treffaaminen on vain bussimatkan päässä. Tuntuuko teistä, että olette nyt löytäneet sen oikean? Vaikka olemme nuoria, olemme olleet jo aika pitkään yhdessä — melkein kaksi vuotta. Se on jotakin todella erityistä, joten tuntuu kyllä siltä. Mihin ihastuitte toisissanne ensmimmäisenä? Noh, usein ulkonäköön ihastuu ensimmäisenä, koska siihen kiinnittää huomiota välittömästi. Näin mulla oli myös Jannen kanssa, mutta tykästyin myös siihen miten verrattoman helppoa Jannelle on puhua. Mitä muuttaisitte toisissanne? Noh, Janne voisi olla joskus vähän vähemmän jääräpäinen, mutta toisaalta se on osa häntä ja tykkään siitä. Suosikki ruokapaikkanne? Oulussa diggaamme Da Maxista ja Pannusta. Helsingissä lemppareihimme kuuluu muun muassa Morrison’s, jossa henkilökunta on jo varmaan saanut ainakin meitsistä tarpeekseen, sillä ravaan siellä aina kavereidenkin kanssa. Kasarminkadulla sijaitseva Cantina West on myös aivan yliveto — suosittelen! Onko teillä samanlainen musiikkimaku? Meitsi kuuntelee ja fanittaa enemmän ulkomaista musaa — dancea ja jumputusta. Janne taas diggailee rauhallisemmasta, suomalaisesta lurituksesta. Eli eipä oikeastaan! Yhteisiä lemppariartisteja meillä kuitenkin on pari kappaletta: Demi Lovaton ja Lana Del Reyn voi aina laittaa kiekumaan, mikäli tulee kränää musiikin suhteen. Sitä ei kuitenkaan lähen koskaan tapahdu, sillä muru antaa mun aika hövelillä kädellä aina valita sen mitä kuunnellaan. Kuvailkaa toisianne keksimällä adjektiivi toistenne etunimien kaikista kirjaimista? Hähä, tämä olikin Jannelle varmasti suolaisempi tehtävä, sillä meitsillä on aika pitkä nimi! Anyway, tässä ne tulevat: Juukelispuukelispontsomainen Kumpi teistä on enemmän tossun alla? Tähän taisikin tulla vastaus jo aikasemmin. En kuitenkaan aijo toistaa sitä, sillä en halua myöntää mitään, haha! Unelma lomakohde, minne tahtoisitte mennä yhdessä? New York olisi unelmien täyttymys. Olemme mys molemmat kovasti unelmoineet löhölomasta, joten Thaikut kävisi paremmin kuin reikä donitsiin. Missä tapahtui ensisuudelmanne? Eläkuvateatterissa Oulussa. Mentiin katsomaan Dark Shadows nimistä filmiä ja oli sen verran tylsä, että pussailtiin sitten mielummin. Miltä tuntuu puhua suhteesanne julkisesti ja kertoa elämästänne tuntemattomille? Aluksi en edes tajunnut sitä, mutta muutaman kuukauden jälkeen se alkoi tuntua hieman ahdistavalta. Nykyään meillä on sovitut rajat, joten hätää ei enää ole. Olemme myös saaneet niin paljon positiivista palautetta ja kannustusta teiltä rakkailta siellä ruudun toisella puolella, että tulee halu kertoa meistä. Jotkut ovat jopa sanoneet rohkeutemme tuoneen heille itsevarmuutta — se on paras kohteliaisuus mitä olen elämässäni kuullut. Kuinka usein sanotte rakastavanne toisianne? Kerran, kaksi, kolme päivässä. Se on aina yhtä kiva kuulla ja sanoa. KÄYKÄÄHÄN TSEGEEMÄSSÄ SEURAAVAKSI JANNEN VANSTAUKSET SAMAISIIN KYSYMYKSIIN TÄÄLTÄ! ♥
|
|
Valtteri Sandberg ti 04.03.2014 |
Nyt kun blogini hengailee aivan uutukaisessa miljöössä, voisi olla pienimuotoinen esittely paikallaan. Tällä tavoin kaikki uudet kasvot saavat hippasen käsitystä siitä, että kuka täällä oikein postailee. Vanhoille tutuille taas saattaa tarttua muutama ennenkuulumaton fakta korvan taakse. Päädyin tuossa parisen päivää takaperin selailemaan vanhoja, ala-asteaikaisia ystäväkirjoja (voi sitä nostalgian määrää, haha) ja sain siitä idiksen toteuttaa esittelyni semmoisen muodossa. Tämän postauksen ystäväkirjan pohja muutamia lisäyksiä lukuunottamatta on lainattu täältä – iso kiitos siis blogin kirjoittajalle! Nimeni: Valtteri Pekka Lempivärini: Olen pienestä pitäen mieltänyt lempiväreikseni ne joihin tykkään sillä hetkellä pukeutua. Tällä hetkellä musta ja valkoinen ovat aikasta kuumaa kamaa. Kirkkaampien värien puolelta neonsävyt hatsittavat. Rakastan: Läheisiä; perhettä, poikaystävää ja ystäviä, laulamista, inspiroitumista, auringonpaistetta, muotia, Hesburgerin kurkkumajoneesia, kesäiltoja, hymyilemistä, Britney Jeania, salmiakkia, kuumaa hiekkaa varpaiden alla, pelihetkiä pikkuveljen kanssa, hyvin tuotettuja fantasiaelokuvia, Robyn Rihannaa, ikivanhaa iPodiani, nauramista, unelmointia, lentokoneen nousua, Kung Fu Panda-leffoja, koiria, tanssimista, meren kohinaa, kotia, hyviä kuulokkeita… And the list goes on and on and on. Oudot/ärsyttävät tapani: Kyselin näitä muutamilta ystäviltäni ja ei hele, kun sai nauraa vatsa kippurassa! Outoja tapojani ovat muun muassa outojen ruokayhdistelmien syöminen (esmes Saarioisten jauhelihapizza kera remouladékastikkeen ja keitettyjen porkkanoiden on sairaan hyvää) ja se, että saan mitä tahansa alas, kuhan siinä on majoneesia. En myös osaa olla ollenkaan hiljaa, vaan hiljaisen hetken koittaessa laulan tyhmällä äänellä tai muuten vain mölisen, ujellan ja päästelen arvelluttavia ääniä. Autossa istuessani viihdytän itseäni puristaen pakaroitani yhteen liikennemerkkien kohdalla. Ärsyttäviä tapojani ovat muun muassa se, että jätän aina kaappien ovet auki ja vaikka olenkin hyvä kuuntelija ja annan paljon neuvoja, saatan puhua muiden päälle innostuessani aiheesta. Siinä oli muutamia asioita minusta! Onkos siellä ruudun takana meikäläisen sielunkavereita vai ollaanko me sittenkin ihan kuin yö ja päivä? Kommentoi ja kerro! Niitä on mun mielestä aina niin verrattoman hauskaa lukea. (Toisen kollaasin yhteiskuva Inspiration Blog Awardseista © Jim Bergström) |




























