Viimenen paikka missä käytiin Chiang rain reissulla oli Baan Dam eli musta talo. En oikeen tiedä miten tätä paikkaa kuvailisi. Se oli tosi synkkä ja ehkä vähän pelottava, mutta myös äärimmäisen kiinnostava. Tää paikka on artisti Thawan Dunchaneen rakennuttama ja sisältää 15 eri taloa jotka on kaikki täynnä eri eläinten luurankoja, kalloja ja nahkoja. Kuitenkaan eläimiä ei ole tapettu tätä varten vaan jäännökset on kerätty luonnollisesti kuolleilta eläimiltä. Täällä oli vähän semmoinen paholaisen palvonta fiilis, vaikka lukemani mukaan paikan takana ei ole mitään uskonnollisia ajatuksia tai kytköksiä. Todella mielenkiintoinen vastakohta Wat Rong Khunille !

The last place we visited during our trip to Chiang Rai was Baan Dam (Black house). I’m not sure how to really describe this place. It was very dark and even a little scary at the times but also extremely interesting. This place is build by artist Thawan Dunchanee and has 15 different houses filled with skeletons, skulls and skins of different animals. Apparently non of the animals were killed for this but they died a natural death. This place had a feeling like it would be done for worshiping the devil, but I read afterwards that there is no religious connections. It was extremely interesting contrary to Wat Rong Khun.

Jouduin erään kouluprojektin takia surffailemaan netissä erilaisia ”luovia aktiviteettejä turisteille” ja löysin jutun teefarmista. Kyseisessä paikassa voi siis viettää yön tai kaksi ja oppia kuinka teepuskat kasvatetaan, kuinka tee kerätään ja miten se päätyy sinne teepussiin ja sun aamupalapöytään.

Because of one university project I have, I had to do a research about different ”creative tourism” places and found this tea farm. You can book a night or two at this tea farm and learn how to grow tea bushes, how to pick the tea leaves and how does it end up to tea bags on your breakfast table.

Tota peltoa ja kukkulaa oli joka suuntaan silmänkantamattomiin ja siellä ne kerää käsin teelehtiä tommoseen pussukkaan (lämpötila kevyet +38).

They had miles and miles of those fields of tea and there the pickers were picking the tea leaves by hand to those bags they carry on their backs (and it was +38 degrees).

Olisin halunnunt ottaa tosi paljon enemmän kuvia näistä long neck hilltriben naisista, mutta en vaan kehdannut. Ne istui majojensa edessä myymässä millon mitäkin ja turistit kulki jonossa ihmetellen niitä kuin sirkuseläimiä. En myöskään tykännyt ajatuksesta, että mun pitää maksaa heille, että saan yhteiskuvan. Kaikki siis joutuu jo portilla maksamaan sisäänpääsyn (7,5e paikalliset / 10e turistit). Ja vaikka nää tyypit oli niin mielenkiintoisen näkösiä, oli tää koko paikka rakennettu turisteja ja rahastusta varten ja jäi vähän huono maku siitä. Olisin mielelläni ostanut käsin tehtyjä koruja, jos en olisi joutunut antamaan kaikkia rahoja jo sisäänpääsymaksuun.

I wanted to take so many pictures of these long neck hill tribe women, but I just felt too shy. They were sitting in front of their cottages selling all different things and tourist walked in line and stared at them like circus animals. I also didn’t like the idea I would have to pay to get a photo with one of them. Everyone already has to pay entrance fee (locals 300b / tourists 400b). And even tho these people were super interesting looking, was this whole place build for tourists and to make money. I would have wanted to buy some hand made jewellery and support them, but after that expensive entrance (in Thailand 400b equals 10 meals) I really could not afford anything.