Olen oikein innostunut jalkapallosta! En tiedä miten siinä näin pääsi käymään…

Siis kyllähän urheilu välillä kivaa on, mutta eikös se ole aika triviaalia hömppää ja ajanvietettä?

No jotkut lajit ehkä… mutta jalkapallo on kaikkea muuta! Se on taidetta, tiedettä ja kulttuuria.

Siinä yhdistyvät kollektiiviset hurmokset hienoihin yksilösuorituksiin.

Jalkapallo on myös hyvä allegoria yhteiskunnan toiminnalle.

1. Yhteistyö on sääntöjen nuodattamista

2. Tuomari ei ole aina oikeassa, mutta yleensä on

3. Jos peli on reilu, on olemassa voittajia ja häviäjiä

4. Lopputulosta ei voi ennustaa etukäteen

5. Peliin kuuluu myös se, että sääntöjä voi muuttaa demokraattisesti

”pardon me Sir, allow me to kick this ball”

1. YHTEISTYÖ ON SÄÄNTÖJEN NOUDATTAMISTA

Koko peliä ei ole olemassa ilman sääntöjä. Politiikka on sääntöjen luomista.

Sääntöjä täytyy olla juuri sen verran, että ihmiset kykenevät toimimaan ilman, että loukkaavat toisten pelaajien toimintaa.

Peli toimii parhaiten, jos on muutama yksinkertainen sääntö, joita kaikki suostuvat noudattamaan. Näiden sääntöjen puitteissa ihmiset ovat vapaita valitsemaan paikkansa maalissa, puolustamassa, keskikentällä vai hyökkäämässä – vai kenties pelikiellossa punaisen kortin saaneena. On huono idea tehdä liikaa sääntöjä.

Hyvässä pelissä on selkeitä sääntöjä, joiden noudattaminen motivoi ihmisiä huippusuorituksiin.

2. TUOMARI EI OLE AINA OIKEASSA, MUTTA YLEENSÄ ON

Tuomarin tehtävä on valvoa sitä, että sääntöjä noudatetaan. Jos peli on suunniteltu hyvin, kenelläkään pelaajalla ei ole nokan koputtamista. Tuomari ei luo uusia sääntöjä, vaan ainoastaan tulkitsee olemassaolevia sääntöjä.

Mutta pelaajilla voi silti olla motivaatiota yrittää kiertää sääntöjä, koska sääntöjen kiertäminen tuo suhteetonta etua. Muutenhan sääntöjä ei tarvittaisi.

Ihmisten itsekkään ja ahneen luonteen takia tarvitaan tuomaria, joka valvoo sitä, että mm. fyysiset kosketukset eivät pääse liian pahoiksi, paitsiossa ei saa pelata, ja maalivahti jätetään rauhaan. Pelaajia motivoi huippusuoritukseen se, että he tietävät, että kukaan pelaaja ei voi rikkoa sääntöjä ilman rangaistusta.

Mutta koska tuomarikin on vain ihminen, hän tekee välillä virheitä. Näitä vääriä tuomioita tulee voida kyseenalaistaa, mutta jos säännöt ovat selvät, ja hidastuskamera näyttää että sääntöä on rikottu, pelaajan tulee niellä ylpeytensä. On hänen omaksi edukseen, että hän toimii paremmin seuraavalla kerralla.

3. JOS PELI ON REILU, ON OLEMASSA VOITTAJIA JA HÄVIÄJIÄ

On tärkeää, että peli on reilu – ei pelkästään yhden osapuolen mielestä, vaan kaikkien. Silloin kaikilla on mahdollisuus osallistua peliin ilman, että lopputulos on selvillä etukäteen.

On kuitenkin selvä, että joillakin on paremmat mahdollisuudet kuin toisilla, koska he ovat parempia jalkapallon pelaajia, joko omien ansioidensa tai olosuhteiden takia. Mutta onko tämä niin huono asia? Jos kaikki pelaajat olisivat yhtä hyviä, jalkapallo muuttuisi paljon huonommaksi peliksi; tai oikeastaan se lakkaisi olemasta jalkapalloa.

Sama logiikka pätee yhteiskunnassa: Kenellekään ei olisi motivaatiota yrittää parantaa omia asemiaan, jos esimerkiksi ”liian hyviä” pelaajia kiellettäisiin osallistumasta peliin. Hyvä yhteiskunta, reiluine pelisääntöineen, perustuu sille, että kaikilla on mahdollisuus parantaa omia asemiaan kovalla harjoittelulla.

Pelin tarkoitus on saada pallo maaliin. Se kannattaa hyväksyä – ainakin jos haluaa pelata jalkapalloa.

4. LOPPUTULOSTA EI VOI ENNUSTAA ETUKÄTEEN

Hyvään peliin kuuluu se, että kuka tahansa voi nousta maailmanmestariksi. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että jokainen meistä voi olla Pelé. Mutta mikä tahansa joukkue, jos se menettää kykynsä pelata hyvää jalkapalloa, voi menettää asemansa, koska kaikki pelaavat samojen sääntöjen mukaan.

Hyvä peli antaa kaikille mahdollisuuden eikä syrji mitään joukkuetta sen takia, että se on vähemmän tunnettu, nuorempi, vanhempi, tai vaikka väärää väriä.

Eikä millään joukkueella, tai tähtipelaajalla, ole taattua paikkaa kärjessä, vaan kuka tahansa voi tippua – joko omaa laiskuuttaan tai silkasta epäonnesta.

Hyvässä pelissä ihmisille taataan mahdollisuudet osallistua parhaansa mukaan, mutta yhteisten sääntöjen puitteissa.

5. PELIIN KUULUU MYÖS SE, ETTÄ SÄÄNTÖJÄ VOI MUUTTAA DEMOKRAATTISESTI

Koska pelin säännöt ovat ihmisten luonnosta, on tärkeää, että jos ihmiset voivat myös vaikuttaa sääntöihin, koska hyvät säännöt kehittyvät ajan myötä.

Mutta sääntöjen sisältöön ei tule voida vaikuttaa samalla kun pelaa peliä. Pelaajien tehtävä kentällä on pelata peliä. Heidän tehtävänsä ei ole valittaa tuomarille säännöistä vaan ainoastaan vääristä tuomioista. Reilussa pelissä pelaajat kunnioittavat sääntöjä ja niiden noudattamista.

Jonkun pelaajan mielestä varmaan fyysinen väkivalta, tai paitsiopeli, kuuluu jalkapalloon. Mutta sillä ei ole mitään väliä. Ei muuten kuulu. Jos et tykkää pelin säännöistä, omapaha on vikasi.

Tai ole kärsivällinen: odota, kunnes peli on ohi, kunnes pelaajat päättävät itse ryhtyä rakentamaan parempia sääntöjä. Sääntöjä tulee muuttaa ainoastaan kaikkia osapuolia kuullen, demokraattisesti, eikä omaa etua ajatellen.

(PS. On myös mahdollista perustaa eri liigoja, joissa vallitsevat eri säännöt. Tällöin ihmiset voivat valita, menevätkö pelaamaan Väkivaltaiset Huligaanit -liigaan vai Herttaiset Herrasmiehet -liigaan. Tai keksiä ihan oman urheilulajin.)

Tietenkin jalkapallon ja politiikan välillä on paljon eroja:

Yksi tärkeimmistä on se, että jalkapallo on harvalle ainoa areena, jossa he voivat menestyä. Jos joillakin ei ole lahjoja jalkapalloon, he voivat keskittyä vaikka yrityksen pyörittämiseen, siivousalalle tai ohjelmointiin. Yhteiskunnassa sen sijaan ei ole toista mahdollisuutta. Poliittisilta pelisäännöiltä ei ole pakopaikkaa. 

Tämä tarkoittaa, että politiikan täytyy olla kaikenkattavampaa, mutta myös hillitympää, sillä huonolla politiikalla voi saada paljon suurempaa tuhoa aikaan kuin huonoilla pelisäännöillä.

Kuitenkin jalkapallosta voimme mielestäni tuoda politiikkaan ainakin seuraavat kuusi ohjenuoraa:

1) Yhteisten pelisääntöjen täytyy olla kirkkaita, selkeitä ja yksinkertaisia.

2) Sääntöjen tulee olla kaikkien osapuolten enemmistön hyväksymiä.

3) Sääntöjen tulee olla kaikille pelaajille samat, ketään syrjimättä.

4) Tuomarin tehtävä ei ole puuttua pelin kulkuun, vaan antaa pelin pyöriä vapaasti itsekseen.

5) Vain jos peli on reilu, on voittajia ja häviäjiä; vain jos on voittajia ja häviäjiä, peli on reilu.

6) Lopputulosta kukaan ei voi tietää, mutta kaikki ovat tervetulleita pelaamaan!