Olen tämän ajan antiikkivillityksen uhri. Amerikkalaiset sarjat Huutokaupan metsästäjät, Amerikan kovimmat keräilijät, Matkalaukkujen metsästäjät, Suuri konttihuutokauppa. Jopa ne kaksi kahelia metallinpaljastimineen ovat saaneet minut joka ilta television ääreen. Ja tietysti kotimaiset Antiikia,antiikkia , Rojua,rojua sekä ehdottomana suosikkina Suomen huutokauppakeisari. En tiedä tuliko tässä mainittua kaikki, mutta joka tapauksessa on todettava, että tavara ja sen arvo ovat nyt jokaisen huulilla.

Näistä ohjelmista innoittuneena lainasin kirjastosta Wenzel Hagelstamin Suuren Antiikikirjan ja muutamia muita taiteeseen ja antiikkiin liittyvää. Aloin nopesti nähdä esineet ja rakennukset ympärilläni uusin silmin. Barokin, rokokoon, uusklassismin jne.muodot tulivat tutuiksi. Ei aikaakaan, kun osasin nimetä esim.omaa kauneusihannettani vastaavia esineitä. Minun silmääni esim. miellyttää erityisesti keisarillinen empire, kultaisine koristeineen ja ylväine linjoineen.

Näihin aikakausiin liittyy myös mielenkiintoisia tarinoita historiasta. Niitähän käytiin aikoinaan koulun historiantunneilla. Ja silloin ei voinut vähempää kiinnostaa. Muistikuva jostain Kustaa Vaasasta on kovin unettava. Mutta nyt historiakin on saanut uuden merkityksen, sillä esineet noilta ajoilta ovat löydettävissä, tunnistettavissa ja tietyn arvoisia.

Suomen huutokauppakeisari tv-ohjelma ruokkii minussa eräänlaista tähän alaan liittyvää touhuamisen romantiikkaa. Olisi niin hienoa ajella ostamassa tavaroita ja meklata niitä halukkaille. Aki (huutokauppakeisari) toteaisi varmasti, että tässä työssä on romantiikka kaukana. Mutta silti astuin askeleen pidemmälle harrastuksessani ja huusin nettihuutokaupassa itselleni suurehkon erän kuolinpesän irtaimistoa. Tavara oli vanhaa, sohvasta silinterihattuun. Tarkoituksenani oli myydä niitä paikallisella itsepalvelukirpputorilla (Iso Kirppis Riihimäki). Hermo meinasi mennä jo tavaraa noudettaessa, mutta olin päättänyt aateloida itseni Kirpputorikeisari Kopposeksi.

Poikani Eelis 8v. tietää hinnat. minä myyn kuulema aina liian halvalla. Aion kasvattaa hänet kunnon Romu-Roopeksi.

Rikastumaan tällä ei ole päässyt, mutta koen suurta iloa käydä paikan päällä siistimässä pöytääni. On hauska opiskella alaa lisää ja jutella muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Katsella tavaroita ja päivitellä, kuinka tuokin on ylihinnoitellut tavaransa. Tämä buumi on tosiaan tehnyt sen, että ihmiset pyytävät romuistaan älyttömiä. Itsepalvelukirpputorin pitäjälle tämä on tietysti vain hyvää bisnestä, kun tavara pysyy pöydillä ja pöydän viikkovuokrat juoksevat.

Minä rakastan kauniita esineitä. Mutta jos ostan itselleni jotakin, mietin kuitenkin esineen jälleenmyyntiarvoa. Olen vaimollekkin yrittänyt selittää, että miksi ostaa meikkipöytä Ikeasta, jos sen voi ostaa samalla hinnalla antiikkiliikkeestä. Jos vuosien päästä huonekalusta tahtoo eroon, on Ikean tuote vain murto-osa alkuperäisestä hinnastaan. Kun taas antiikkihuonekalusta saa saman verran takaisin, ellei enemmänkin.

Viimeisin hankintani omaan sisustukseen on tämä intarsia tekniikalla tehty mysteerivitriini. Belgiasta tuotu. Valmistus ajoittuu ehkä 1900-luvun alkuun. Takalevy ei alkuperäinen, josta olisi ehkä löytänyt informaatiota. Mutta jumalaisen kaunis. Jos joku osaa tästä vitriinistä kertoa tarkemmin, niin kiitos.

Ja jos teillä on tarve siistiä vinttiä tai kellaria mielenkiintoisista tavaroista tai huonekaluista, voi viestiä kuvan kanssa (ei itsestä vaan esineestä) laittaa jorikopponen@hotmail.com . Kaikenlainen tavara tietysti alustavasti kiinnostaa. Mutta esim. henkilökohtaisiin hankintoihini metsästän Gustav Beckerin seinäkelloja (1850-1935) Sen tunnistaa merkistä G.B.

Paljon on vielä opittavaa. Esim. maalaustaide on minulle vielä täyttä hepreaa. Samoin koruihin liityvä tieto. Mutta on mukava tutustua eri osa-alueisiin pikkuhiljaa. Suosittelen vilpittömästi lukemaan esim.tuo Mikä arvoksi antiikille-kirja. Se käsittelee päällisin puolin tärkeimmät keräilykohteet ja antaa varmasti uudet silmät katsomaan mummon arabia-lautasia.

Seuraavaksi tarkoitukseni on tutustua live huutokauppoihin. Ne ovat minulle vielä tuntematon alue. Eli ensi kuussa Helanderille , Hagelstamille ja kesällä katsomaan idoleitani Akia,Heliä ja Markkua Hirvaskankaalle Palsanmäen huutokauppaan…

Palaamme asiaan.

T: Kirpputorikeisari Kopponen

Tiedän, että ylläpito kalpeni nähdessään otsikon, mutta aion kirjoittaa anyway. Olen leppoisa kaveri, enkä jaksa paljoa puuttua maailmanmenon arvosteluun. Mutta joskus verenpaine kihahtaa, kun näen tietynlaisia uutisia.

Ihonväri ei merkitse minulle mitään. Siis en ole ihonvärirasisti. Mutta kulttuurirasisti olen. Kultturi, joka perustuu alistamiseen ja kasvattaa kansalaisensa keskiaikaiseen arvostelukyvyttömyyteen ei ole hyvä kulttuuri. Se on paska.

Helsingin Sanomat uutisoi muutama päivä sitten Irakin suunnittelevan sallivansa 9-vuotiaiden naimisiinmenon. Lapsen huoltaja olisi aina isä ja aviomiehellä olisi aina oikeus sukupuoliyhdyntään vaimonsa kanssa. Lue artikkeli täältä.

Jussi Halla-Aho sai tuomion  aikoinaan rinnastaessaan blogissaan Islamistit pedofiileihin. Minusta Halla-Aho on hahmo, ja näyttää Adolf Eichmannilta, joka hieman laskee hänen vakuuttavuuttaan. Mutta minua kiinnostaa syyllistynkö nyt itse uskonrauhan rikkomiseen? Ja kiihottamiseen kansanryhmää vastaan? Totean siis että minun etiikkani ja moraalini sanoo, että Irakin hallituksen jäsenet ovat taipuvaisia pedofiliaan kuten kaikki shiiamuslimit (muut muslimit, kristityt, muut uskontokunnat tai ateistit), jotka eivät kyseenalaista tätä  ”oikeusoppia” ovat myös.

En voi käsittää, että elämme vuotta 2014 ja muslimimaailmalla ei ole minkäänlaista itsekritiikkiä. Okei nyt yleistän. Varmasti löytyy. Mutta ei julkisesti. Kaiken tämän uskon yllä leijuu ehdottomuuden musta pilvi. Tämän osoitti mm.YLE:n uskonto-ilta. Kuinka moni muslimi on valmis sanomaan, että Koraanissa on paljon käsittämätöntä huttua, joka ei kerta kaikkiaan istu tämän päivän maailmaan?

Tästä voisi kysyä Suomen shiiamuslimit RY:ltä. Tuomitsevatko he Irakin lakiehdotuksen?

Ugh! Olen puhunut.

Vastapainona huithapeli taiteilija-minälleni löytyy vastuuntuntoinen ja reipas työmies. Opiskelin muutama vuosi sitten Panostajaksi. Eli henkilöksi joka louhii eli räjäyttää mm.kallioita. Oikeudet ovat myös rakenteiden (talot,sillat) räjäytyksiin. Sekä erikoistehosteisiin. Erikoistehosteet kylläkin vaativat mielestäni omat ammattilaisensa, sillä niissä pätevät eri tekniikat ja turvallisuussääntönsä. Minä olen raaka kallionlouhija. Rakastan dynamiitin tuoksua kesä-aamuna…

Aikoinaan kyllästyin taiteilijaelämän epäsäännöllisyyteen ja kaipasin ns. rehellistä päivätyötä. Olinkin toista vuotta kirkkonummelaisen maanrakennusfirman palkkalistoilla. Kunnes elämä ohjasi jälleen kansanviihdyttäjän ammattiin. Mutta ns.raksatyöläisen maailma tuntui/tuntuu minulle luontevalta. Opin paljon uutta. Maanmittaus ja porarin työ kiinnostivat erityisesti. Esiintyjä kolleegani loivat säälivän katseen kun kerroin olevani ”raksahommissa.” En ymmärrä miksi teknisesti taitavat duunarit olisivat jotenkin huonompaa sakkia kuin esiintyvät taiteilijat. Olinko epäonnistunut omassa ”korkeakulttuurisessa taiteilijuudessani” , jos työskentelin kypärä päässä ja keltainen liivi päällä. No ihan sama. Tunsin olevani äijä ja palkkakin oli ihan ok.

Nykyään näillä hommilla en tienaa elantoani, vaan teen niitä ylläpitääkseni taitojani. Ja koska nautin niistä. Ennen räjäytystä pitää tehdä reikiä kallioon, joihin räjähdysaineet työnnetään.  Pienemmissä louhinnoissa voi poraustyön tehdä käsiporalla. Pora painaa lähes 50kg ja 10 tunnin työpäivä käy raskaan luokan urheilusuorituksesta. Pieninä annoksina tälläinen työ siis käy liikunnasta ja on ihana tulla raskaan päivän jälkeen kivipölyn peitossa kotiin. Ja tuntea itsensä jotenkin rehellisen väsyneeksi.

Tämä ilo siis vain keväisin ja kesäisin. Talvella tunnelma on aivan toinen. Joko etsit kiroillen lapio kourassa ja vyötäröä myöten lumessa porausreikiä hangen alta. Tai työnnät sormet kohmeessa nallia jäiseen dynamiittiin, peläten että nalli taittuu ja pötkö räjähtää käsiin. Heh. Kärjistäen.

Mutta nyt kevätaurinko paistoi työmies oli iloinen.

TYÖMIEHEN  AAMIAINEN,LOUNAS,PÄIVÄLLINEN JA VÄLIPALA.

VALMISTA TYÖTÄ.

Kun kenttä on valmis ja räjäytämme, niin laitan matskua tänne, miltä se näyttää. Että tälläista tällä kertaa. Till next time….