Hulppeudella en tarkoita tässä tapauksessa pelkästään huoneiden kadehdittavaa sisustusta, paikan yleistä tyylikkyyttä tai pehmeää jättisänkyä, jossa pääsimme yöpymään. Puhun jostain muusta, jostain paljon tärkeämmästä: tunnelmasta. Tunnelma taas on monen pienen seikan summa – esimerkiksi lämpimien tervetulohymyjen, kauniisti sivupöydälle asetellun teeastiaston, ikkunan takaa kantautuvan kaupunkihuminan.

Meinasin unohtaa tärkeimmän – ne näkymät. Kun katsoo ikkunasta oikealle, näkee ehkä maailman kuuluisimman kupolin, Brunelleschin Duomolle suunnitteleman kruunun. Kun katsoo vasemmalle, näkee Palazzo Vecchion, Medicien renesanssinaikaisen päämajan.

- Keitäköhän tässä on asunut? Silloin, kun Medicit ovat asunneet tuolla? kysyi poikaystäväni ja osoitti kirjaimellisesti kivenkantaman päässä komeilevaa palatsia.

En tietenkään osannut vastata retoriseen kysymykseen, mutta valistunut arvaukseni on, että aika vaikutusvaltaisia ja varakkaita ihmisiä. Aivan kaupungin ytimessä sijaitseva talo on rakennettu 1400-luvun lopulla, ja esimerkiksi huoneiden kattoja koristavat 1700-luvun freskot osoittavat, että siitä on pidetty hyvää huolta läpi vuosisatojen.

Niin myös nykyään. Majatalon isäntäpariskunta Alessandro ja Sonia ostivat sen vuosituhannen vaihteessa sijoituskohteeksi. Kunnostustöiden lomassa he kuitenkin ihastuivat rakennukseen ja sen historiaan niin kovasti, että päättivät olla myymättä ja avata sen sijaan talon ovet kaikille Firenzeen matkustaville maailmankansalaisille.

Jos pääset itse joskus vierailemaan residenzassa ja juttelemaan omistajien kanssa, lähetä terveisiä :) Ja jos sinulla on aikaa ja aitoa kiinnostusta, pyydä heitä myös näyttämään sinulle ”kenkänsä”. He tietävät kyllä mitä tarkoitat, ja sinä taas pääset kirjaimellisesti kosketusetäisyydelle Firenzen rikkaasta ja jännittävästä historiasta: ei sitä joka päivä pääse katsomaan lähietäisyydeltä 1400-luvulle sijoittuvaa jalkinetta*.

* Ai mikä on sen vuosisatoja vanhan kengän tarina? Se on varmasti paljon mielenkiintoisempi paikan päällä kuultuna kuin blogista luettuna, mutta niille, jotka eivät ole ihan lähitulevaisuudessa matkustamassa Firenzeen: kenkä löytyi seinän sisästä talon kunnostustöiden yhteydessä, ja sen ikä on varmistettu mm. Ferragamon museossa. Se oli luultavasti muurattu talon sisälle jo rakennusvaiheessa ja ”unohdettu” sinne vuosisatojen ajaksi. Löytäjät, eli hotellin omistajat, saivat pitää kengän itsellään, koska paikallisten museoiden kokoelmissa on jo tarpeeksi 1400-luvun jalkineita… Näin Firenzessä.

Royal Horticultural Societyn (RHS) järjestämä kukkanäyttely on yksi Lontoon vuotuisen tapahtumakalenterin kulmakivistä. Eikä vain Lontoon: kyseessä on kenties maailman kuuluisin puutarhanäyttely, joka houkuttelee vierailijoita ympäri maailmaa. Ja ilmeisesti myös ympäri seurapiirejä: paikalla on pressipäivänä pyörinyt ainakin Benedict C aka 21st Century Sherlock Holmes, Rowan Atkinson aka Mr. Bean ja Twiggy aka yksi maailman ensimmäisistä huippumalleista. Perinteen mukaisesti tapahtumassa vieraili myös kuningatar Elizabeth II.

Vaikka kuninkaallinen kaimani jäi tällä kertaa bongaamatta, pääsimme lähietäisyydelle Queen Beestä – enkä tarkoita Mrs. Carteria. Eräälle standille oli nimittäin pystytetty ihan oikea mehiläiskenno, jonka hyörintää saattoi lasin läpi tarkailla. Toisen näytteilleasettajan vetonaulana taas toimi parimetrinen, scifi-elokuvan hahmolta näyttänyt ja yllättävän sulavasti liikkunut robotti. Tiesin tietysti, että se on kauko-ohjattava ja täysin vaaraton, mutten silti voinut estää kiljahdusta, kun se lähti äkkiä kävelemään perääni.

Juuri tällaisista pienistä, hauskoissa detaljeista muodostuu näyttelyn värikäs ja loistelias yleisilme. Kaikki yksityiskohdat on harkittu huolella ja ammatitaidolla, mutta puutarhanhoitoon vihkiytymättömälle vieraalle jää näytöspuutarhoista ja kukka-asetelmista mieleen ennen kaikkea niiden tunnelma – sekä se spontaani ilo, jonka kukkameren keskellä kulkeminen saa aikaan.

Tämän vuoden CFS-liput myytiin loppuun tosi nopeasti, mutta kukkien (ja mehiläisten!) ystävät voivat vielä napata liput RHS:n heinäkuussa järjestämään Hampton Court Flower Show -tapahtumaan.

Oletko vieraillut tai suunnitellut vierailevasi Chelsean kukkanäyttelyssä? Järjestetäänkö muuten Suomessa vastaavia tapahtumia?

Jos meidän Italian matkoista tekisi soundtrackin, olisi ”nami, nami, NAMI!” aika kova vaihtoehto sen tunnariksi. Paikallisesta ruoasta nauttiminen on yksi saapasmaassa lomailun ehdottomia kohokohtia, eikä Firenze (onneksi!) muodosta tässä suhteessa poikkeusta sääntöön. Ravintolat, kahvilat, kaupat ja katuruokakojut notkuvat herkkuja, ja joskus voi olla vaikea valita, minne sitä oikein suuntaisi lounaalle tai illalliselle. Siksi päätin paljastaa muutaman oman lempparini kaupungin laajasta ravintolatarjonnasta.

Lista on koottu kuuden kuukauden paikallistuntemuksella, ja kaikki tämän postauksen paikat sopivat paremmin kuin hyvin myös opiskelijan kukkarolle. Oliko tästä hyötyä? Puuttuuko joukosta joku superkiva paikka? Odotan innolla kommentteja & lisävinkkejä!

If, for some weird reason, someone wanted to record & analyse the conversations we have during our trips to Italy, they’d find ”yummy!” an essential part of our vocabulary. Who could blame us – food is one of the many delights awaiting voyagers in the Bel Paese. Florence is no exception to the rule: you’ll be spoilt for choice.

To help out, I decided to reveal some of my favourite Florentine eateries. These are places that I learned to love during my six-month exchange in Università degli Studi di Firenze in 2011 or (re-)discovered when I was lucky enough to return for a long weekend this April. All of them suit travellers on a budget. Did you find the list useful? Or have you got something to add? Please leave a comment! :)

Sitten asiaan! / Here we go!

Mostodolce – Via Nazionale

Yksi mun lempiravintoloista – ei vain Firenzessä, vaan koko maailmassa. Herkullinen ruoka ja edulliset hinnat saavat asiakkaan kuin asiakkaan iloiseksi, välitön ja ystävällinen tunnelma vielä iloisemmaksi. 11 pistettä & monta, monta papukaijamerkkiä.

One of my favourite restaurants ever & the place to go if you like your beer – and pizza, and pasta, and panini. Simply delicious.

Festival del Gelato – Via del Corso

Jätskipaikan etsimininen on Italiassa tosi helppoa: gelateriat koristavat jokaista kadunkulmaa, ja mihin tahansa niistä meneekin, saa varmasti parempaa jäätelöä kuin missään muussa maassa. Festival del Gelaton superherkulliset maut, laaja valikoima ja ystävällinen palvelu kuitenkin varmistavat sen, että se erottuu edukseen lukuisista loistavista kilpailijoistaan huolimatta. Siksi suuntaan aina Via del Corsolle, kun haluan jäätelöä, Noin viisi kertaa päivässä, siis :p.

When it comes to ice cream in Italy, you can’t get it wrong. But if you want to get it really, really right, head to Festival del Gelato. You’ll be running back for more. Like I do. Five times a day. At least.

Mercato Centrale

Mercato Centrale ei nimensä mukaisesti ole ravintola tai kahvila, vaan Euroopan suurin katettu tori. Täältä myydään kaikkea hedelmistä juustoihin ja oliiviöljystä miljoonaan eri pastalaatuun. Lisäksi asiakaskunta ei koostu suinkaan pelkistä turisteista, mikä on aina plussaa Firenzen kaltaisessa kaupungissa.  Aurinkoisena päivänä ei kannata etsiä tämän parempaa lounasvaihtoehtoa vaan ostaa korin täydeltä mieleisiään herkkuja ja siirtyä nauttimaan niitä Arnon rantaan. Täydellistä!

Europe’s grandest indoor market has everything and anything a foodie could wish for, from dozens of different types of prosciutto to fresh and delicious frutte e verdure. It’s also the perfect destination for a DIY lunch: fill your basket with Florentine delicacies, take them down to Arno & enjoy.

Da Nerbone - Mercato Centrale

Tämä paikallisten suosima, firenzeläisiä erikoisuuksia valmistava ruokakoju sijaitsee Mercato Centralen kauniiden holvien alla. Da Nerbonesta ostetut herkut voi nauttia seinustalle asetetuilla yksinkertaisilla penkeillä tai ottaa mukaan kaupungille, mutta kummassakin tapauksessa kannattaa varautua jonottamaan. Odotus kyllä palkitaan – ruhtinaallisesti!

This small food stall, located within the beautiful Mercato Centrale, is loved by locals and tourists alike. No wonder: it offers great Florentine fare for budget-friendly prices. You can sit down or take the food with you, but either way, be prepared to queue. It’s definitely worth it.

Il Bufalo Trippone – Via dell’Anguillara

Tämä suloinen ravintola on niin pieni, että sen ohitse on helppo kävellä. Ei kannata tehdä sitä virhettä – Il Bufalo Tripponen täytetyt leivät ja antipastolautaset etsivät vertaistaan. Tämä on myös loistavia paikka tuliaisostoksille: tarjolla on kauniisti pakattuja italialaisen keittiön kulmakiviä oliiviöljystä orgaaniseen balsamicoon.

Pay attention or you could easily walk past this tiny sandwich shop – and come to regret it. In addition to truly delicious panini, they make oh-mazing antipasti platters and sell organic goodies to take home. Sit down behind the pocket-sized table, chat to the friendly owners while they prepare your food, then close your eyes, take a bite and get ready to fall in love with Italy all over again.

Salumeria Verdi – Via Verdi

Edulliset hinnat, ystävällinen palvelu ja herkullinen ruoka – siinä täydellisen välipalapaikan resepti. Varoituksen sana: meillä kesti 15 minuuttia päättää, mitä laajan listan toinen toistaan herkullisemman kuuloisista täytetyistä leivistä kokeilisimme. Näyttää hyvältä ja maistuu vielä paremmalta.

Salumeria Verdi is the perfect place for a quick bite: the prices are great, the service is friendly and the food is simply delicious. Just so you know, it took us 15 minutes to decide which panino to go with… they look good and taste even better!

Koska olimme päässeet ylös niin aikaisin, olimme pikku retkestämme huolimatta ensimmäiset asiakkaat kahdeksalta alkaneella aamiaisella. Söimme mahat täyteen hedelmiä ja muita herkkuja ja joimme kahteen pekkaan kokonaisen karahvin tuorepuristettua appelsiinimehua. En kyllä laittaisi vastaan, jos saisin aloittaa vaikka joka aamun yhtä herkullisella annoksella vitamiineja!

Aamupalan jälkeen kapusimme takaisin huoneeseemme – ja suoraan sänkyyn lepäämään. Torkkumisen välissä katsoimme sivusilmällä italialaista televisiota – aivan mahtavaa viihdettä. Vaikka poikaystäväni ei osaakaan paikallista kieltä, ovat käsieleet yleensä sen tasoisia, ettei sanottu jää epäselväksi edes ummikolle, haha. Erityisen innolla seurasimme paikallista Junior Masterchefiä – tällaiselle keittiön ja ruoanvalmistuksen välttelijälle oli aika hyödyllistä katsoa, miten mua 15 vuotta nuoremmat lapset taikoivat tuomariston eteen tunnissa paitsi herkullisia, myös hauskan näköisiä annoksia. Okei, he ovat tietysti erityislahjakkuuksia, mutta mulle riittäisi edes se, että osaisin laittaa illallista keittokirjaan tai omaan keittiömuistivihkooni turvautumatta. Ja illallisen valmistamisella tarkoitan jotain muuta kuin nuudelipussin keittoa, kiitos vain. :p

Paikallisen tv:n kiinnostavuudesta huolimatta päätimme pian lähteä katsomaan jotain moninkertaisesti kiinnostavampaa ja palasimme kaupungille. Meillä ei ollut sen suurempia suunnitelmia, mutta kummankin teki mieli kierrellä entisillä kotikulmilla. Niinpä löysimme itsemme ensin kuuluisan katetun ruokatori Mercato Vecchion edestä ja sitten kolmen vuoden takaisesta kantapuistostamme Piazza dell’Indipendenzalta. Loikoilin penkillä pari tuntia, ja aina välillä silmät avatessani ja kaistaleen sinistä taivasta sekä tuttuja rakennuksia nähdessäni meinasin unohtaa, että olemme jo vuodessa 2014.

Jatkoimme vanhoja perinteitä myös lounaalla lempiravintolassamme. Sen jälkeen mun oli ihan pakko päästä käymään vanhan kotiovemme luona. Leikittelin  hetken ajatuksella, että olisin painonut asuntomme summeria, mutta onnistuin vastustamaan mielitekoani: mitä olisin muka sanonut, jos joku olisikin vastannut? Ciao, asuin täällä kolme vuotta sitten  - pääsenkö vielä sisälle?

Iltakävelylle lähdimme tällä kertaa joen toiselle puolelle, kauniiseen ja keskustaa huomattavasti rauhallisempaan Oltrarnoon. Kävimme samalla hakemassa kaupasta iltapalaa, jonka söimme hotellihuoneemme pienen pöydän ympärillä. Ricottaa, focacciaa, oliiveja ja aurinkokuivattuja toimaatteja – Italiassa ei todellakaan tarvitse olla mikään masterchef päästäkseen nauttimaan herkullisesta ruoasta. :)

Muuten, latautuvatko teillä näinkin monikuvaiset postaukset hyvin, vai onko vähemmillä kuvilla parempi? :)

Totisesti nousi!

Meille ortodokseille Pääsiäinen on vuoden suurin ja tärkein juhla. Harmittaa tosi paljon, etten ollut eilen Suomessa yömessussa. Pääsiäisyön palvelus on aina niin kaunis: kokoontuminen hämärään kirkkosaliin ja kynttilöiden sytytys, ristisaatto kirkon ympäri, tielle tiputeltavat ruusun terälehdet, pääsiäislausut, monikieliset toivotukset, käsinkosketeltava ilon ja toivon ilmapiiri… se on jotain aivan ainutlaatuista.

Firenzessä asuessani pääsin viettämään vähän erilaista, mutta silti ihanaa Pääsiäistä. Toscanan pääkaupungissa suurta juhlaa nimittäin vietetään Scoppio del Carron merkeissä. Kirjaimellisesti vaunun räjähtämiseksi kääntyvä perinne on peräisin ristiretkien ajoilta. Nykyisinkin suuri, vuosisatoja vanha kärry tuodaan Firenzen upean katedraalin edustalle. Kärry on täynnä ilotulitteita, ja jos ne monimutkaisen prosessin jälkeen syttyvät ja ”räjähtävät”, on tiedossa perinteen mukaan mukava vuosi.

Musta tuntuu, että kuvat voivat tosiaan kertoa Scoppio del Carrosta enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä napsimamme kuvasarja vuodelta 2011, jolloin scoppio onnistui onneksi erinomaisesti. :)

Millaisia pääsiäisperinteitä teillä on? Onko joku muu käynyt katsomassa Scoppio del Carroa?

]]>

Kohteen keksiminen ei ollut kovin vaikeaa, sillä olen jo pitkään halunnut käydä Lontoon eteläpuolella sijaitsevassa Elthamissa. Työkaverini ihmetteli innostustani: hän ei ollut ikinä kuullutkaan koko paikasta. Se ei sinänsä ole yllättävää, sillä Eltham Palace and Gardens avattiin yleisölle vasta 1999. Sitä ennen paikan nykyinen omistaja, englantilaisesta kulttuuriperinnöstä huolehtiva English Heritage oli restauroinut sen 1930-luvun loistoon. Tällöin taloon muuttanut ja sen art deco -palatsiksi muuttanut pariskunta ei kuitenkaan ollut Elthamin ensimmäisiä asukkaita: paikalla sijaitsee myös vuosisatoja vanha linnoitus, joilla on siteitä mm. kahdeksasta vaimostaan (ja ehkä myös jostain muusta…) tunnettuun Henrik XVI:n.

Upean art deco -villan ja rauniolinnoituksen lisäksi Elthamin kolmas vetonaula on sen upea puutarha. Muodollisia istutuksia, kukkaloistoa, ruohoniittyjä ja kulman taakse kätkeytyviä penkkejä, siltoja ja salakäytäviä – täällä voisi kulkea tuntikausia. Tai sitten ottaa mukaan viltin, kirjan ja täyteen pakatun eväsrasian – kuka sanoi että löhöily ja retkeily ovat vaihtoehtoisia aktiviteetteja? :p

Oletko käynyt Chiswickissä? Osaatko suositella jotain muita päiväretkikohteita Lontoosta?

Lissabon. On kulunut jo kuukausi siitä, kun kuljin pitkin sen kauniita katuja, ja nyt uskallan jo sanoa, että Portugalin pääkaupunki onnistui todella tekemään muhun suuren vaikutuksen.

Miksi? Mikä tekee juuri Lissabonista niin erityisen, etten saa sitä mielestäni? Miksi haluan palata sinne, kun tiedän, että maapallo on täynnä toinen toistaan kauniimpia paikkoja?

En osaa vastata itse asettamiini kysymyksiin, tai selittää Lissabonin taikaa sanoiksi. Ehkä se on juuri sopiva yhdistelmä kauneutta ja karuutta. Ehkä se on tarpeeksi eksoottinen tuntuakseen jännittävältä, mutta tarpeeksi eurooppalainen tuntuakseen tutulta. Ehkä se on tarpeeksi iso ja vilkas pitääkseen matkailijan mielenkiinnon yllä, mutta tarpeeksi pieni ja rauhallinen sopiakseen jalan valloitettavaksi.

Tai istuttavat ikkunalaudalle kukkia… mutta niin fiiliksissä kun sitä itse turistina tällaisista pienistä yksityiskohdista on, ja niin mielellään kuin sitä matkabloggaajana omistaisikin kaikki postaukset niiden jakamiselle, tiedän, että reissua suunnitellessa haluan lukea myos niistä isoista linjoista: mitä kohteessa voi tehdä? Mitä siellä on pakko tsekata? Millaista paikallinen keittio on? Kuinka ison budjetin lomalle tarvitsee?

Jos haluaa saada vähän paremman yleiskuvan Lissabonista, kannattaa kavuta mäelle. Kaupunki ei ole turhaan saanut lempinimeä cidade das sete colinas, seitsemän kukkulan kaupunki. Niiltä loytyy useampi mirador eli näköalapaikka, joilta avautuvat huikeat maisemat tuntuvat jatkuvan silmänkantamattomiin.

Ruoka on Lissabonissa paitsi superherkkullista, myos superedullista, ja toinen toistaan houkuttelevampia ravintoloita on ihan joka kulmassa. Pakko tosin myontää, että itse ihastuimme heti ekana päivänä bongaamaamme tavernaan niin totaalisesti, että emme edes testanneet muita paikkoja. Nam!

Itselleni yksi muutenkin mahtavan reissun ehdottomia kohokohtia oli ”eksyminen” vanhaan kaupunkiin. Vaeltelin päämäärättomasti toinen toistaan suloisemmilla mukulakivikaduilla, poikkesin aina välillä johonkin kaupungin lukuisista kauniista kirkoista, ihastelin vapaana kulkevia koiria ja muistelin joskus kauan sitten kuulemaani teoriaa, joiden mukaan ihmiset viihtyvät parhaiten juuri tiiviisti rakennetuissa, keskiaikaisissa kaupungeissa.

Jos teoria pitää paikkansa, ei ole ihme että minä ja oikeastaan kaikki paikan päällä vierailleet kaverini ovat ihastuneet Lissaboniin. Kuten jo aiemmin mainitsin, se on todella kompakti kaupunki, jossa kaikkialle voi kävellä. Me vieläpä majoituimme aivan ydinkeskustassa, Rossion torin kupeessa. Ihan asunntomme vieressä sijaitsi monta mielenkiintoista vierailukohdetta, muiden muassa yksi kaupungin kuuluisimmista maamerkeistä, Elevador de Santa Justa. Nimensä mukaisesti rakennelma tosiaan toimii hissinä ja vie matkalaiset kauniille ylätasanteelle ihailemaan alle avautuvia maisemia. Mulle tuli tästä heti ekaksi mieleen Tour de Eiffel, ja vähän myöhemmin luin paikallisesta turistioppaasta, että elevadoria pidetäänkin Lissabonin omana Eiffel-tornina! :)

Kuten mainitsin jo aiemmin, liikuin Brysselissä lauantaita lukuunottamatta nimenomaan iltaisin. Seminaarin, haastattelujen sekä todella lyhyiksi jääneiden yöunien jälkeen väsytti, mutta ennalta vain vähän tuntemani kaupungin kiertelyyn riitti silti energiaa. Etenkin, kun emme tehneet mitään erikoista, vaeltelimme vain ilman opaskirjaa aukiolta ja kujalta toiselle, mielenkiintoisia paikkoja ja nähtävyyksiä matkan varrelta bongaillen.

Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, että niin suunnitelmallisuus kuin suunnittelemattomuuskin voivat olla plussia matkaillessa. Tällä reissulla luotin jo moneen otteeseen toimivaksi osoittautuneeseen kaavaan: pieni ripaus opaskirjojen selailua, jonkun verran etukäteisfiilistelyä ja paljon seikkailumieltä. Ehkä juuri siksi, etten ollut tehnyt mitään suuria suunnitelmia Brysselin suhteen, mua ei haitannut kaupunkia useampana iltana kastellut sade, tai edes se, että kävely oli uusissa korkkareissa lievästi ilmaistuna hankalaa ja jouduin useammin kuin kerran linkkaamaan kotiin tahdonvoimalla.

Jokainen työmatkailun ja lomailun yhdistämistä joskus kokeillut tietää varmasti, että joskus pitkän ja vaativan duunipäivän päätteeksi tekisi vain mieli painua hotellihuoneeseen (tai mun tapauksessa kaverin olohuoneeseen levitetylle patjalle) nukkumaan univelkoja pois. Tällä reissulla onnistuin karistamaan moiset ajatukset mielestäni ihan vain iltavalaistua Grande Placea ajattelemalla. Katsokaa nyt, miten kaunis se on. :)

Olisiko jollain vähän kokeneemmalla työmatkailijalla jakaa vinkkejä siihen, miten duunireissun turismiannin voi maksimoida?

Yllätys toimi hyvin: olin kieltämättä aika hämmästynyt, kun nousimme metrosta Brixtonissa. Olin aiemmin vieraillut tässä etelä-lontoolaisessa kaupunginosassa vain kaksi kertaa: ekalla kerralla vietin ihanan illan Bruno Marsin keikalla ja tokalla taas vaihdoin metrosta bussiin etelässä asuva kaverin luo matkustaessani. Kummallakin kerralla alue oli vaikuttanut vilkkaalta, kaoottiselta eikä mitenkään erityisen viihtyisältä.  Yksi Lontoon parhaita dim sum -ravintoloita? Täällä?

Olisin hämmästynyt vielä enemmän, jos olisin tiennyt, että varsinaisena määränpäänämme on Brixton Village, yksi Lontoon tunnetuimmista markkina-arkadeista. Sinne asti päästyämme en kuitenkaan enää hämmästellyt, vaan ihastelin. Kuten usein käy, Brixtonin todellinen charmi  löytyyi vasta tauottoman autoliikenteen halkoman pääkadun takaa: jännittäviä sivukujia, hauskan näköisiä pikkuliikkeitä ja kansainvälistä tunnelmaa. Itse markkina-aluekin on todella hauska ja eroaa ainakin kulinaristisesta näkökulmasta katsottuna aika paljon esim. kuuluisista serkuksistaan Camdenista tai Brick Lanesta. Jos viimeksimainituissa ruokakojuista ja -kärryistä paperilautasilla tarjotut safkat ovat lähinnä shoppailun sivujuonne, on ”ihan oikeiden” pop up -ravintoloiden täyttämä Brixton Village selkeästi paikka, jonne tullaan nauttimaan hyvästä ruoasta. Torstai-iltana sen ravintoloilla näytti menevän oikein hyvin, ja joihinkin joutui jopa jonottamaan.

Kuljettuamme hetken toinen toistaan houkuttelevampien ruokalistojen ohitse (hampurilaisia? nuudeleita? pizzaa? you name it, brixton village’s got it!) saavuimme varsinaisen kohteemme, Mama Lanin, eteen. Yksi vilkaisu lämpölamppujen alla istuneiden kanssaruokailijoiden lautasille ja tiesin, että tulisin tykkäämään paikasta. Pekingiläiseen katukeittiöön erikoistuneen ravintolan listalta löytyy vain kymmenen annosta, mutta jokainen niistä on aivan superherkullinen. Tai no, en voi puhua ihan jokaisesta, mutta testasimme kuitenkin n. 70 % listan antimista, hahaha.

Mitä lautasiltamme sitten löytyi? Merileväsalaattia, kasvispalloja ja neljää eri lajia dim sumia, kahta liha- ja kahta kasvistäytteellä. Pyrimme normaalisti välttämään lihansyöntiä, mutta olemme monesti joutuneet pettymään ravintoloiden kasvisruokatarjontaan. Täällä ei: Mama Lanissa juuri kasvisannokset olivat niitä kaikkein maukkaimpia, ja on ihana tietää, että täällä voi halutessaan herkutella myös puhtaalla omallatunnolla.

Herkullisen dim sum -illallisen päätteeksi T:llä oli minulle vielä yksi yllätys: jälkiruoka. ”Sä tunnistat sen paikan kyllä heti, kun sä näet sen”, poikaystäväni vihjasi, ja tämän lauseen kuultuani tiesin, että menisimme herkuttelemaan mun lempparijälkkärillä, italialaisella jätskillä. Ja niin menimmekin! Erään ruokakriitikon mukaan artisaanigelateria LABG tarjoaa parasta jäätelöä on this side of Florence, ja mun valitsema pannacotta + sitruunasorbettikombo oli täydellinen huipentuma ihanalle illalle.

Kuka muu tunnustautuu dim sumin ystäväksi? Mitä tykkäätte Brixtonista? Hyviä vinkkejä Brixton Villageen?