Hulppeudella en tarkoita tässä tapauksessa pelkästään huoneiden kadehdittavaa sisustusta, paikan yleistä tyylikkyyttä tai pehmeää jättisänkyä, jossa pääsimme yöpymään. Puhun jostain muusta, jostain paljon tärkeämmästä: tunnelmasta. Tunnelma taas on monen pienen seikan summa – esimerkiksi lämpimien tervetulohymyjen, kauniisti sivupöydälle asetellun teeastiaston, ikkunan takaa kantautuvan kaupunkihuminan.

Meinasin unohtaa tärkeimmän – ne näkymät. Kun katsoo ikkunasta oikealle, näkee ehkä maailman kuuluisimman kupolin, Brunelleschin Duomolle suunnitteleman kruunun. Kun katsoo vasemmalle, näkee Palazzo Vecchion, Medicien renesanssinaikaisen päämajan.

- Keitäköhän tässä on asunut? Silloin, kun Medicit ovat asunneet tuolla? kysyi poikaystäväni ja osoitti kirjaimellisesti kivenkantaman päässä komeilevaa palatsia.

En tietenkään osannut vastata retoriseen kysymykseen, mutta valistunut arvaukseni on, että aika vaikutusvaltaisia ja varakkaita ihmisiä. Aivan kaupungin ytimessä sijaitseva talo on rakennettu 1400-luvun lopulla, ja esimerkiksi huoneiden kattoja koristavat 1700-luvun freskot osoittavat, että siitä on pidetty hyvää huolta läpi vuosisatojen.

Niin myös nykyään. Majatalon isäntäpariskunta Alessandro ja Sonia ostivat sen vuosituhannen vaihteessa sijoituskohteeksi. Kunnostustöiden lomassa he kuitenkin ihastuivat rakennukseen ja sen historiaan niin kovasti, että päättivät olla myymättä ja avata sen sijaan talon ovet kaikille Firenzeen matkustaville maailmankansalaisille.

Jos pääset itse joskus vierailemaan residenzassa ja juttelemaan omistajien kanssa, lähetä terveisiä :) Ja jos sinulla on aikaa ja aitoa kiinnostusta, pyydä heitä myös näyttämään sinulle ”kenkänsä”. He tietävät kyllä mitä tarkoitat, ja sinä taas pääset kirjaimellisesti kosketusetäisyydelle Firenzen rikkaasta ja jännittävästä historiasta: ei sitä joka päivä pääse katsomaan lähietäisyydeltä 1400-luvulle sijoittuvaa jalkinetta*.

* Ai mikä on sen vuosisatoja vanhan kengän tarina? Se on varmasti paljon mielenkiintoisempi paikan päällä kuultuna kuin blogista luettuna, mutta niille, jotka eivät ole ihan lähitulevaisuudessa matkustamassa Firenzeen: kenkä löytyi seinän sisästä talon kunnostustöiden yhteydessä, ja sen ikä on varmistettu mm. Ferragamon museossa. Se oli luultavasti muurattu talon sisälle jo rakennusvaiheessa ja ”unohdettu” sinne vuosisatojen ajaksi. Löytäjät, eli hotellin omistajat, saivat pitää kengän itsellään, koska paikallisten museoiden kokoelmissa on jo tarpeeksi 1400-luvun jalkineita… Näin Firenzessä.

Jos meidän Italian matkoista tekisi soundtrackin, olisi ”nami, nami, NAMI!” aika kova vaihtoehto sen tunnariksi. Paikallisesta ruoasta nauttiminen on yksi saapasmaassa lomailun ehdottomia kohokohtia, eikä Firenze (onneksi!) muodosta tässä suhteessa poikkeusta sääntöön. Ravintolat, kahvilat, kaupat ja katuruokakojut notkuvat herkkuja, ja joskus voi olla vaikea valita, minne sitä oikein suuntaisi lounaalle tai illalliselle. Siksi päätin paljastaa muutaman oman lempparini kaupungin laajasta ravintolatarjonnasta.

Lista on koottu kuuden kuukauden paikallistuntemuksella, ja kaikki tämän postauksen paikat sopivat paremmin kuin hyvin myös opiskelijan kukkarolle. Oliko tästä hyötyä? Puuttuuko joukosta joku superkiva paikka? Odotan innolla kommentteja & lisävinkkejä!

If, for some weird reason, someone wanted to record & analyse the conversations we have during our trips to Italy, they’d find ”yummy!” an essential part of our vocabulary. Who could blame us – food is one of the many delights awaiting voyagers in the Bel Paese. Florence is no exception to the rule: you’ll be spoilt for choice.

To help out, I decided to reveal some of my favourite Florentine eateries. These are places that I learned to love during my six-month exchange in Università degli Studi di Firenze in 2011 or (re-)discovered when I was lucky enough to return for a long weekend this April. All of them suit travellers on a budget. Did you find the list useful? Or have you got something to add? Please leave a comment! :)

Sitten asiaan! / Here we go!

Mostodolce – Via Nazionale

Yksi mun lempiravintoloista – ei vain Firenzessä, vaan koko maailmassa. Herkullinen ruoka ja edulliset hinnat saavat asiakkaan kuin asiakkaan iloiseksi, välitön ja ystävällinen tunnelma vielä iloisemmaksi. 11 pistettä & monta, monta papukaijamerkkiä.

One of my favourite restaurants ever & the place to go if you like your beer – and pizza, and pasta, and panini. Simply delicious.

Festival del Gelato – Via del Corso

Jätskipaikan etsimininen on Italiassa tosi helppoa: gelateriat koristavat jokaista kadunkulmaa, ja mihin tahansa niistä meneekin, saa varmasti parempaa jäätelöä kuin missään muussa maassa. Festival del Gelaton superherkulliset maut, laaja valikoima ja ystävällinen palvelu kuitenkin varmistavat sen, että se erottuu edukseen lukuisista loistavista kilpailijoistaan huolimatta. Siksi suuntaan aina Via del Corsolle, kun haluan jäätelöä, Noin viisi kertaa päivässä, siis :p.

When it comes to ice cream in Italy, you can’t get it wrong. But if you want to get it really, really right, head to Festival del Gelato. You’ll be running back for more. Like I do. Five times a day. At least.

Mercato Centrale

Mercato Centrale ei nimensä mukaisesti ole ravintola tai kahvila, vaan Euroopan suurin katettu tori. Täältä myydään kaikkea hedelmistä juustoihin ja oliiviöljystä miljoonaan eri pastalaatuun. Lisäksi asiakaskunta ei koostu suinkaan pelkistä turisteista, mikä on aina plussaa Firenzen kaltaisessa kaupungissa.  Aurinkoisena päivänä ei kannata etsiä tämän parempaa lounasvaihtoehtoa vaan ostaa korin täydeltä mieleisiään herkkuja ja siirtyä nauttimaan niitä Arnon rantaan. Täydellistä!

Europe’s grandest indoor market has everything and anything a foodie could wish for, from dozens of different types of prosciutto to fresh and delicious frutte e verdure. It’s also the perfect destination for a DIY lunch: fill your basket with Florentine delicacies, take them down to Arno & enjoy.

Da Nerbone - Mercato Centrale

Tämä paikallisten suosima, firenzeläisiä erikoisuuksia valmistava ruokakoju sijaitsee Mercato Centralen kauniiden holvien alla. Da Nerbonesta ostetut herkut voi nauttia seinustalle asetetuilla yksinkertaisilla penkeillä tai ottaa mukaan kaupungille, mutta kummassakin tapauksessa kannattaa varautua jonottamaan. Odotus kyllä palkitaan – ruhtinaallisesti!

This small food stall, located within the beautiful Mercato Centrale, is loved by locals and tourists alike. No wonder: it offers great Florentine fare for budget-friendly prices. You can sit down or take the food with you, but either way, be prepared to queue. It’s definitely worth it.

Il Bufalo Trippone – Via dell’Anguillara

Tämä suloinen ravintola on niin pieni, että sen ohitse on helppo kävellä. Ei kannata tehdä sitä virhettä – Il Bufalo Tripponen täytetyt leivät ja antipastolautaset etsivät vertaistaan. Tämä on myös loistavia paikka tuliaisostoksille: tarjolla on kauniisti pakattuja italialaisen keittiön kulmakiviä oliiviöljystä orgaaniseen balsamicoon.

Pay attention or you could easily walk past this tiny sandwich shop – and come to regret it. In addition to truly delicious panini, they make oh-mazing antipasti platters and sell organic goodies to take home. Sit down behind the pocket-sized table, chat to the friendly owners while they prepare your food, then close your eyes, take a bite and get ready to fall in love with Italy all over again.

Salumeria Verdi – Via Verdi

Edulliset hinnat, ystävällinen palvelu ja herkullinen ruoka – siinä täydellisen välipalapaikan resepti. Varoituksen sana: meillä kesti 15 minuuttia päättää, mitä laajan listan toinen toistaan herkullisemman kuuloisista täytetyistä leivistä kokeilisimme. Näyttää hyvältä ja maistuu vielä paremmalta.

Salumeria Verdi is the perfect place for a quick bite: the prices are great, the service is friendly and the food is simply delicious. Just so you know, it took us 15 minutes to decide which panino to go with… they look good and taste even better!

Tämän jälkeen voi vaikka kävellä Piazza San Marcolle, ostaa sen laidalla sijaitsevasta pikkuliikkeestä kolmen vuoden takaisissa hinnoissa pysyneet bussiliput ja astua Fiesoleen vievään linja-autoon. Muutaman tunnin kukkulalla sijaitsevassa villassa vietettyään ja alhaalla avautuvaa kaupunkia ihasteltuaan on aika lähteä takaisin keskustaan. Ohjelmassa on iltapala pienessä kortteriravintolassa ja kävely salaperäisessä Santa Crocessa.

Illalla saan idean: haluan ehdottomasti käydä suosikkiravintolassamme vielä kolmannen kerran 48:n tunnin sisään. Pizzoja odottaessamme bongaamme naapuripöydästä tuttuja. Kyllä, Firenze on pieni – mutta miten kiinnostava, miten monipuolinen kaupunki se onkaan!

Koska olimme päässeet ylös niin aikaisin, olimme pikku retkestämme huolimatta ensimmäiset asiakkaat kahdeksalta alkaneella aamiaisella. Söimme mahat täyteen hedelmiä ja muita herkkuja ja joimme kahteen pekkaan kokonaisen karahvin tuorepuristettua appelsiinimehua. En kyllä laittaisi vastaan, jos saisin aloittaa vaikka joka aamun yhtä herkullisella annoksella vitamiineja!

Aamupalan jälkeen kapusimme takaisin huoneeseemme – ja suoraan sänkyyn lepäämään. Torkkumisen välissä katsoimme sivusilmällä italialaista televisiota – aivan mahtavaa viihdettä. Vaikka poikaystäväni ei osaakaan paikallista kieltä, ovat käsieleet yleensä sen tasoisia, ettei sanottu jää epäselväksi edes ummikolle, haha. Erityisen innolla seurasimme paikallista Junior Masterchefiä – tällaiselle keittiön ja ruoanvalmistuksen välttelijälle oli aika hyödyllistä katsoa, miten mua 15 vuotta nuoremmat lapset taikoivat tuomariston eteen tunnissa paitsi herkullisia, myös hauskan näköisiä annoksia. Okei, he ovat tietysti erityislahjakkuuksia, mutta mulle riittäisi edes se, että osaisin laittaa illallista keittokirjaan tai omaan keittiömuistivihkooni turvautumatta. Ja illallisen valmistamisella tarkoitan jotain muuta kuin nuudelipussin keittoa, kiitos vain. :p

Paikallisen tv:n kiinnostavuudesta huolimatta päätimme pian lähteä katsomaan jotain moninkertaisesti kiinnostavampaa ja palasimme kaupungille. Meillä ei ollut sen suurempia suunnitelmia, mutta kummankin teki mieli kierrellä entisillä kotikulmilla. Niinpä löysimme itsemme ensin kuuluisan katetun ruokatori Mercato Vecchion edestä ja sitten kolmen vuoden takaisesta kantapuistostamme Piazza dell’Indipendenzalta. Loikoilin penkillä pari tuntia, ja aina välillä silmät avatessani ja kaistaleen sinistä taivasta sekä tuttuja rakennuksia nähdessäni meinasin unohtaa, että olemme jo vuodessa 2014.

Jatkoimme vanhoja perinteitä myös lounaalla lempiravintolassamme. Sen jälkeen mun oli ihan pakko päästä käymään vanhan kotiovemme luona. Leikittelin  hetken ajatuksella, että olisin painonut asuntomme summeria, mutta onnistuin vastustamaan mielitekoani: mitä olisin muka sanonut, jos joku olisikin vastannut? Ciao, asuin täällä kolme vuotta sitten  - pääsenkö vielä sisälle?

Iltakävelylle lähdimme tällä kertaa joen toiselle puolelle, kauniiseen ja keskustaa huomattavasti rauhallisempaan Oltrarnoon. Kävimme samalla hakemassa kaupasta iltapalaa, jonka söimme hotellihuoneemme pienen pöydän ympärillä. Ricottaa, focacciaa, oliiveja ja aurinkokuivattuja toimaatteja – Italiassa ei todellakaan tarvitse olla mikään masterchef päästäkseen nauttimaan herkullisesta ruoasta. :)

Muuten, latautuvatko teillä näinkin monikuvaiset postaukset hyvin, vai onko vähemmillä kuvilla parempi? :)

Totisesti nousi!

Meille ortodokseille Pääsiäinen on vuoden suurin ja tärkein juhla. Harmittaa tosi paljon, etten ollut eilen Suomessa yömessussa. Pääsiäisyön palvelus on aina niin kaunis: kokoontuminen hämärään kirkkosaliin ja kynttilöiden sytytys, ristisaatto kirkon ympäri, tielle tiputeltavat ruusun terälehdet, pääsiäislausut, monikieliset toivotukset, käsinkosketeltava ilon ja toivon ilmapiiri… se on jotain aivan ainutlaatuista.

Firenzessä asuessani pääsin viettämään vähän erilaista, mutta silti ihanaa Pääsiäistä. Toscanan pääkaupungissa suurta juhlaa nimittäin vietetään Scoppio del Carron merkeissä. Kirjaimellisesti vaunun räjähtämiseksi kääntyvä perinne on peräisin ristiretkien ajoilta. Nykyisinkin suuri, vuosisatoja vanha kärry tuodaan Firenzen upean katedraalin edustalle. Kärry on täynnä ilotulitteita, ja jos ne monimutkaisen prosessin jälkeen syttyvät ja ”räjähtävät”, on tiedossa perinteen mukaan mukava vuosi.

Musta tuntuu, että kuvat voivat tosiaan kertoa Scoppio del Carrosta enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä napsimamme kuvasarja vuodelta 2011, jolloin scoppio onnistui onneksi erinomaisesti. :)

Millaisia pääsiäisperinteitä teillä on? Onko joku muu käynyt katsomassa Scoppio del Carroa?

]]>

Eikö tämä olekin sama kioski, josta hain aina lehteni? Eikö tämä rakennusmaa ollut tässä jo mun vaihtokevään aikana? Jopa julkisen liikenteen hinnat ovat pysyneet samana.

Illalla kiirehdimme kauppaan. Se on jo menossa kiinni, Katson lasiseinän läpi pimeältä kadulta kirkkaasti valaistuun liikkeeseen ja hätkähdän: tunnistan turvamiehen kolmen vuoden takaa.

Kävelemme illalliselle vanhaan, tuttuun suosikkipizzeriaamme. Istumme kulmatiskillä ja nauramme: ruoka on jopa parempaa kuin olimme muistaneet. Olen ylpeä meistä – olemme yhdessä tehneet niin paljon kaikenlaista, asuneet niin monessa eri paikassa. Siinä on yhteisen seikkailun tuntua.

Duomon kupoli saa minussa edelleen aikaan saman reaktion kuin sen ensi kertaa nähdessäni. En voi ymmärtää, miten kukaan on onnistunut rakentamaan jotain niin suurenomaista. Miten hassua olikaan kuvitella, että tämä vuosisatoja ihmisiä ihastuttanut kaupunki olisi muuttunut kolmessa vuodessa.

Olemme perillä. Ikkunastamme näkyy Duomon kupoli. Toisella puolella Palazzo Vecchion torni. Tämä on vuosisatojen patinoima kaupunki. Jokainen kaari, jokainen katukivi, jokainen pieni särö rakennusten värikkäissä maalipinnoissa kätkee itseensä palasen historiaa. Mitä se on nähnyt? Mitä kokenut? Mitä se kertoisi, jos osaisi puhua ihmisten kieltä? Voin miettiä sitä nukkuessani 1700-luvulta peritytyvän kattomaalauksen alla.

Mulla on kiva työpaikka. Niin kiva, että melkein harmittaa ottaa seuraavat kolme duunipäivää vapaaksi. Ja samalla ei harmita yhtään, koska poissaolon syynä on matka kaupunkiin, jota en ole saanut mielestäni siitä lähtien, kun jätin sen taakseni melkein kolme vuotta sitten.

Firenze. Renessanssin kehto, turistien suosikkikohde, yksi maailman kauneimpia seutuja. Minulle tämä on vaihtokaupunkini, paikka, jossa asuin puoli vuotta. Nyt matkustan sinne vain kolmeksi yöksi, mutta tuntuu melkein siltä, kuin olisin palaamassa kotiin. Yhteen niistä.

Näen jo mielessäni ilta-auringossa kylpevän Santa Maria Novellan aukion, Arnon yli kiipeävät sillat. Kauniisti kaartuvan Via Delle Belle Donnen – miten jollain kadulla voikin olla niin ihana nimi?

Poikaystäväni mielessä taas siintävät kapeat kadut, niille lankeava kaunis valo.
- Ja se pato, jolla otettiin aurinkoa. Salainen Firenze. Kukaan muu ei tiedä sitä, paitsi me.

Hymyilen, sillä minäkin tietysti muistan meidän patomme. Kuinka monena iltana istuimmekaan sen päällä ohilipuvaa jokea ja kaupungin kattoja tuijotellen. Miun pitää silti korjata poikaytäväni väite siitä, ettei paikkaa tuntisi kukaan muu.

- Ja ne muut auringonottajat, sanon.
- Se oli vitsi, kulta.

Tällä hetkellä en ymmärrä vitsejä. Olen niin tohkeissani. Firenze, täältä me tulemme!

Tiivis ja mielenkiintoinen ohjelma piti sisällään tavanomaisten luentojen lisäksi myös kenttätyötä ja tutustumiskäyntejä – vierailimme esimerkiksi nuorisovankilassa. Aikaa jäi kuitenkin myös kaupungilla pyörimiselle sekä retkeilylle: pääsin suureksi riemukseni käymään Mt. Saint Michelissä ja Saint Malossa. Retkipäivä oli kaiken kukkuraksi niin aurinkoinen, että sain nauttia kevään lämmöstä minimekossa. Ihana aloitus kesäkauteen!

Seminaarin jälkeen astuin väsyneenä mutta tyytyväisenä junaan, joka kiidätti mut Pariisiin ja siellä odotelleen T:n syliin. Vietimme aivan täydellisen pitkän viikonlopun Seinen rannoilla auringosta nauttien, Musee d’Orsayn impressionistitaidetta ihaillen, ravintoloissa ja kahviloissa hengaillen, katutaidetta bongaillen ja yleisesti Pariisin bulevardeja ja pikkukujia samoillen. Lomailun ohessa kirjoitin väitöskirjasuunnitelmaani, jolle potentiaalinen ohjaaja näytti suureksi riemukseni vihreää valoa.

Toukokuun ensimmäiset viikot menivät koulutöiden, kokeiden ja esseiden parissa. Huomasin, että ajankäytössäni on vielä paljon parantamisen varaa, sillä jouduin palauttamaan yhden esseen päivän myöhässä, kun en yksinkertaisesti ehtinyt saamaan sitä valmiiksi eräpäivään mennessä. Vaikka tässä vaiheessa en sitä vielä tiennytkään, menivät esseet ja kokeet kuitenkin onneksi tosi hyvin.

Kuukauden puolivälissä lähdin käymään Suomessa. Nautin maailman parhaasta seurasta, ulkoilin, rentouduin, samoilin pitkin stadia, katsoin jokavuotisen perinteen mukaisesti Euroviisut ja tapasin kavereita. Aloitin graduhaastattelut, ja jännityksestä huolimatta ne sujuivat tosi hyvin. Olin Skype-haastattelussa King’s Collegeen ja sain kuulla tulleeni hyväksytyksi arvostettuun väitöskirjaohjelmaan.

Toukokuun lopulla lähdimme poikaystäväni kanssa Belgradiin. Hän oli työreissulla ja minä taas sain maistiaisia siitä, millaista trophy-vaimoilu saattaisi olla ;) No ei kai, vaan oli tosi hauskaa, että pystyin lähtemään mukaan ja tutustumaan minulle ennestään aivan tuntemattomaan kaupunkiin ja maahan. Miehen ahkeroidessa kiertelin kaupunkia yksinäni. Eräänä iltapäivänä tulin kaatosateen yllättämäksi ja kastuin niin pahasti, että puhelimeni sanoi sopimuksensa irti. Toisina päivinä taas iloittiin 30 asteen helteistä.

T:n vapauduttua jatkoimme lomailua yhdessä esimerkiksi illallisilla tämän kollegoiden kanssa. Yhtenä päivänä vuokrasimme pyörät ja lähdimme tutustumaan lähisseutuihin. Oli aivan huippua, ja Serbian siisteys ja kiinnostavuus sekä paikallisten ihmisten ystävällisyys teki meihin kumpaankin todella suuren vaikutuksen.

Kuukauden statuspäivityksiä:

Why did I not pay attention in math class at school… and why, oh why, did I then decide to use quantitative methods in my dissertation?

Okei. Olen liittänyt tv:n scart-johdolla digiboksiin. Olen liittänyt digiboksin kaapelijohdolla seinään. Olen liittänyt sekä tv:n että digiboksin virtajohdolla seinään. Miksi TV edelleen sanoo ”Ei signaalia”? Nimim. en ole teekkari, mutta haluan katsoa Euroviisut

Kesäkuu alkoi Serbiassa, ja melkein heti Lontooseen palattuamme oli seuraavan reissun vuoro: lähdimme viikonlopuksi mökille engantilaiselle maaseudulle. Tämä pieni, mutta sitäkin ihanampi breikki on jäänyt mieleeni yhtenä koko vuoden kohokohdista: oli ihanaa viettää aikaa metsän keskellä keskittyen ihan vain yhteen asiaan rentoutumiseen.

Kaiken chillailun, porealtaassa polskuttelun (aaaah, mun ensi kämpässä on oltava tällainen!:p) ja leffojen katselun vastapainoksi vuokrasimme pyörät ja vietimme tuntikausia satulassa metsäteitä ja pellon reunaa polkien. Ajoimme läheiseen Winchesteriin asti ja vietimme ihanan illan kaupungin upean katedraalin edustalla ruohikolla makaillen.

Lontoossa suurin osa ajastani meni gradun kvantitatiivista puolta hioessa ja potentiaalisia vastaajia etsiessä. Sen lisäksi tapasin kavereita, kävin leffassa (Great Gatsby rokkasi!) ja nauroin stand up -illoissa. Kävin myös hieronnassa, jonka ihanat ystävät olivat mulle jo maaliskuussa synttärilahjaksi ostaneet – tämänkin voisi ottaa tavaksi. Pääsin myös kokeilemaan jotain ihan uutta, kun tankotanssia ihan kunnolla harrastava ystäväni kutsui minut ja toisen ystävämme luokseen kokeilemaan lajia. Vitsi, miten vaativaa mutta hauskaa!

Kuukauden puolivälissä oli aika lähteä kauan odotetulle matkalle Italiaan. En ollut käynyt siellä kertaakaan oman vaihtoni jälkeen, eli melkein kahteen vuoteen – oli siis jo korkea aika palata takaisin. Lensimme ensin Napoliin, jossa vietimme viikon, ja matkasimme sieltä laivalla toiseksi viikoksi Palermoon.

Mitä tästä unelmien matkasta oikein voisi sanoa? Se täytti ja ylitti kaikki odotuksemme. Saimme nauttia täydellisestä ilmastosta, maailman herkullisimmasta ruoasta, ihanasta arkkitehtuurista, lämpimästä vedestä, kauniista kielestä,   ihmisten ystävällisyydestä, puistoista, kaduista, auringonlaskuista… Italia hurmaa mut uudestaan, ihan joka kerta. Tästä huolimatta oli kiva palata kuun lopussa takaisin Lontooseen. Se kertoo varmaan kaiken olennaisen siitä, miten ihanassa kaupungissa oikein asunkaan. :)

Kuukauden statuspäivityksiä:

Mountain biking,wildlife spotting…and now jacuzzi time!!

Nine hours on the bike today  England is such a beautiful country!