Hulppeudella en tarkoita tässä tapauksessa pelkästään huoneiden kadehdittavaa sisustusta, paikan yleistä tyylikkyyttä tai pehmeää jättisänkyä, jossa pääsimme yöpymään. Puhun jostain muusta, jostain paljon tärkeämmästä: tunnelmasta. Tunnelma taas on monen pienen seikan summa – esimerkiksi lämpimien tervetulohymyjen, kauniisti sivupöydälle asetellun teeastiaston, ikkunan takaa kantautuvan kaupunkihuminan.

Meinasin unohtaa tärkeimmän – ne näkymät. Kun katsoo ikkunasta oikealle, näkee ehkä maailman kuuluisimman kupolin, Brunelleschin Duomolle suunnitteleman kruunun. Kun katsoo vasemmalle, näkee Palazzo Vecchion, Medicien renesanssinaikaisen päämajan.

- Keitäköhän tässä on asunut? Silloin, kun Medicit ovat asunneet tuolla? kysyi poikaystäväni ja osoitti kirjaimellisesti kivenkantaman päässä komeilevaa palatsia.

En tietenkään osannut vastata retoriseen kysymykseen, mutta valistunut arvaukseni on, että aika vaikutusvaltaisia ja varakkaita ihmisiä. Aivan kaupungin ytimessä sijaitseva talo on rakennettu 1400-luvun lopulla, ja esimerkiksi huoneiden kattoja koristavat 1700-luvun freskot osoittavat, että siitä on pidetty hyvää huolta läpi vuosisatojen.

Niin myös nykyään. Majatalon isäntäpariskunta Alessandro ja Sonia ostivat sen vuosituhannen vaihteessa sijoituskohteeksi. Kunnostustöiden lomassa he kuitenkin ihastuivat rakennukseen ja sen historiaan niin kovasti, että päättivät olla myymättä ja avata sen sijaan talon ovet kaikille Firenzeen matkustaville maailmankansalaisille.

Jos pääset itse joskus vierailemaan residenzassa ja juttelemaan omistajien kanssa, lähetä terveisiä :) Ja jos sinulla on aikaa ja aitoa kiinnostusta, pyydä heitä myös näyttämään sinulle ”kenkänsä”. He tietävät kyllä mitä tarkoitat, ja sinä taas pääset kirjaimellisesti kosketusetäisyydelle Firenzen rikkaasta ja jännittävästä historiasta: ei sitä joka päivä pääse katsomaan lähietäisyydeltä 1400-luvulle sijoittuvaa jalkinetta*.

* Ai mikä on sen vuosisatoja vanhan kengän tarina? Se on varmasti paljon mielenkiintoisempi paikan päällä kuultuna kuin blogista luettuna, mutta niille, jotka eivät ole ihan lähitulevaisuudessa matkustamassa Firenzeen: kenkä löytyi seinän sisästä talon kunnostustöiden yhteydessä, ja sen ikä on varmistettu mm. Ferragamon museossa. Se oli luultavasti muurattu talon sisälle jo rakennusvaiheessa ja ”unohdettu” sinne vuosisatojen ajaksi. Löytäjät, eli hotellin omistajat, saivat pitää kengän itsellään, koska paikallisten museoiden kokoelmissa on jo tarpeeksi 1400-luvun jalkineita… Näin Firenzessä.

Jos meidän Italian matkoista tekisi soundtrackin, olisi ”nami, nami, NAMI!” aika kova vaihtoehto sen tunnariksi. Paikallisesta ruoasta nauttiminen on yksi saapasmaassa lomailun ehdottomia kohokohtia, eikä Firenze (onneksi!) muodosta tässä suhteessa poikkeusta sääntöön. Ravintolat, kahvilat, kaupat ja katuruokakojut notkuvat herkkuja, ja joskus voi olla vaikea valita, minne sitä oikein suuntaisi lounaalle tai illalliselle. Siksi päätin paljastaa muutaman oman lempparini kaupungin laajasta ravintolatarjonnasta.

Lista on koottu kuuden kuukauden paikallistuntemuksella, ja kaikki tämän postauksen paikat sopivat paremmin kuin hyvin myös opiskelijan kukkarolle. Oliko tästä hyötyä? Puuttuuko joukosta joku superkiva paikka? Odotan innolla kommentteja & lisävinkkejä!

If, for some weird reason, someone wanted to record & analyse the conversations we have during our trips to Italy, they’d find ”yummy!” an essential part of our vocabulary. Who could blame us – food is one of the many delights awaiting voyagers in the Bel Paese. Florence is no exception to the rule: you’ll be spoilt for choice.

To help out, I decided to reveal some of my favourite Florentine eateries. These are places that I learned to love during my six-month exchange in Università degli Studi di Firenze in 2011 or (re-)discovered when I was lucky enough to return for a long weekend this April. All of them suit travellers on a budget. Did you find the list useful? Or have you got something to add? Please leave a comment! :)

Sitten asiaan! / Here we go!

Mostodolce – Via Nazionale

Yksi mun lempiravintoloista – ei vain Firenzessä, vaan koko maailmassa. Herkullinen ruoka ja edulliset hinnat saavat asiakkaan kuin asiakkaan iloiseksi, välitön ja ystävällinen tunnelma vielä iloisemmaksi. 11 pistettä & monta, monta papukaijamerkkiä.

One of my favourite restaurants ever & the place to go if you like your beer – and pizza, and pasta, and panini. Simply delicious.

Festival del Gelato – Via del Corso

Jätskipaikan etsimininen on Italiassa tosi helppoa: gelateriat koristavat jokaista kadunkulmaa, ja mihin tahansa niistä meneekin, saa varmasti parempaa jäätelöä kuin missään muussa maassa. Festival del Gelaton superherkulliset maut, laaja valikoima ja ystävällinen palvelu kuitenkin varmistavat sen, että se erottuu edukseen lukuisista loistavista kilpailijoistaan huolimatta. Siksi suuntaan aina Via del Corsolle, kun haluan jäätelöä, Noin viisi kertaa päivässä, siis :p.

When it comes to ice cream in Italy, you can’t get it wrong. But if you want to get it really, really right, head to Festival del Gelato. You’ll be running back for more. Like I do. Five times a day. At least.

Mercato Centrale

Mercato Centrale ei nimensä mukaisesti ole ravintola tai kahvila, vaan Euroopan suurin katettu tori. Täältä myydään kaikkea hedelmistä juustoihin ja oliiviöljystä miljoonaan eri pastalaatuun. Lisäksi asiakaskunta ei koostu suinkaan pelkistä turisteista, mikä on aina plussaa Firenzen kaltaisessa kaupungissa.  Aurinkoisena päivänä ei kannata etsiä tämän parempaa lounasvaihtoehtoa vaan ostaa korin täydeltä mieleisiään herkkuja ja siirtyä nauttimaan niitä Arnon rantaan. Täydellistä!

Europe’s grandest indoor market has everything and anything a foodie could wish for, from dozens of different types of prosciutto to fresh and delicious frutte e verdure. It’s also the perfect destination for a DIY lunch: fill your basket with Florentine delicacies, take them down to Arno & enjoy.

Da Nerbone - Mercato Centrale

Tämä paikallisten suosima, firenzeläisiä erikoisuuksia valmistava ruokakoju sijaitsee Mercato Centralen kauniiden holvien alla. Da Nerbonesta ostetut herkut voi nauttia seinustalle asetetuilla yksinkertaisilla penkeillä tai ottaa mukaan kaupungille, mutta kummassakin tapauksessa kannattaa varautua jonottamaan. Odotus kyllä palkitaan – ruhtinaallisesti!

This small food stall, located within the beautiful Mercato Centrale, is loved by locals and tourists alike. No wonder: it offers great Florentine fare for budget-friendly prices. You can sit down or take the food with you, but either way, be prepared to queue. It’s definitely worth it.

Il Bufalo Trippone – Via dell’Anguillara

Tämä suloinen ravintola on niin pieni, että sen ohitse on helppo kävellä. Ei kannata tehdä sitä virhettä – Il Bufalo Tripponen täytetyt leivät ja antipastolautaset etsivät vertaistaan. Tämä on myös loistavia paikka tuliaisostoksille: tarjolla on kauniisti pakattuja italialaisen keittiön kulmakiviä oliiviöljystä orgaaniseen balsamicoon.

Pay attention or you could easily walk past this tiny sandwich shop – and come to regret it. In addition to truly delicious panini, they make oh-mazing antipasti platters and sell organic goodies to take home. Sit down behind the pocket-sized table, chat to the friendly owners while they prepare your food, then close your eyes, take a bite and get ready to fall in love with Italy all over again.

Salumeria Verdi – Via Verdi

Edulliset hinnat, ystävällinen palvelu ja herkullinen ruoka – siinä täydellisen välipalapaikan resepti. Varoituksen sana: meillä kesti 15 minuuttia päättää, mitä laajan listan toinen toistaan herkullisemman kuuloisista täytetyistä leivistä kokeilisimme. Näyttää hyvältä ja maistuu vielä paremmalta.

Salumeria Verdi is the perfect place for a quick bite: the prices are great, the service is friendly and the food is simply delicious. Just so you know, it took us 15 minutes to decide which panino to go with… they look good and taste even better!

Tämän jälkeen voi vaikka kävellä Piazza San Marcolle, ostaa sen laidalla sijaitsevasta pikkuliikkeestä kolmen vuoden takaisissa hinnoissa pysyneet bussiliput ja astua Fiesoleen vievään linja-autoon. Muutaman tunnin kukkulalla sijaitsevassa villassa vietettyään ja alhaalla avautuvaa kaupunkia ihasteltuaan on aika lähteä takaisin keskustaan. Ohjelmassa on iltapala pienessä kortteriravintolassa ja kävely salaperäisessä Santa Crocessa.

Illalla saan idean: haluan ehdottomasti käydä suosikkiravintolassamme vielä kolmannen kerran 48:n tunnin sisään. Pizzoja odottaessamme bongaamme naapuripöydästä tuttuja. Kyllä, Firenze on pieni – mutta miten kiinnostava, miten monipuolinen kaupunki se onkaan!

Totisesti nousi!

Meille ortodokseille Pääsiäinen on vuoden suurin ja tärkein juhla. Harmittaa tosi paljon, etten ollut eilen Suomessa yömessussa. Pääsiäisyön palvelus on aina niin kaunis: kokoontuminen hämärään kirkkosaliin ja kynttilöiden sytytys, ristisaatto kirkon ympäri, tielle tiputeltavat ruusun terälehdet, pääsiäislausut, monikieliset toivotukset, käsinkosketeltava ilon ja toivon ilmapiiri… se on jotain aivan ainutlaatuista.

Firenzessä asuessani pääsin viettämään vähän erilaista, mutta silti ihanaa Pääsiäistä. Toscanan pääkaupungissa suurta juhlaa nimittäin vietetään Scoppio del Carron merkeissä. Kirjaimellisesti vaunun räjähtämiseksi kääntyvä perinne on peräisin ristiretkien ajoilta. Nykyisinkin suuri, vuosisatoja vanha kärry tuodaan Firenzen upean katedraalin edustalle. Kärry on täynnä ilotulitteita, ja jos ne monimutkaisen prosessin jälkeen syttyvät ja ”räjähtävät”, on tiedossa perinteen mukaan mukava vuosi.

Musta tuntuu, että kuvat voivat tosiaan kertoa Scoppio del Carrosta enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä napsimamme kuvasarja vuodelta 2011, jolloin scoppio onnistui onneksi erinomaisesti. :)

Millaisia pääsiäisperinteitä teillä on? Onko joku muu käynyt katsomassa Scoppio del Carroa?

]]>

Eikö tämä olekin sama kioski, josta hain aina lehteni? Eikö tämä rakennusmaa ollut tässä jo mun vaihtokevään aikana? Jopa julkisen liikenteen hinnat ovat pysyneet samana.

Illalla kiirehdimme kauppaan. Se on jo menossa kiinni, Katson lasiseinän läpi pimeältä kadulta kirkkaasti valaistuun liikkeeseen ja hätkähdän: tunnistan turvamiehen kolmen vuoden takaa.

Kävelemme illalliselle vanhaan, tuttuun suosikkipizzeriaamme. Istumme kulmatiskillä ja nauramme: ruoka on jopa parempaa kuin olimme muistaneet. Olen ylpeä meistä – olemme yhdessä tehneet niin paljon kaikenlaista, asuneet niin monessa eri paikassa. Siinä on yhteisen seikkailun tuntua.

Duomon kupoli saa minussa edelleen aikaan saman reaktion kuin sen ensi kertaa nähdessäni. En voi ymmärtää, miten kukaan on onnistunut rakentamaan jotain niin suurenomaista. Miten hassua olikaan kuvitella, että tämä vuosisatoja ihmisiä ihastuttanut kaupunki olisi muuttunut kolmessa vuodessa.

Olemme perillä. Ikkunastamme näkyy Duomon kupoli. Toisella puolella Palazzo Vecchion torni. Tämä on vuosisatojen patinoima kaupunki. Jokainen kaari, jokainen katukivi, jokainen pieni särö rakennusten värikkäissä maalipinnoissa kätkee itseensä palasen historiaa. Mitä se on nähnyt? Mitä kokenut? Mitä se kertoisi, jos osaisi puhua ihmisten kieltä? Voin miettiä sitä nukkuessani 1700-luvulta peritytyvän kattomaalauksen alla.

Mulla on kiva työpaikka. Niin kiva, että melkein harmittaa ottaa seuraavat kolme duunipäivää vapaaksi. Ja samalla ei harmita yhtään, koska poissaolon syynä on matka kaupunkiin, jota en ole saanut mielestäni siitä lähtien, kun jätin sen taakseni melkein kolme vuotta sitten.

Firenze. Renessanssin kehto, turistien suosikkikohde, yksi maailman kauneimpia seutuja. Minulle tämä on vaihtokaupunkini, paikka, jossa asuin puoli vuotta. Nyt matkustan sinne vain kolmeksi yöksi, mutta tuntuu melkein siltä, kuin olisin palaamassa kotiin. Yhteen niistä.

Näen jo mielessäni ilta-auringossa kylpevän Santa Maria Novellan aukion, Arnon yli kiipeävät sillat. Kauniisti kaartuvan Via Delle Belle Donnen – miten jollain kadulla voikin olla niin ihana nimi?

Poikaystäväni mielessä taas siintävät kapeat kadut, niille lankeava kaunis valo.
- Ja se pato, jolla otettiin aurinkoa. Salainen Firenze. Kukaan muu ei tiedä sitä, paitsi me.

Hymyilen, sillä minäkin tietysti muistan meidän patomme. Kuinka monena iltana istuimmekaan sen päällä ohilipuvaa jokea ja kaupungin kattoja tuijotellen. Miun pitää silti korjata poikaytäväni väite siitä, ettei paikkaa tuntisi kukaan muu.

- Ja ne muut auringonottajat, sanon.
- Se oli vitsi, kulta.

Tällä hetkellä en ymmärrä vitsejä. Olen niin tohkeissani. Firenze, täältä me tulemme!

Kesän muuttuessa pikkuhiljaa syksyksi on facebookiin ilmestynyt kiihtyvällä tahdilla vaihtoon lähteneiden tuttujen tarinoita ja hehkutuksia ulkomailla opiskelun hauskuudesta ja haastavuudesta. Tämä on saanut mun ajatukset eksymään entistä useammin viime vuoden alkupuolelle ja aikaan, kun olin juuri aloittanut Erasmus-vaihtoni Firenzen yliopistossa. Italiassa asuminen oli ollut mun unelma 16-vuotiaasta saakka, ja Etelä-Euroopan lämpöön muuttaminen jo muutaman vuoden ennen sitä. Niinpä tiesin jo yliopistossa aloittaessani – ei, jo yliopistoon päästyäni – ei, jo yliopistoon hakiessani – tai oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun vasta suunnittelin yliopistoon hakemista, että haluaisin hyödyntää EU:n opiskelijoille suoman fantastisen vaihto-ohjelman nimenomaan italialaiseen dolce vitaan tutustuen.

Mainitsin jo yllä, että vaihtokohteenani oli Toscanan pääkaupunki, eli siis tietenkin satumaisen kaunis ja kuuluisa Firenze. Kohteen valinta ei kuitenkaan käynyt sormia napsauttamalla: omalla laitoksellani oli tarjota Italiasta vain Padovaa, jossa olin jo käynyt ja joka ei vaihtokohteena liiemmin houkutellut. Ihana vaihtokoordinaattorimme sanoi kuitenkin, että toiveita saa vapaasti esittää, ja että hän pyrkii kyllä järjestämään uusia vaihtopaikkoja opiskelijoiden mieltymysten mukaan.

Jos jollain on jotain kysyttävää liittyen vaihdon käytännön järjestelyihin tai Firenzeen ja Toscanaan matkakohteina, jättäkää kommenttia tai mailia! Nyt ajattelin nimittäin omistaa loput tästä postauksesta muutamille vaihtoni aikana otetuille kuville ja niistä kertomiselle. Olen kirjoittanut jokaisen kuvan alle pienen ’kuvatekstin’, jotka sisältävät lähinnä omia fiiliksiäni vaihdosta. Ehkä ne onnistuvat silti valottamaan sitä, mitä kaikkea vaihto-opiskelu Italiassa saattaa tarjota.

Asunnon etsiminen oli ehkä isoin juttu, joka oli hoidettava ennen varsinaisten opintojen alkamista – ja monenkymmenen italialaisilla asunnonvälityssivuilla vietetyn tunnin jälkeen onnistuinkin järkkäämään meille näytön samalle päivälle, jona saavuimme kaupunkiin. Veimme kamat hostellille, jonka olimme varmuuden vuoksi varanneet, ja lähdimme katsomaan asuntoa, joka osoittautui ihan täydelliseksi, ja onneksi vuokranantajakin kysyi saman tien, että missä meidän laukut oikein ovat, hahaha. Päästiin siis suoraan muuttamaan uuteen kotiin, heti ekana päivänä. Hostellista ei onnistuttu saamaan rahoja takaisin, mutta se ei suoranaisesti haitannut, kun hinnaksi tuli joku 100 per henkilö. Esimerkiksi täällä Lontoossa meillä meni varmaan yli tonni hotellikuluihin, kun emme onnistuneet löytämään asuntoa kymmeneen päivään ja asuime siis tuon ajan eri hotelleista. Emme Italiassa edes olleet osanneet aavistaa, että heti ensimmäisenä tsekkaamamme kämppä olisi a) niin ihana b) heti vapaa, joten vaihtoni sai heti täydellisen alun.

 

Sen jälkeen, kun on raahannut sellaiset viisi matkalaukkua Helsingistä Milanon kautta Firenzeen, tekee tietysti mieli levätä, mutta ihan rehellisesti on pakko myöntää, että vietimme ekat päivät rakastuneina kuvankaunista Firenzeä kierrellen ja ihaillen. Kyseessä on varmasti ihan objektiivisestikin yksi maailman kauneimpia kaupunkeja.

 

Ekoja päiviä uudessa kotikapungissa. Ihanaa! Oltiin niin fiiliksissä! Ja taustalla näkyy yksi Firenzen upeimmista nähtävyyksistä, maailmankuulu Ponte Vecchio. Ihan hetki ton kuvan ottamisen jälkeen paikalle tosin ajoi poliisi ja käski meidät tiukkaan sävyyn heti pois tuolta. Ihan ymmärrettävää kun pudotusta tuolta sillan reunuskierekkeeltä suoraan Arnoon oli kuitenkin useampi metri.

 

Minä Firenzen rautatieaseman edustalla, kevätillan auringonpaisteessa. Muistan niin hyvin tuon hetken fiiliksen, sen innostuksen ja ilon siitä, että olin ihan oikeasti toteuttamassa unelmaani ja aloittamassa ihanaa seikkailua.

Kevättalvella matkaan lähtevän kannattaa ottaa huomioon, että talvikuukausina Etelä-Euroopassakin voi olla ihan oikeasti kylmä. Tämä kuva on otettu Bolognassa ehkä viikko Italiaan saapumisemme jälkeen. Kävimme hakemassa poikaystävälleni sen polkupyörän, joka sitten pitikin hänet hyvin kiireisenä koko kevään ja kesän ajan, ja samalla ihailemassa Umberto Econ kuuluisaa kotikaupunkia. Lämpimin takki, jonka olin optimistina pakannut vaihdolle mukaan, oli juurkin kuvassa näkyvä nahkarotsi, ja jotta tarkenin sen kanssa edes joten kuten puin sen alle topin, t-paidan, pitkähihaisen, villapuseron ja hupparin. Ei siinä mitään muuta, kuin että se oli myös asu, joilla tein suuren entranceni erilaisten vaihtarijärjestöjen juhliin ja illanistujaisiin. So stylish! Well I’m from Finland not from France.

Opiskelijajärjestöstä puheen ollen, yksi omista suosikkibileistäni tuolla oli joka torstai järjestetty cena internazionale, jolloin kokoonnuimme isolla porukalla syömään paikalliseen ravintolaan. Toukokuulle asti illastimme aina meidän Firenzen kodin vieressä sijainneessa Osteria dell’Agnolossa, ja ilmojen lämmettyä tarpeeksi siirryimme tähtitaivaan alle Piazza Signorialle. Hintaan, joka taisi olla 12 euroa, sisältyi alku- ja pääruoan lisäksi vettä ja viiniä (tai minun tapauksessani virvoitusjuomaa). Iltaa mentiin aina jatkamaan samaan pieneen yökerhoon vähän matkan päähän. Asiakkaina oli meidän lisäksemme yleensä vain kourallinen miehiä – miksiköhän he saattoivat haluta bileisiin, jossa oli paljon vaihtarityttöjä, joista iso osa jonkinasteisessa humalassa? Keksiikö kukaan mahdollista selitystä? ;) – ja dj soitti aina samoja biisejä, mutta bilettäminen monikymmenpäisessä kansainvälisessä joukossa oli ihan superhauskaa.

Opiskelijajärjestöt järkkäävät retkien ja bileiden lisäksi myös kaikenlaisia hassuja ”kokemuksia”, joihin kannattaa oman kiinnostuksen mukaan lähteä messiin. Tässä kuvassa olen kaverini kanssa vähän keskustan ulkopuolella Arnon rannalla lähdössä melomaan Dragon Boatilla. Tää otos taitaa olla toukokuulta, jolloin lämpötila lähenteli jo kolmeakymmentä, joten pukeutuminenkin on vähän erilaista kuin edellisissä kuvissa.

 

Yksi vaihtokevään mielenpainuvampia tapahtumia oli ilman muuta Italian 150-vuotisjuhla. Fiilis kaupungilla oli ihan mieletön, joka kolkka oli koristeltu tricolorella, monet upeat museot avasivat ovensa juhlakansalle ilmaiseksi, musiikkia, paraateja, esityksiä ja ilonpitoa riitti koko illalle, kadut olivat ihan täynnä väkeä ja koko show huipentui aivan mielettömään ilotulitukseen. Todellinen once in a lifetime -elämys, ja pakko sanoa, että italialaiset jos jotkut osaavat juhlia tyylillä!

Firenzessä ja koko Toscanassa järkättiin muutenkin mun siellä olon aikana tosi paljon kaikkea ohjelmaa, ilmaisista museoiden öistä konsertteihin, jätskifestareihin, karnevaaleihin ja kaupunkijuhliin. Tässä minä yhden tällaisen juhlan aikana vastaanottamassa ilmaista halausta – abbracci gratis! Konserteista puheen ollen kävin muuten kevään aikana myös kahdella keikalla, ihan lipun kanssa kuuntelemassa fantastista Nekkiä (oooh!) ja Firenzen muotijuhlien ilmaiskonsertissa mulle ennen vaihtoa tuntematonta Noemia, josta opin kevään aikana tykkäämään tosi paljon.

Pukeutuminen! Jos mietin yhtä juttua, mikä Italiassa oli ehdottomasti ylitse muiden paikkojen, jossa olen asunut, niin ilmasto ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet pukeutua tilaisuuden eikä säätilan mukaan. Tämäkin kuva on napattu ihan keskellä yötä, joko iltakävelyn tai bileillan jälkeen, enkä ole tarvinnut päälle edes mitään villapuseroa tai farkkutakkia. Itse asiassa, jossain vaiheessa kesää yöt olivat ainoa aika, jolloin ulos edes saattoi pakahtumatta lähteä. ;)

Toinen Italian eduksi erottuva juttu on tietysti taideaarteiden suunnaton määrä. Kävin kevään aikana kaikissa kaupungin tärkeimmissä museoissa, ja osassa moneen kertaan. Asuin sen verran keskustassa, että saatoin tuosta noin lähteä ex tempore käymään näyttelyssä tai kirkossa, ja otin tästä kaiken ilon irti. Voin sanoa, että mun renesanssitaiteen, Euroopan historian, taidehistorian ja arkkitehtuurin tuntemus lisääntyi vaihdon aikana todella paljon. Kun asuu kaupungissa, jossa jokainen katukivi kertoo historiasta ja jokainen patsas on oikea taideteos, oppii uutta kuin huomaamattaan. Yllä oleva kuva on otettu Piazza Duomolla komeilevasta kuuluisasta kellotornista, jonne kannattaa ehdottomasti kiivetä jos kauniit maisemat kiinnostavat eikä akrofobia vaivaa.

Ja tietysti itse Firenzen lisäksi retkeilin paljon myös ympäröivissä kaupungeissa. Tämä kuva on otettu retkellä Montecatini Termessä, pienessä toscanalaisessa vuoristokaupungissa. Sen ja yllä mainitun Bolognan lisäksi kävin Sienassa, Pratossa, Pistoiassa, Fiesolessa, Arezzossa, Monteriggionissa, San Gimignanossa, Luccassa ja tietysti kauniissa Roomassa. Toivottavasti en unohtanut listasta mitään paikkaa! Alun perin mulla oli vielä paljon kunnianhimoisemmat suunnitelmat matkojen suhteen, mutta Firenzessä oli niin kivaa, etten halunnut oikeastaan lähteä sieltä minnekään kovin pitkäksi aikaa. :)

 

Vielä yksi lemppareihimme kuuluva tapa viettää aikaa kauniissa kotikaupungissamme oli puistoissa ja puutarhoissa hengailu. Yllä oleva kuva on otettu Giardini di Bobolissa, ja se vetää kyllä vertoja minkä tahansa eurooppalaisen palatsin puutarhalle. Ihana, ihana paikka!

Vaihtokokemukseni poikkesi varmaan monen muun ulkomaankomennuksesta aika paljon jo siksi, että mukana tosiaan matkusti myös poikaystäväni. Olen todella iloinen siitä, että hän uskalsi sukeltaa saman tien kuudeksi kuukaudeksi itselleen ennestään täysin tuntemattomaan kulttuurin vain saadakseen olla minun kanssani (minä keksisin tosin sekunnissa sata muutakin syytä muuttaa Italiaan, ja nykyisin T on samaa mieltä, mutta alunperin hänen motivaattorinaan oli nimenomaan kaukosuhteen välttäminen).

Moni ilmaisi mulle huolensa siitä, pystynkö nauttimaan vaihtoajasta, josta parisuhteen toinen osapuoli on samassa maassa. Vastaus: todellakin! :D Jäin tietysti paitsi kaikista hekumallisista pikaromansseista, mutta niin olisin luonnollisesti jäänyt myös kaukosuhteessa ja mitä luultavimmin myös sinkkuna – they just aren’t my style at all. Kävin kaikissa opiskelijatapahtumissa suurimmaksi osin itsekseni tai kavereideni kanssa, samalla lailla kuin nyt Lontoossakin. Poikaystäväni kanssa taas pääsin kokemaan sen puolen romanttista Firenzeä, joka olisi jäänyt multa muuten huomaamatta. Pakko kuitenkin sanoa, ettei seurustelukumppanin ottaminen mukaan ole todellakaan mikään vaihdon onnistumisen perusedellytys. Moni seurusteleva ystäväni on jättänyt kumppaninsa puoleksi vuodeksi toiseen maahan ja nauttinut vaihdostaan täysin. Moni sinkkuna matkaan lähtenyt ystäväni taas on päässyt tutustumaan paikallisen kulttuurin lisäksi lähemmin myös paikallisiin poikiin ja ollut aivan innoissaan siitä. Molempi parempi siis!

Yksi vaihdosta parhaiten mieleeni jäänyt juttu on sanoin kuvaamaton vapauden tunne. Vapaus saada viettää puoli vuotta maassa, josta olet haaveillut jo vuosikausia, vapaus saada tutustua uuteen koulutusjärjestelmään ja oppia rakastamasi kieli vielä paremmin, vapaus vaellella tuntikausia kaupungilla, vapaus lähteä tanssimaan tai aperitivolle vaikka joka ilta. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Vapaus istua koko ilta oman kodin parvekkeella, vilkkaalle sisäpihalle tuijotellen, ja lähteä sitten ex tempore maailmanluokan museoon, herkkulliseen pizzaravintolaan tai syömään MAAILMAN PARASTA jäätelöä. Olen todella, todella tyytyväinen, että päätin hyödyntää tämän mahdollisuuden ja lähdin nauttimaan ihanasta Italiasta. Ja vaikka seuraava lause ei viime aikoina olekaan ollut kovassa käytössä missään päin unionia, mun on pakko sanoa se: Kiitos tästä ihanasta Erasmus-järjestelmästä EU! ;)