*Postaus toteutettu yhteistyössä Xylitol Jenkin kanssa* 

Hampaiden hoitaminen on terveyden ja kauneudenhoidosta minulle ehdottomasti yksi tärkeimmistä jokapäiväisistä askareista. Olen aina ollut tunnollinen leegojen putsaaja, mutta vuoden alussa tein lupauksen lisätä repertuaariini myös hampaiden lankaamisen vähintään kerran viikossa. Lankailu on edelleenkin silkkaa tuskaa – tylsää ja yksinkertaisuudestaan huolimatta jotenkin työlästä puuhaa, mutta hampaita kiristellen (hehheh) olen pysynyt lupauksessani. Xylitol Jenkki pyysi minua mukaan heidän mielenkiintoiseen hammasprojektiinsa, ja aiheeseen jo valmiiksi vihkiytyneenä lähdin mielelläni mukaan!

Projektin ensimmäisenä tehtävänä oli pohtia omaa suhdettani hampaisiini ja niiden hoitamiseen. Oma purukalustoni on ollut aina suuri ylpeyteni aihe, sillä geenilotto on antanut minulle syntymälahjana vahvan ja vaalean hammasrivin, suorat sapelit sekä ihanteellisen purennan. Minulla on elämäni aikana ollut vain yksi reikä, ja sekin maitohampaassa. En siis koskaan voinut käsittää alakoulussa ystävieni keskuudessa vellonutta hammaslääkäripelkoa, minulla kun ei ollut vaaraa joutua oikomisprosesseihin ja porausmaratoneihin. Suorastaan nautin pikkutyttönä päästä hammaslääkärin tuoliin nopeet plehat naamalla esittelemään erinomaista kitaani, joka sai aina kauniita kiitoksia hammaslääkäreiltä.

Ehkä juuri tuosta syystä hampaiden hoitaminen on ollut minulle aina tärkeää ja mieluisaa puuhaa, sillä olen halunnut ylläpitää noita vahvoja, terveitä hampaitani. Muiden kauhutarinoita niin yöraudoista kuin suun hapoista johtuvasta jatkuvasta reikiintymisestä kuunneltuani olen hyvin, hyvin kiitollinen hyvistä hampaistani. Hassua tavallaan – toisaalta voisi kuvitella, että kaikenlaisista ongelmista kärsineet olisivat niitä pakkomielteisimpiä suun terveyden huoltajia, ja me onnekkaat emme ymmärtäisi tätä terveän suun helppoutta, ja purskuttelisimme limuilla vailla pelkoa hammaspeikoista..

Hoitorutiiniini kuuluu hampaiden huolellinen harjaus aamulla ja illalla, lankaus vähintään kerran viikossa, sekä xylitol-purkan jauhaminen aina muistaessani. Viisi minuuttia salmiakkipurkkaa ruokailun jälkeen mussuteltuna katkaisee happohyökkäykset, ja ylläpitää raikasta ja kaunista hymyä. Maku on toki valinnainen, mutta oma suosikkini on aina ollut se perus salmiakki. Sitä piti aina postittaa minulle säännöllisin väliajoin asuessani toisella puolella palloa Australiassa, sillä mikään siellä myyty purkka ei vaan rouskunut ja maistunut samalla tavalla koti-ikävää lievittämään.

Hammaslääkärissä on aina ollut mukavaa käydä, mutta sitten peruskoulun olen käynyt istahtamassa hammaslekurin tuoliin vain kerran, kaksi vuotta sitten. Yläasteella käydessäni jokavuotuisessa hammastarkastuksessa, minulle todetiin että ei tarvitse tulla uudelleen ellen tunne suurta kipua tai huomaa muita suuria muutoksia. Aika ympäripyöreät hoito-ohjeet, mutta tuon visiitin jälkeen meni huikeat seitsemän vuotta ilman tarkastuksia. Pari vuotta sitten varasin ajan tarkastukseen ilman sen suurempaa syytä, ja olin varautunut pahimpaan.. Hammashoitolassa selvisi, että minulle ei ole tullut lainkaan hammaskiveä, ei yhtäkään reikää tai reiän alkua, ja että ikeneni olivat hyvässä kunnossa. Hammashoitajani oli aivan järkyttynyt kertoessani tuosta ”pienestä” tauosta, eikä uskonut näkemäänsä. Hän otti kalustostani myös röntgenkuvan varmistuakseen hampaitteni terveydestä, mutta tuomio oli sama; hampaani ovat ilmeisen lujaa tekoa, eikä moitittavaa tai korjattavaa niiden hoidosta löytynyt. Uskomaton munkki hammasarpajaisissa siis!

Projektin seuraava vaihe -paluu hammashoitolan tuoliin- on edessä tänään maanantaina, ja odotan jännittyneenä onko teräshampaani edelleen yhtä hyvässä kuosissa, ja onko suuhygienistillä jotain vinkkejä kauniin hammasrivin kotihoitoon. Mielenkiintoista kuulla onko aktiivisesta lankailusta mitään näkyviä, positiivisia tuloksia, ja mitä noille toistaiseksi uinuville viisaudenhampailleni kuuluu.. Raporttia hammashoitolasta tulossa siis seuraavaksi!