”Mä en oo hei ikinä nähnyt sua blondina, kaikissa muissa väreissä kyllä!” ja siitä se ajatus sitten lähti.

En itseasiassa heti värjäämisen jälkeen pitänyt näistä juuri ollenkaan. Näytti liian vieraalta, koska olen ollut blondi viimeksi ala-asteikäisenä. Mitä pidempään kuitenkin tuijotin hiuksia peilistä, sitä enemmän aloin lopulta pitämään väristä. Ihan näin keltaiselta ne ei onneksi näytä luonnossa, vaikka hopeashampoolla tuleekin olemaan vielä iso rooli haaveilemaani väriin pääsemisessä.

Mitäs te tykkäätte?

Ipanat nukahti tänään yöunille ihan ennätysnopeasti, mies lenkitti koiran ja nyt tässä ei oikein itse enää tiedäkään mitä sitä seuraavaksi tekisi. Yleensä tällaisia ajankäyttöön liittyviä ongelmia ei ole, mutta nyt tuntuu, että kaikki enemmän tai vähemmän pakolliset jutut on tälle päivälle jo tehty.

Mitä te tahtoisitte lukea seuraavalla kerralla? Arkihöpinöitä, poikien kuulumisia vai jotain muuta? :)