 Tämän kylän homopoika ma 10.03.2014 |
Nimetön postikortti ei ole OK trans-ihmiseltäkään Kirjoitukseni Dallas Buyers Clubin Rayonista (Jared Leto) pahastutti. Ihan vain tiedoksi, jos joku ei vielä tiennyt: palaute nimettömillä postikorteilla ei ole ok. Sain tänään joltakulta, nimettömänä pysyttelevältä lukijalta perinteisen postikortin. Kortin aihe oli niinkin vakava kuin sanavalintani ja näkemykseni ylipäätään taannoisessa postauksessa Dallas Buyers Club-elokuvasta. Joku trans-asioissa ilmeisen valveutunut henkilö oli närkästynyt kutsuttuani Jared Leton näyttelemää Rayonia naisten vaatteita käyttäväksi, narkkaavaksi mieheksi. Oikein olisi ollut puhua huume-ongelmaisesta transsukupuolisesta naisesta. Mutta mitä jos Rayon ei elokuvassa mielestäni ollut transsukupuolinen? Rayonin sukupuolta ei havaintojeni mukaan mitenkään yksilöity elokuvassa, vaan se jäi katsojan tulkittavaksi. Itse näin Rayonin enemmänkin ristiinpukeutujana, tai vielä pahempaa, ihan vain pukeutujana. Ymmärrän, että asia on tärkeä, enkä ole asiasta huomauttelevista palautteista pahastunut. Tuntuu kuitenkin absurdilta, että käytännössä omien puolella pitää takertua jokaiseen pikkuseikkaan kuin veriseen loukkaukseen ja rakentaa eripuraa. Kuvittelisi olevan selvää, että Tämän kylän homopoika-nimisessä blogissa ei olla pahat mielessä kirjoittamassa seksuaali- tai sukupuolivähemmistöistä. Eikä mistään muistakaan ryhmistä. Olen nyt kuitenkin ottanut riittävästi vastaan enemmän tai vähemmän perusteltua, kohtuuttoman negatiivista palautetta trans-aiheiden tiimoilta. Jatkossa en enää käsittele trans-asioita blogissani. Ei kertakaikkiaan ole järkevää kirjoittaa, jos aiheuttaa kirjoituksillaan lähinnä negatiivisia reaktioita. Nimetön postikortti, kiitos vain siitä, oli arveluttavuudessaan tällä haavaa viimeinen niitti. Ennen kuin lähtee kirjoittamaan raivopäisiä nimettömiä kirjeitä vieraille ihmisille, kannattaa vakavissaan miettiä vastaavanlaista omalle kohdalle. Oisko hyvä fiilis, hei? Auttaisko asiaa mitenkään? Tämä lienee helpotus kaikille: asiasta herkkien ei tarvitse enää loukkaantua, eikä minun pelätä loukkaavani silloin kun yritän vain sympata ja lisätä tietoa asiasta esimerkiksi aiheeseen liittyvistä uutuusleffoista vinkkaamalla. Ehkä joku asiaanvihkiytynyt asiantuntija perustaa oman blogin, bloggaa tiiviisti aiheen ympäriltä vuosikausia ja lopulta kasvaa blogeineen sen verran suureksi, että pääsee omalla naamallaan ihmisryhmän äänitorveksi puhumaan oikein valtamedioihin. Nyt lähden ulkoiluttamaan uusia aurinkolasejani (suojaavat ehkä henkilöllisyyttäni, mikäli ulko-ovella odottaa esimerkiksi TKHP:n vastainen mielenosoitus) ja nauttimaan kevätauringosta. Maanantaipusuja! |
4 kommenttiaKommentoi |
Nimetön postikortti on kyllä tosi huono ”palautteenanto”tapa. Toinen juttu on sitten se, miten saatuun palautteeseen suhtautuu. Valitettavasti se, että joku on homo ja sanoo olevansa myös sukupuolivähemmistöjen asialla, ei takaa hyvää liittolaisuutta – myös transpolien lääkärit katsovat olevansa puolellamme tietäessään meitä itseämme paremmin, mitä ja ketä olemme, ja mikä on meille hyväksi.
En tarkoita, että olisit huono liittolainen. Jotkut kuitenkin ovat. Transihmiset kokevat jatkuvasti tulevansa vähätellyiksi ja sivuutetuiksi LGBT-liikkeessä, ja esimerkiksi se, että puolestamme päätetään, mikä on ”pikkuseikka”, josta ei saisi ”loukkaantua”, ja sanotaan, että ”rakennamme eripuraa” kun pyydämme, että liittolaisemme puhuisivat meistä asiallisemmin, on tosi tyypillinen esimerkki tästä.
Et varmastikaan pyrkinyt mihinkään tällaiseen tässä kirjoituksessasi, mutta sellaisen kuvan se helposti antaa. Oikea suhtautuminen ”loukkaantuneen” transihmisen palautteeseen ei ole vastaloukkaantuminen: sen sijaan voi sanoa ”kiitos palautteesta, huomioin tämän paremmin jatkossa” tai ”en ole samaa mieltä kanssasi, mutta kiitos kun toit näkökulmasi esiin – harkitsen asiaa jatkossa”.
Epäasialliseen palautteeseen, mitä nimettömänä lähetetyt ”raivopäiset” kortit eittämättä ovat, ei kyl mun mielestä tarvitse suhtautua kiitos palautteesta -asenteella vaan on ihan oikeutettua odottaa loukkaantuneeltakin palautteenantajalta rakentavaa lähestymistapaa.
DBC:iin en ota kantaa kun en ole sitä toistaiseksi katsonut.
Itsekin ihmettelin tätä voimakasta reaktioasi. Onhan postikortin saaminen ovelle uhkavaa ja ikävää ja tottakai pelästyttää. Kuitenkin kortin sisältö on ihan asiana erittäin tärkeä huomioida.
Palautteen sisältöhän oli lähinnä se, että käyttämäsi termit ovat virheellisiä. Sukupuolivähemmistöistä medioissa näkyvä tieto on usein hyvin epämääräistä ja milloin käytetään mitäkin termiä transuista ristiinpukeutujiin. Vaikka kirjoittajissa on homojakin niin usein tietoisuus sukupuolivähemmistöistä on hyvin alkeellista. Samoin HLBTIQ-liikkeen alla paino on voimakkaasti kirjaimissa HLB, jolloin asiallinen tieto myös sukupuolenkirjosta jää vähäiseksi. Sukupuolivähemmistöt jäävät useasti näkymättömäksi monessa kohtaa, jossa taas seksuaalivähemmistöt ovat vahvasti esillä.
Itse näkisin erittäin tärkeänä, että sukupuolivähemmistöistä kirjoitettaisiin asiallisesti ja oikeilla termeillä. Tällöin mystisyyden verho hälvenisi ja asialliset termit tulisivat tutuiksi ihmisille. Tämän vuoksi on harmillista, että nyt sitten vaikenet asiasta kokonaan.
Ihmetyttää sinun kovin puolustautuva asenne. Vaikka nimettömän postikortin lähettäminen ei ole parhain tapa antaa palautetta, ei tämä vastareaktiokaan ole parhain mahdollinen. Uskon vahvasti, että et ole tarkoittanut mitään pahaa, mutta tietamättömyyden takia ollaan ajauduttu täysiä päin puuta. Pienellä googlettamisella saa jo selville, että Jared Leton esittämä Rayon on transsukupuolinen nainen eikä vain ristiinpukeutuja. Esimerkiksi elokuvan ohjaaja, Jean-Marc Vallée, aiheutti suurta kohua toteamalla CBC Radion haastattelussa, että hän ei edes harkinnut transsukupuolisen näyttelijän hankkimista Rayonin rooliin.
Kirjoituksessa hämmennystä aiheutti erityisesti ”Mutta mitä jos Rayon ei elokuvassa mielestäni ollut transsukupuolinen?” -kommentti. Monille transihmisille (ja muillekkin, jotka eivät sovi kaksijakoiseen sukupuolikäsitykseen. Siis että on olemassa vain miehiä ja naisia) tämänkaltainen ajattelutapa aiheuttaa vakavaa syrjintää. Ihminen itse määrittää oman käsityksensä sukupuolestaan. Suurimalle osalle ihmisistä tämä ei aiheuta ongelmia kun biologinen sukupuoli ja käsitys omasta sukupuolesta ovat samat. Monille transihmisille tämänkaltaiset toisten tekemät tulkinnat henkilön sukupuolesta ovat ongelmallisia.
Täytyy myös muistaa, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen jäsenet ovat yhtä kykeneväisiä syrjintään kuin cis-sukupuoliset heterot. Esimerkiksi transfobia ja rasismi ovat arkipäivää valitettavasti myös LGBT-yhteisössä. Qruiserissa, esimerkiksi, ei tarvitse montaa profiilia käydä läpi ennen kuin kuvauksessa lukee ”Miehet miehinä ja naiset naisina” tai ”Sori, ei kiiinnosta aasialaiset/tummaihoiset/jnejne”. Uskottelu, että seksuaali- tai sukupuolivähemmistöt ovat syrjintävapaita yhteisöjä, on täysin absurdia.