Tjaaha, jälleen itselleni tyypillisesti viikko alkaa menneen viikonlopun perään huokailulla. Haluaisin korostaa, että arki maistuu myös mannapuurolta ja mustikoilta suurimman osan ajasta, että en minä nyt herranjumala vain kahta päivää varten elä. Viikonloppuisin vaan on niin paljon enemmän aikaa tehdä spontaaneja ekskursioita sekä päiväs-että yöaikaan, ja bonuksena mahdollisuus esimerkiksi nukkumiseen ja telkkarin katsomiseen. Tämä mennyt viikonloppu oli kyllä monellakin tapaa erityisen ihana ja merkittävä minulle, joten ajattelin näin maanantain kunniaksi fiilistellä viisi ihaninta asiaa viikonlopustani, ikäänkuin ylipitkillä ranskalaisilla viivoilla!

- Air Maxit saapuivat! Kuten blogissa mainitsin muutama viikko sitten, tilasin Ebaystä kauan haikailemani Niken Air Maxit kasvattamaan lenkkarikokoelmaani. No, eipä ollut latva-blondi ajatellut asiaa aivan loppuun tilausta naputellessa, sillä en ollut tullut ajatelleeksi sellaista pientä välipysäkkiä nimeltään Suomen tulli. Mjoo. Bränikät ja spesiaalit tossuni juuttuivat siis rajalle, ja mulla kesti muutama hetki saada niistä tulliselvitys tehtyä ja verot maksettua. Muttamutta! Sitä materiaalisesta onnesta seonnutta hetkeä kun postimies VIHDOINKIN kiikutti pitkään odottamani ilmatyynytennarit työpaikalleni! Todella, todella suureksi onneksi niiden koko oli aivan täydellinen, ja ne ovat livenä vielä mahtavammat mitä netin kuvissa. Ajattelin repäistä ja kuvata asupostauksen ne jalassa mitä pikimmiten, sillä niistä oli kyselty jo ostovaiheessa. Oli kyllä odottamisen ja ylimääräisten kulujen arvoiset popot, sillä olen kipittänyt ne jalassa yhtä poikkeusta lukuunottamatta koko viikonlopun.. Hyvästit korkonilkkurit ja naisellisuus, well hello kuivalla asfaltilla loikkiminen mukavissa tennareissa!

- Koirakaverit tulivat yökyläilemään! Parikiloiset karvakaverini Olli & Mörkö saapuivat vuorostaan minun residenssiini isäni ollessa työmatkalla, ja odotin kundien saapumista innolla. Kaksi hölmöä ja suloista chihuahuaa, hyvää ruokaa ja tv:n perjantai-illan viihde oli mitä parhain aloitus viikonlopulle, ja kolmisin löllöteltiin tyytyväisinä kotosalla. Siis aina silloin, kun kauhukaksikko ei vaatinut koirapuistossa spurttailua. Nuo kaksi nappulaa ovat kyllä piristävintä ja valloittavinta mitä tiedän, ja kummasti sitä pystyy eläimiäkin ikävöidä erossa ollessa. Työpäiväni venähtävät yleensä sen verran pitkiksi, että koirat joutuisivat olemaan mielestäni liian pitkiä aikoja yksin keskenään, mutta viikonloppuvisiitit ovat sitten hauskaa senkin edestä! Vaikka mikään tunne ei ole yhtä hellyyttävä kuin kahden karvakuonon sekoaminen kun saapuu kotiin, olisi minusta aivan liian itsekästä pitää koirat luonani kaikki päivät tylsistymässä. Onneksi faija asuu muutaman korttelin päässä, ja koiraterapiaa saa kiitettävän tiuhaan.

- ÖÖÖ koko lauantai? Paitsi että sää oli kuin kesän kaunein morsian, oli mulle ihana yllätys töissä odottamassa; JOULUTORTTUJA! Mainio kolleegani muisti mieltymykseni noihin kieltämättä erittäin ”last season”- leivonnaisiin, ja toi aamukaffen kaveriksi hieman itsetehtyjä herkkuja. Vaikka mämmisesonki onkin jo niin, niiiin lähellä, en ole vielä valmis luopumaan talven kahdesta kovimmasta, eli joulutortuista ja laskiaispullista. En tiedä olenko koskaan hehkuttanut rakkauttani glögiä kohtaan (alkoholilla tai ilman, mantelit tai ilman, rusinat tai ilman, kunhan sitä saa!), mutta tehdään se sitten nyt. Mä rakastan glögiä. Rakastan glögiä niin paljon, että aloitan usein sesongin ihan viimeistään lokakuun alussa, ja jatkan sitä helposti toukokuuhun.. Jolloin juon sitä kylmänä. Taisi viime kesänä maistua pullo Blossaakin joillekin janoisille ja pientä makusafaria keskikesään kaipaaville! Yhdelle vappupiknikille pari vuotta sitten olin varannut tötsän kylmää glögiä, ja kyllä muuten maistui keväisten herkkumunkkien kyytipoikana!

Työpäivän päätteeksi päätettiin lähteä ujoille after workeille, ja käytiin Punavuoren Ahvenessa (sydän) maistelemassa josko valkoviinikausi olisi jo makunystyröille avautumassa. Niin se vaan on, että tämän punaviinirakastajan täytyy vaan pikkuhiljaa todeta kevätkausi alkaneeksi, ja shirazit jäävät nyt sitten enää pihvien ja satunnaisten vuodenaikasekoamisten juomaksi. Nyt on virallisesti kevät, nyt juodaan valkkaria.

Lauantai-ilta jatkui erinomaisessa seurassa kun suuntasimme Stadin uuden Vans-kaupan avajaisbileisiin. Tarjolla oli muikeaa seuraa, virvokkeita sekä pari Stadin kovinta tatskaajaa hakkaamassa vähän väriä halukkaiden pintaan. Oli todella mukavaa nähdä paljon tuttuja naamoja yhdessä pienessä tilassa, ja arpoa että ottaakko uusi tatska vaiko ei.. Äiti, sinun riemuksesi voin heti paljastaa, että edelleen samat vanhat kolme mustetahraa löytyy ihostani, uutta en kovasta hingusta huolimatta ottanut.

Kekkereiden jälkeen lähdettiin ykkösmangusin kanssa vielä yksille drinkeille A21:seen, josta jatkettiin Fafasiin syömään bataattiranuja ja parantamaan maailmaa. Ehkä hauskin ilta pitkään aikaan, vaikka se sisälsikin ”vain” ystävän kanssa juttelua, autolenkkiä ja kotiutumista puolenyön aikaan, eikä mitään shottiralleja tai villejä jatkoja. Parempi niin, sillä tuon Lontoon asukin kanssa ei koskaan tule vietettyä tarpeeksi kiireetöntä aikaa kahdestaan, ja koska meno tuolla kaupungin yössä ei eroa piiruakaan vaikka viikko, kuukausi tai vuosi vaihtuisi. Väsyttää vaan aikaisemmin. Tähän on tultu.

- Neljäntenä hot jooga sunnuntailta! Koska heräsin ilman tietoakaan kankkusesta, pakkasin tyytyväisenä joogamattoni ja ison vesipulloni, ja suuntasin salille puolentoista tunnin ying-joogaan. Se on kuulkaa aivan parasta! Jokaista liikettä tehdään about viisi minuuttia, ja se avaa erinomaisen hyvin sekä jumittunutta kehoa että jumittunutta mieltä. Makasin siellä kuumassa joogasalissa aivan sairaan diipeissä keloissa, todella hyvällä mielellä, ja silmät suljettuina ja hymy huulilla venyttelin kipeät lihakset taas vetreiksi. Suosittelen tuota tuntia aivan ehdottomasti, torkahtelen siellä aina muutamiksi minuuteiksi kerrallaan syvävenytyksissä, ja takaisin kotiin kävellessä olo on vähintäänkin puoli metriä maanpinnan yläpuolella. Aivan kuin olisi hieronnassa käynyt.

- Viidentenä ja tärkeimpäna ja ihanimpana asiana viikonlopustani; muutaman vuoden odotus vihdoin palkittiin sunnuntaina, kun Espanjassa asunut siskoni muutti takaisin Suomeen! Rakas, tärkeä ja hurmaava syrre tuli kotiin koko perheen keskelle isoa dinneriä nauttimaan, ja kliseistä tai ei, niin äkkiä tuntui siltä kuin hän ei olisi koskaan ollutkaan missään hiton Barcassa. Tämän vuoden yksi tärkein asia mulle, aivan heittämällä. Molempien siskopuolien kanssa tehdään niin paljon yhdessä, että kolmikon puuttuneen jäsenen palaaminen naapurustoon tuntuu uskomattoman kivalta. Päivällisen jälkeen lähdettiin kolmisin saunomaan ja syömään hapankorppuja (perus paluu Suomeen haha), ja suunnittelemaan keväälle hyviä seikkailuja. Ainakin yksi reissu on jo buukattu, ja lähdetään pääsiäiseksi koko porukka erääseen mulle eksoottiseen kaupunkiin lomalle, ja vaikka pääsiäinen vielä nyt tuntuu kaukaiselta, niin kohtahan sekin jo on! Ja yksi ja sama ollaanko vaan kotona vai jossain ulkomailla – pääasia on se, että pitkästä aikaa ollaan kaikki samaan aikaan samassa maassa. Parasta. Ehdottomasti parasta.