Sanalla rikollinen tarkoitetaan henkilöä. joka syyllistyy Suomen rikoslaissa oleviin rangaistaviin tekoihin. Suomessa on siis periaatteessa hieman yli viisi miljoonaa rikollista, josta noin puolet on miehiä ja toinen mokoma naisia. Tämä, jos mennään oikein lakien  ja pykälien mukaan.

Suomessa polisii käyttää mielellään sanoja, kuten  ammati- ja taparikollisisuutta, joka kasvaa rajojen poistuessa räjähdysmaisesti. Ainakin silloin kun on kysymys seuraavan  vuoden budjetista. Ja kun lukee ja näkee  viime aikana esillä olleita tapauksista on pakko olla samaa mieltä heidän kanssa. Poliisi ei pelkästään tiedä mistä hän puhuu, hän näyttää jopa olevan niissä kategorioissa  ns. primus motor. Kiistäen tietysti kaiken järjestelmällisesti, vaikka ko. porukan toimista ja metodeista on jo tiedetty vuosia, pöydän molemmin puolin. Outoa on se, että kukaan esimiehistä ei ole tiennyt mitään, vaikka järjestäytynyttä rikollista toimintaa on jatkettu vuosikaupalla.  Vielä kumallisemmaksi asian tekee sen, että kaikki tieto tallennetaan nykyään ja käyttäjästä jää sähköinen sormenjälki aina kun hän avaa tai käyttää tietokoneita jne. Luulisi aika monekin tietäneen ja antaneen sitten hiljaisen siunauksensa toiminnalle, koska myös tuloksia syntyi ja konnia jäi kiinni. Ilkeämielinen voisi sanoa, että siinä tuli kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kilpailu alalla väheni ja virka-arvo yleni.Toisalta pitäisi pystyä toimimaan maltillisesti, eikä tuomita ketään etukäteen, kuten Suomen laissa sanotaan ja kyseistä  neuvoja joskus, kauan, kauan sitten myös  sovellettiin oikeusjärjestelmässä. Nyt todistustaakka on kääntynyt päälaailleen ja epäillyn on aina todistettava olevansa syytön, mikä on jos hyvin vaiketa. Varsikin silloin kun kysymyksssä on  rikoksenuusia ja poliisin vanha tuttu.

Medialla on kuitenkin kaikista suurin valta myös tuomitsemisasian suhteen, mutta unohtaa usein mitä hyvään lehtimiesmoraaliin kuuluu, kuten asian todenperäisyyden tarkistamista muualtakin kun omalta ”luotettavalta” lähteeltä. 1991 ja 1992 kun jäin kiinni Ruotsissa epäiltynä törkeistä ryöstöistä sain huomata median mahdin vaikutuksen ja voiman suuruutta, jopa viranomaisiin. Nyköpinkiläinen lööppilehti kun kirjoitti minusta kissan kokoisin kirjaimin seuraavaa: ”Jan Jalutsi (ent. Moilanen) on paetessaan Tampereen keskusvankilasta viime talvena vartijoiden yrittäessään ottaa hänet kiinni, pysähtynyt ja puukottanut yhden vartijan hebgiltä ja haavoittanut toisen vakavasti. Sen lisäksi hän on vain muutamaa vuotta aikaisemmin ampunut poliisin kuoliaaksi. Ja paikallinen poliisipäällikkö onkin sanonut medialle, että Moilanen tappaa silmiä räpyttämättä ihan kenet vain ja on täten pidettävä Pohjoismaiden vaarallisempana henkilönä koskaan”. Tämän täysin tuulesta temmatun jutun takia, istuin jatkuvasti eristettynä, kirjeeni ei lähetetty eteenpäin, enkä myöskään saanut niitä, vaikka en silloin vielä tiennyt sitä. Olin niin vaarallinen lehtien ja median mukaan, että kun sellin oveani avattiin, piti paikalla olla yhteensä kuusi henkilöä: neljä aseistaututta poliisia ja kaksi vanginvartijaa. Kun lehdet sitten vihdoin ja viimein peruivat väitteen, mutta eivät suostuneet kertomaan kuka ”luotettava” lähde oli ollut. Tapahtui tämä noin kaksi kuukautta kiinniottoni jälkeen ja teksti oli kirjoitettu niin pienellä, että sen lukemiseen olisi tarvittu ainakin +4 lukulasit.

Ja vieläkin jotkut kysyvät minulta, että olenko murhannut montakin polisia ja vartijaa aikoinaan kun muistavat lukeneen siitä myös Suomalaisissa lehdissä, mutta hiukan eri versiona. jja kuitenkin totuus on se, että vaikka olenkin tehnyt paljon ilkeitä ja tyhmiä asioita, en koskaan ole ryöstöjen taikka pakojeni yhteydessä vahingoittanut ketään fyysisesti. Douglas Adam, joka on kirjoittanut Linnunradankäsikirjan liftareille ym. on sanonut, että ainoa mikä kulkee valoa nopeammin ovat huonot uutiset ja ilkeät huhut. Ja tähän minäkin yhdyn! Ystv: Jan Jalutsi