Kuluvalla viikolla uutisoitiin siitä, että alkoholin myynti pitäisi lopettaa klo.18:00. Klo. 18:00 jälkeen alkoholia ei enää myytäisi. Ehyt ry:n toiminnanjohtaja  Sari Aalto-Matturi ei näe huonona sitä, etteivät töiden jälkeen saunaolutta kaipaavat saisi kaljaa. Herää kysymys, miksi pitää laittaa kohtuullisesti ja vähäisesti alkoholinkulutusta harjoittavat henkilöt vastuuseen muiden runsaasta viinanjuonnista ja kännihakuisuudesta?

–Saatavuuden rajoittaminen on nimenomaan keino kokonaiskulutuksen vähentämiseen. Ehkä silloin juuri ne, joille se olut ei ole maailman tärkein asia, ostaisivat vähemmän, kun olutta ei olisi kaupassa, kun mennään  ruokaostoksille, Aalto-Matturi toteaa.

Alkoholi, talous ja työelämä– seminaarissa alkoholin myynnin rajoitus sai tukea. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n erikoistutkija Pia Mäkelä näkee, että rajoituksella olisi positiivisia vaikutuksia.

Onko ongelma tosiaan kokonaiskulutus vai se, että 40% työikäisten miesten alkoholinkulutus on vähintään riskitasolla? Tärkeämpää on saada Suomeen sellaista alkoholinkulutuskulttuuria, jonka päämääränä ei ole kännääminen vaan sivistynyt tapa nauttia alkoholia hyvässä seurassa ja tunnelmassa. Niin sanottu terassi-ilmiö saisi saada enemmän suosiota kuten myöskin baarihenki, jossa seurustelu on päämäärä eikä känni.

Itse olen valitettavasti vuosien kokemuksella huomannut, että suurin osa kantasuomalaisista on ujoja yksilöitä, jotka vapauttavat ”todellisen luonteensa”, avoimuuden ja sosiaalisuuden hengen, avaamalla pullon. Esimerkiksi harvoin olen kohdannut miehen lähentelevän ilman että olisi alkoholin vaikutuksen alaisena. Harvoin kaverit kertovat toisilleen, että ”hemmetti sä oot hyvä tyyppi” selvänä, useammin rakkaudenosoitukset tapahtuvat pikimminkin kännissä. Miksi me vapaudumme juodessamme ja menemme kännipäissä jopa aika pitkällekin. Kaikki tunteet on tukahdettu sisälle ja kännissä on kiva sitten purkaa niitä tunteita puukottamalla, hakkaamalla tai vaan yksinkertaisesti avautumalla ja itkemällä.

Olen ollut monissa tilaisuuksissa jossa kuluu vähemmän ruokaa kuin alkoholia. Alkoholi on keino, jolla päästään vapautumaan. Miksi? Miksi me tarvitsemme alkoholia niin paljon? Olen huolissani suomalaisten alkoholinkulutuksesta, mutta sitäkin enemmän alkoholinkulutuksen syistä ja seurauksista. Alkoholi itsessään ei ole ongelma, vaan ihmiset, joilla mopo karkaa käsistä useammin kuin kerran vuodessa.

Olen päättänyt maistattaa omille lapsilleni alkoholia kun nämä ovat 9-vuotiaita, oma isäni antoi minun maistaa olutta kun oli 7-vuotias ja pidin sen mausta. Hän kuitenkin esti minua juomasta enempää, koska olut ei kuulunut lapsille. Jo ylä-asteella monet nuorista alkoivat juomaan viikonloppuisin, mutta se ei minua kiinnostanut. Vasta aikuis-iällä alkoholi oli näkyvämpi osa elämääni ja olen tyytyväinen siihen kuinka itse olen alkoholista puhunut pikkuveljilleni ja kuinka olen voinut olla roolimalli tässä. Alkoholi ei ole kuulunut kurdikulttuuriin miltei lainkaan. Mutta nykyisin monet sitä kuitenkin nauttivat, onneksi en ole nähnyt kuin kerran kun kurditaustaisella kaverilla on karannut mopo käsistä, niin että täytyi kaksi olla pitämässä hänestä huolta.

Kun A ryhmä ei osaa käyttää alkoholia oikein, ei pitäisi ajatella etteikö B ryhmä osaisi. Jos A on tottunut siihen, että ainoastaan kielloilla ja saatavuuden rajoittamisella saataisiin tuloksia, ei tarkoita, että B ryhmä kannattaa tätä. B ryhmällä on oma tapansa suhtautua alkoholiin, jota A:n on vaikea ymmärtää, sillä A:lla alkoholi ja viina on niin juurtunutta, että helposti tuomitaan sitä että B ryhmä maistattaisi omille lapsilleen alkoholia, tai että B ryhmän 13-vuotiaat ja sitä aikuisemmat nauttisivat pienen lasin viiniä kotona perheittensä kanssa. Mielummin näen perheitä, joissa syödään yhdessä ja jossa yli 13-vuotiaille tarjotaan kerran vuodessa pieni lasillinen viiniä tai olutta kuin se, että näemme aikuisen naisen tuhoamassa sikiötä sisällään.