Olen Miika Pettersson, vuonna 1969 syntynyt uusioperheenisä, entinen linnakundi ja nykyinen stand up koomikko. Asun Riihimäellä. Joo, tiedän – se sieluton kylä Uudenmaan kupeessa. Minulle tärkeitä asioita ovat toivo, tasa-arvo ja anteeksianto. Vihaan hymiöitä, kuivaa pullaa, lämmintä pepsiä, syrjintää ja sitä, mikä joskus olin ja niitä tekoja, joita tein. Uskon uuteen alkuun ja siihen, että kannattaa antaa vielä se 168. mahdollisuus. Aina on toivoa. Minä olen elävä esimerkki siitä. Tervetuloa todistamaan väitteeni todeksi.

Perheeseeni kuuluu kuusi lasta, kaksi lastenlasta, kaksi koiraa ja kissaa sekä yksi vaimo. Olemme olleet mukana Yle:n Lamavuosi -dokumentissa, joka saa jatkoa 14.4.2014, sekä Duudsonit tuli taloon -ohjelman toisella kaudella.

Vankilassa olen ollut kolme kertaa, yhteensä kymmenen vuotta. Viimeisen rikokseni tein marraskuussa 2005. Vuoden 2012 maaliskuussa aloitin niin ikään viimeisen vankeusrangaistukseni suorittamisen. Vapauduin lopullisesti kuluvan vuoden tammikuussa.

Stand up -koomikkona olen voittanut Tomaatteja tomaatteja -festivaalin Gong Show’n vuonna 2011, lisäksi sijoituin samana vuonna toiseksi sekä Vuoden Tulokas että Casino Talent -kisassa. Stand up -komiikkaa olen tehnyt ammatikseni vuodesta 2011, tällä hetkellä kasassa on n 200 keikkaa. Esiinnyn stand up klubeilla ja -kiertueilla sekä yritys- ja yksityisjuhlissa.

Tällä hetkellä tuotan stand up -keikkailun ohessa Apollo Roast -iltoja. Kyseessä on kuukausittainen julkkisroast Helsingin Apollossa. Tammikuussa piinapenkkiin istui Sakari Kuosmanen ja helmikuussa oli Esko Eerikäisen vuoro. Tämän kuun 22. kunniansa kuulee Suomen vihatuin miniä, kaikkien onnenonkijoiden isoäiti, Anu Saagim.

En ole aiemmin blogannut – vaikka työkseni paljon kirjoitankin. Pidän Blogbookia kuitenkin niin mielenkiintoisena mahdollisuutena, että haluan ehdottomasti olla mukana. Jatkossa voitte lukea täältä uusia ja valikoituja otteita elämästäni viikottain.

Vitsien kirjoittamisen ohessa kirjoitan myös runoja. Ohessa yksi – nimeltään Lapsentappaja. Se on hyvä runo koska se on totta.

Lapsentappaja

Mä tapoin sen pojan,
sen jolla oli kihara tukka olkapäille,
hymy korviin,
ja luotto kaikkiin.

Seitsemän se ehti täyttää,
kuusi kesää ja kuusi talvea nähdä,
syksyn lapsi.

Mun oli pakko.

Se kyseli aina,
miksi,
miten niin,
miksei.

Ei mulla ollu millä vastata,
keltä kysyä.

Aina se oli onnea vailla,
ja valvotti mua,
valitti vääryydestä,
pillitti pahuudesta,
haaveli hyvyydestä.

Kyseli päivin,
itki öin.

En mä sitä yksin tappanut,
isä auttoi,
ja isäpuoli,
äiti katsoi vierestä.

Se kuoli mun sisään,
paleltui kuoliaaksi,
tukehtui tyhjyyteen.

Mä kaiversin sen muistoksi ristin,
puukolla käteen.

Aina joskus kun mä katson peiliin,
mä nään sen silmät,
syvällä jossain,
pohjaan painuneina,
haaveiden haaksirikkona.

Ja tunnen sen kutrit,
mun kaljussa kallossa.