Tänään puristin kaikin voimin itseni ylös sängystä vaikka olisin voinut nukkua huomiseen, mutta päätin, että en meinaa kiukutella tai mököttää mistään. Yksi päivä riitti siihen… Aurinko paistaa tänäänkin. Keitin kahvia. Söin puolikkaan donitsin… Amerikkalainen aamiainen :P

Aamulla piti maksaa erääntyviä laskuja. Mutta eipäs maksettukaan. Tilillä alle 7 euroo. Jee jee. Eräs firma jolle teen duunia, ei oo maksanu niille erääntyvää laskua. Iltapäivällä huomasin, et kyseessä oli oma moka.  Tänään soiteltiin yrityksen laskuihin sitten lisäaikaa. Yrittäjän arkea. Laskujen kans pallottelua.

Oon ollu yrittäjä 2006 vuodesta ja joskus ihmettelen miten mä oon ees pärjänny mun vitosen matikalla tähän asti. Kiitos maailman parhaan kirjanpitäjän. Muuten olisin salee ollu konkassa jo kuustoista kertaa :) Nykyään ei enää ala itkemään, jos ei saa jotain laskuu maksettuu, ja kyl mä  sitten tunnen taas suurta tyydytystä siitä, kun laskupino vähenee silmissä… Tosin sehän aina vaan pienenee hetkellisesti. Kuukauden päästä edessä on aivan sama rumba. Joskus salsa. Ajoittain hidas tango. Mä halusin että yrittäminen olis eleganttia ja ylvästä valssia.

Mä oon melko tyytyväinen siihen, että olen yrittäjä. En pidä vaan kirjanpito asioista… Ja siitä kun asiakkaat ei maksa laskujaan. Tällä hetkellä teen duunia monelle eri firmalle ja joskus itse unohtaa laittaa laskun tarpeeksi ajoissa tai firmat sössivät, ja unohtavat maksaa. Paras selitys muutama vuosi sitten tuli kahden kuukauden maksamattomista laskuista: ”Meillä on jengi ollut täällä kesälomalla niin meni sun laskut ihan ohi…”

Laskujen periminen, laskeminen ja säätäminen: voisin elää ilman sitä ja keskittyä vaan siihen luovaan duuniin minkä takia mulla yritys on. Luin tänään toisen blogbookin blogistin HENRI HEIKKISEN jutun UKKO.FI palvelusta… Kuullostaa niin mahtavalta palvelulta. Ne tekee kaiken sen mitä yrittäjänä vihaan, laskuttaa ja hoitaa byrokraattisen paskan sun puolesta….

Ajatukset teki aikamatkan siihen, kun aloitin yrittäjänä. Mä olin aivan pölvästi. En tajunnu mistään mitään… Hain ja sain mm. starttirahaa… En tajua miten sekin onnistu, nuoruuden rohkeutta. Olin avoin ja vailla pelkoo. Olinhan mä tuore missi ja maailma oli avoin. ”Jee mä oon Miss Drag Queen! Mulla on varmaan hyvin keikkaa!!” Mä taisin missivuotenani tehdä noin 12 keikkaa. Onneks vuosi siitä, niin sain levytyssopparin… Sitten teinkin muutaman sata keikkaa… Mut se eka vuosi, elin kädestä suuhun… Kaikki meni mitä tuli. Mut pakko oli selvitä jotenki…Se kyllä kasvatti. Ja se taas on hyvä asia. Nyt ei oo niin paniikissa kun on 7 euroo tilillä ja tietää et selviää. Kymmenen vuotta taaksepäin, olisin soittanut itkevänä isälle… Okei, soitan joskus vieläkin, mutta en itke ainakaan paljoo.

Multa usein kysytään neuvoo: ’Mä halusin olla esiintyjä, kannattaisko mun perustaa toiminimi? Olis niin helppo laskuttaa…’  Mä usein kysyn pitääkö ne tanssimisesta? Onko niiden vahvuus rumba? Salsa? Hidas tango? Sillä jos ei tykkää tanssimisesta, niin ei kannata kyllä yrittäjäks lähtee…

Eleganttia valssia odotellen,

c

(tämä päivitys sisältää sisältömarkkinointia)