Postaus tehty yhteistyössä Indiedaysin ja KEOPS-optiikan kanssa

Niinkutsuttujen superhampaitteni lisäksi pidin itseäni aina myös superhyvän näkökyvyn omaavana, suorastaan hiirihaukasta seuraavana zoomaajien kuningattarena. Värisokeuttani lukuunottamatta ei pieneen mieleeni olisi koskaan tullut tätä kyseenalaistaa, kunnes huomasin toistuvasti valittavani silmien särkemisestä telkkaria ja leffaa katsoessa. Myös väkijoukon kauimpaan reunaan oli vaikeaa nähdä, mutta koska tämä ilmeni vain ollessani väsynyt, itsediagnosoin sen lieväksi kofeiinin puutteeksi.

Kun kutsu kävi tutustumaan uusiin silmälasi ja aurinkolasikokoelmiin KEOPS-optiikan Espan liikkeeseen, päätin vihdoin ottaa likinäköistä härkää sarvista. Kävin muiden bloggaajien kanssa sovittelemassa ainakin sadat lasit nenälleni, sekä hoitamassa sen tärkeimmän – näontarkastuksen.

Maailman mukavin ja rempsein optiikko-Emmi passitti minut tutkimushuoneen uumeniin, ja tuijottelin kaukaisuuteen ja yritin lukea pieninä muurhahaisina vilistäneiden kirjainten rivejä ääneen. On muuten todella ärsyttävää, kun HALUAISI osata sanoa kaikki oikein, mutta ei vaan näe, ei sitten millään! Kivuttomien tutkimusten (heh – tietenkin kysyin heti että sattuuko ja saanko jotain laaseria silmään…en.) lopputulos oli se, että vasen silmäni on kuin onkin supersilmä ilman pienintäkään häiriötä, mutta oikean silmäni kaukonäkö on yhden miinuksella. Emmi arveli minulla menneen näinkin pitkään asiaan tarttumatta siksi, koska tuo virheettömästi näkevä vasuri on huolehtinut kunnon freeloaderina matkaavasta kaveristaan, ja näköhaitat ovat ilmenneet vasta vasurin väsyttyä kahden puolesta zoomaamiseen.

Tuomio oli siis se, että plehat kannattaisi ehdottomasti hankkia, vaikkei niitä jokaisena päivänä tarvitsisikaan naamalleen istuttaa. Se oli oikeastaan ihan mukava uutinen, sillä komeat plehat on mukava istuttaa naamalle silloin, kun haluaa hieman särmää, ja päätin mallata itselleni särmikkäät pokat. Näistä kahdesta huhuilin jo instagramini puolella (@vivianvalpuri), ja nuo Dsquared2:n kissamaisen pyöreät lasit taisivat silloin kerätä enemmän kannatusta.. Kuitenkin näiden vähän ammattimaisempien kuvien katselun jälkeen on edelleenkin HYVIN vaikeaa päättää sitä ehdotonta suosikkia – molemmissa kun on sitä jotain. Nuo kaksiväriset kaunottaret ovat japanilaisen Dita-merkin luksusplehat, joiden väri ja viimeistely ihastuttivat kovasti. Tykkään myös niiden klassisesta mallista pienellä värin tuomalla twistillä, eikä niihin varmaan heti kyllästyisi.. Toisaalta, kissamaista lookia muutenkin sporttaavana nuo kultaisella viimeistellyt Dsquared2:n rillit ovat myös niin ihanat.. Ääniä saa antaa kommenttiboksissa, sillä en vielä kyennyt päätöstä tekemään ensimmäisellä visiitillä!

Täytyy kyllä sanoa, että oli aivan mieletön fiilis saada omiin silmiin sopivat linssit ensimmäistä kertaa silmille. Tuntui että näin toisella puolella huonetta olevien ihohuokoset, pystyisin katsoa sporan numeron viiden kilometrin päästä, ja tähystämään kadonneen Malesialaiskoneen palasia ihan kotisohvalta käsin. Siis aivan mielettömältä. Paitsi että on mahtava tunne nähdä terävästi kauas, ei tihrustaminen väsyneenä ole järkevää, vaan aiheuttaa turhautumista ja voimakasta päänsärkyä. Suosittelen siis muillekin kanssasiskoilleni ja -veljilleni kipaisua rillipuotiin, ja näöntarkastusta! KEOPSin tiimi oli niin mukavaa ja avuliasta, että voin varauksetta suositella visiittiä heille. Trendikkäiden plehojen lisäksi he vaikuttivat palvelevan myös ei-bloggaavat asiakkaat hymyllä ja tarkkaan asiakkaan fiiliksiä kuuntelemalla. Tuollaisissa pienissä yrityksissä on aina sellainen lämpöinen ja kotoisa tunne, ja on mukavaa kohdata avuliaita ja iloisia persoonia, eikä valkotakit päällä heiluvia tehtaanomaisesti linssejä naamaan iskeviä silmälääkäreitä. Suuri kiitos siis heille mukavasta illasta!

..Ja sitten siihen tärkeimpään; KUMMAT LASIT VALITSEN?