Moip!

Ihana ilma!!!! Ulkona tarkeni viimein hienosti ilman paksuja takkeja ja kaulahuiveja. Hitsi kun jos se takatalvi taas iskee… -20 pakkasta ja 10 cm lunta…. Ei! Toivotaan että se menis yhtä pikaisesti ohi, kuin se tuleekin… Joka tapauksessa, nyt katseet kohti keväistä Vanhaa Porvoota.

Kevään inspiroimana halusin myös päälleni iloisia värejä. Ylläni on Ginan fuksianpunainen paita ja Zaran housut. Korut on Glitteristä.

Mä olen nyt tajunnut, et ulkomaille muuttoa edeltävä aika ei missään nimessä sais olla puolta vuotta. Siinä ehtii ajatella ihan liikaa. Ensin innostuu ja selvittää asioita hyvällä tempolla. Sitten pääsee käymään maassa ja innostuu vielä enemmän. Sen jälkeen tulee aika, kun mikään asia ei etene. On helmikuu ja muuttoon on 6 kk jäljellä. Asunnon varaaminen elokuulle osoittautuu liian aikaiseksi. Muuttofirman varaaminen samoin. Kukaan ei halua varata Suomen kotia, koska se vapautuu vasta elokuussa. Autoja ei voi myydä eikä kirppareillekaan saa kaikkea viedä, sillä jossain kamoissahan tässä on elettävä vielä monen kuukauden ajan.

Mulle kävi niin, että alkuinnon jälkeen, hiljaisina ja piiiitkinä kuukausina hukkasin suunnittelua kohtaan mielenkiintoni ja aloin näkemään mörköjä kummallisissa paikoissa. Aloin pohtimaan päivien ratoksi, teenkö kuitenkaan oikein. Päässäni velloo vähän väliä ne samat kysymykset, joihin olen jo itselleni vastannut.

Sydämeni ei onneksi ole suunnitelmien tiellä, ainoastaan aivot on. Ja ehkä se hiukan lohduttaakin minua. Olen aika usein seurannut intuitiotani ja todennut sen toimivaksi. Jos sydän hangottelisi vastaan, olisin lyönyt jarrut päälle jo aikoja sitten. Olen joskus verrannut vauvan odotusta ja ulkomaille muuttoa toisiinsa. Molemmissa (meidän tilanteessamme) on vastassa pitkä valmistautumisaika ja täydellinen elämänmuutos. Isona erona koen kuitenkin sen, että vauva on lähes aina onnellinen perheuutinen! Siitä hehkutetaan, sitä odotetaan, siitä onnitellaan, siitä ei moitita ja siitä ei haluta luopua. Muutto ulkomaille sitten…. Sehän on läheisille täydellinen takaisku. He menettävät tämän heille tärkeän perheen ja yhteydenpito muuttaa muotoaan. Tällöin heidän on helppo arvostella ja kyseenalaistaa ihmisten tekemiä ratkaisuja. Lisäksi, vaikka Suomestakin tällä hetkellä paljon muutetaan ulkomaille, koetaan se edelleen hiukan eriskummalliseksi. Jättää nyt turvallisen kotimaan, talon ja työn. Sitä pidetään edesvastuuttomana ja ajattelemattomana. Elämän pilaamisena. Ja kun näitä ajatuksia alkaa työstää, tuntuu puolen vuoden odotusaika aivan liian pitkältä…

Jos saisin täysin itse, muista riippumattomista syistä, valita parhaan mahdollisen miettimisajan muutolle, olisi se noin 3-4 kk. Siinä ajassa alkuinnostus pysyy ja sen turvin saa suuria elementtejä liikkeelle. Siinä ajassa ei ehdi miettiä liikaa, mutta silti tarpeeksi.

Me menemme huhtikuun alussa taas Espanjaan. Plakkarissa on muutamia asuntoja, joita käymme katsomassa ja tällä kertaa olisi tarkoitus saada nimet vuokrapapereihinkin. Uskoisin, että se on meille konkreettisin siirto kohti muuttohumuista elokuuta. Ja sitä odotan!

Love -Miau-