Minun osalta uusi vuoden juhlat taidettiin käydä jo paria päivää etukäteen Gelsenkirchenissä, kun napattiin Carl-Johan Bergmanin kanssa itsellemmekin aikamoinen yllätysvoitto ”Biathlon auf Schalke” – kutsukisassa! Vaikka tuonlaisen pariviestin tuloksen etukäteen ennustaminen on lähes täysi mahdottomuus ja vaikka tiesimme, että kaiken mennessä nappiin voisi voitto vaikka osuakin kohdalle, tuntui se silti aikamoiselta ylläriltä. Ainakin sen jännitysnäytelmän päätteeksi fiilikset oli niin katossa, että enpä muista aivan heti vastaavaa olleen! Tässä tuuletukset heti voiton tarkettua.

Seuraavana päivänä tosin totesin itsekseni, kun matkasin bussilla reilut neljä tuntia tänne Oberhofiin, että eipä tuota kisaa enempää taida enää pystyä jännittämään, joten toivotaan, että loppukauden pystyisi vetämään sitten sen avulla. Tosin en mie omaa suoritustani jännännyt muuta kuin aina ampumapaikkojen alussa, kun tähtäsin ekaa täplää. Tuntui, että ei millään uskalla laukaista, kun oli niin hengästynyt sen kilsan vedon jäliltä, mutta sitten vaan piti pakottaa ittensä ampumaan ja ihan hyvinhän se siitä sujui. Finaalin 1+0+0+0 (mpmp) oli osaltani varmasti jopa yläkanttiin ammuttu. Ekassa ammunnassa oli möykkynen alusta ja kaiken lisäksi sain tähtäimiin jonku vesipisaran, mikä hieman haittasi tähtäämistä (eikä siinä kiireessä sitä joutanut puhaltamaan pois!). Kisan ensimmäisessä osassa yhteislähdössä ammuin myös aika hienosti, 0+0+1+2+0 (mmpmp) joten kokonaisuudessaan kisan osumaprosentiksi tuli 91%.

CJ:n vetäessä ankkuriosuutta jännitin sitten ihan tolkuttoman paljon! En ole ehkä ikinä kenenkään muun puolesta tosiaan jännännyt niin paljon. Jossain vaiheessa mietin sitä, että kun niin moni aina sanoo, miten jännää minun kisoja on kotikatsomossa katsoa ja mie sitä aina mielessäni vähättelen, niin jos se todellakin on ees murto-osan siitä, mitä mie Schalkessa jännäsin, itkin, nauroin, panikoin, hurrasin mutta luotin 100%, kaikkea tuota yhtä aikaa, niin aikamoista mukana elämistä se todellakin on! Minun sykemittari oli vielä päällä kun katoin tv-ruudusta Bergmanin hiihtoa viimeisellä ringillä ja se näytti 148, joten aika kierroksilla taisin käydä! Mutta oli aivan mahtavaa kokea tuollainen viestifiilis!

Tilanne muistutti Korean MM-kisoja 2009, kun sekaviestissä Marin ja Paven kanssa maalialueella jännättiin Timon ankkuriosuuden suoritusta, kun olimme vielä mitalissa kiinni. Jaettu ilo on todellakin kaksinkertainen ilo! Kaiken lisäksi oli tosi kiva vetää viesti juuri Carl-Johanin kanssa, jonka olen tuntenut jo muutamia vuosia ja jutellut monet kerrat hänen kanssaan. Myös Kamchatkassa ollaan oltu samalla kisareissulla, jossa toisiin urheilijoihin on päässyt tutustumaan paremmin. Ja sekin on ollut hauskaa, että CJ:n ja Björnin kanssa on tullut monesti yritettyä selvitytyä myös miun sönkkö-tönkkö-ruotsilla! Onneksi aina voi vaihtaa englantiin, kun sanavarasto loppuu. Mut miun pitää kyllä yrittää petrata niin ruotsia kuin saksaakin, sillä aina on kiva, kun edes vähän osaa toimitella toisten kielellä jotain. Ehkä tästä lähtien pitää koittaa hieronnassa jutella Kimin kanssa ruotsia.. Eilen, kun vietimme vuoden vaihtumista yhdessä amppisporukalla täällä Björn opetteli Jaakko Kulta-laulun suomeksi ja myös Christoph Stephan osaa nyt sanoa ”astioiden palautus” –sanaparin lisäksi ”hyvää uutta vuotta!”

Carl-Johan on Ruotsin joukkueessa vetänyt ankkuriosuudet monet kerrat ja vaikka viimeinen ammunta kosahtikin valkoiselle kahdesti, pieni riskinotto ja nopeus kannatti, sillä ringillä oli lähes mahdottomuus ohittaa ketään ja oli erittäin tärkeää päästä ekana matkaan sakkorinkien jälkeen. Eli tack så mycket CJ, det var väldigt kul att åka med dej och vinna den där bilen! ;-) Kiitos myös meijän molempien puolisoille, jotka hoitivat yhdessä niin kohdistuksen, suksienvoitelun ja ammuntojen tsekkaamisen kisan aikana! Takk Liv-Kjersti & Jarkko! Ilman taustajoukkoja ei tuokaan voitto olisi tullut kotiin. Heitä ei vaan kukaan tahdo muistaa sillä tavalla kuin pitäisi. Mutta ehkä on tärkeintä, että he itse ja urheilija tietävät sen merkityksen ja kaikki osaavat ottaa ilon irti saavutetuista tuloksista! Tässä vielä podium-joukkueet ja peukutuskuva!

Mutta ihan ilmaiseksi ei tuotakaan mahtavaa ampumahiihtoshowta pykätty pystyyn. Saksassa tuollaiset tapahtumat tehdään aina viimeisen päälle ja järjestäjä kävi illalla juttelemassa meille hieman taustoista. Tässä teillekin muutama mielenkiintoinen yksityiskohta, mitä muutaman tunnin show maksaa. Eli urheilijoiden palkintorahat ovat kuitenkin aika pieni siivu siitä, mitä kaikkea siihen päivään kuluu.

Kisan kulut yhteensä 1,5 miljoonaa euroa. 1700 palkattua työntekijää, lumen teko ja kuljetus paikanpäälle 180000euroa, stadionin nurmen siirtäminen ulos kisojen ajaksi 50000e ja katon avaus kisojen jälkeen 10000e. Tämä ilmeisesti sen takia, kun kisojen päätyttyä hallissa oli ilotulitus ja sen jälkeen käry aikamoinen..! mutta hyvälle se näytti ja hienosti mitoitettu stadionin sisätilaan juuri sopivaksi! Vaikka katsojia oli paikalla 40000, niin se oli kuulemma minini määrä, millä järjestäjä saa omansa suurin piirtein pois. Joten kiitos siis kaikille paikalle saapuneille katsojille! Mukavaa oli myös, että joukossa oli ainakin kolme suomalaista, kun managerini Harri oli paikalla yhdessä sponsorini Vallox:n edustajien kanssa. He kaikki näkivät ekaa kertaa ampumahiihtoa livenä, joten rima on nyt asetettu korkealle amppistapahtumien suhteen!

Nyt olen tosiaan viettänyt viimeiset päivät jo täällä Oberhofissa ja odottelen muuta joukkuetta saapuvaksi huomenissa. Vielä eilen täällä oli ihan hyvä treenisää ja perjantaita vasten olevana yötä oli satanut aika paljon uutta luntakin, mutta viime yönä alkanut sade on jo vienyt mennessään lähes kaiken. Huomiset miesten treenit on pitänyt perua ladun kunnostuksen vuoksi, me päästään illalla kiertämään stadikkaa ympäri ja ampumaan, mikäli tauluille näkee. Sade tuo tullessaan tänne aina sakean sumun ja tänään kun pertsailin taulujen ohi vesisateessa, veikkaukseni oli, että tähtäinten tai kaukoputken läpi olisi näkynyt vain pelkkää harmaata.. voivoi. Mutta Oberhof ei olisi Oberhof ilman tämmöistä keliä ja uskottelen itselleni, että ei mitenkään voi sataa niin paljon kuin viime vuonna satoi – ja siitäkin selvittiin ihan kunnialla!

Eilen uutta vuotta vastaan 13 hengen porukalla paikallisessa pienessä ravintolassa. Söimme hyvin ja puolilta öin ihmettelimme hieman raketteja ja sitten suuntasimme kukin omaan hotelliinsa nukkumaan. Mukana menossa oli teillekin ehkä tuttuja nimiä.. Andrea & Manuela Henkel, Sabrina Buchholz, Selina Gasparin, Marie Laure Brunet, Helena & David Ekholm, Björn Ferry, Tim Burke, Christoph Stephan, Vincent Jay, Daniel Böhm ja mie.

Eli näissä merkeissä siis startataan vuoteen 2012. Koitetaan rimpuilla ladulla ja vältellä sakkorinkiä. Pitäkää itsenne kunnossa!

/Kappa

p.s. Joulukuun tauti nähtävästi voitettu.

p.p.s. Se meijän tän vuoden hiihtopuku on hieno!!! ja on aika monen muunki maan lipussa sinistä ja punaista kuin pelkästään Venäjän lipussa… ja katsokaa vähän muidenki maiden pukuja. Ranska vetää musta-keltasessa ja se on erään suomalaisen vaatemerkin suunnittelema puku. Italia taas aina sini-valkoisissa, johtuen heidän liiton väreistä, ei niinkään maan lipun väreistä. Sveitsillä on musta-harmaa puku jne jne.. joten nauttikaa siitä, että puku näkyy ja muistakaa, et me tykätään!

p.p.p.s. Schalken kisan voi katsoa tästä. Finaaliin startattiin takaa-ajona yhteislähön aikaerojen puolituksilla (max. 45sek) jotta kisa säilyisi jännänä.

p.p.p.p.s. Muistakaa se vuoden sykähdyttävin hetki äänestys täällä! Kai mie oon jo lobannu sitä tarpeeks??! ;-)