Aloittaminen on aina vaikeinta. Niin on nyttenki. Pää vilisee täynnä yksittäisiä juttuja, joita suunnittelin kirjoittavani tähän päiväkirjamerkintään, mutta kai minussa sen verran on pientä journalistin vikaa, että olisi kiva saada ne asiat jonkinmoiseen loogiseen järjestykseen tai edes jollain tapaa ehjäksi jutuksi, niin että ne eivät vaan olisi irrallisia lauseita sieltä täältä. Tosin tämän viimeisen kolmen viikon aikana on taas sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikenmoista tällä urheilu saralla, että sitä ei saa mitenkään tiivistettyä yhdelle aaneloselle ja pitempää en jaksa/ehdi kirjoittaa, ettekä te luultavasti lukea.

Vaikka kävijöitä sivuillani nyt riittää varmaan paljon enemmän kuin aiemmin, yhtään useammin en tule tätä päivittelemään, oman elämän kertaaminen julkisesti ei oo miulle mikään intohimo.. Tosin aina kun sattuu jotain hauskaa, niin mietin, että olisi kiva jakaa se juttu myös teijän kanssa, mutta yleensä tässä vaiheessa kun koneen ääreen istun, niin sekään juttu ei enää tunnu niin hauskalta tai mitä todennäköisimmin, se on jo unohtunut.

Jos nyt ensin hieman jotain tammikuun kisoista, yksi startti olis vielä jälellä, eli sunnuntain massa.. Viime vuonna olin hätää kärsimässä vauhdin kanssa jo ekalla ringillä ja kohtuu kovaa Magdalena ja Darya pitivät eilenkin.. Toivotaan, että heillä olisi edes vähän käsijarru päällä ekalla kiepalla, että miekin pysyisin menossa mukana. Täällä 1600 metrissä liian kova alkuvauhti on todella petollista. 12,5 kilsaa voi tuntua maratonilta, jos aloittaa liian lujaa..

Eilen oli ennen kaikkia kivaa, kun oli hyvä sää. Ei mitään hirmumyrskyä tai lumituiskua, mitä oli kaksi edellistä viikkoa Oberissa ja Nove Mestossa. Kisojen jälkeen kaikki kenen kanssa juttelin hehkutti tavallista talvikeliä! Niilleppä meistä kukaan ei mahda mittään, mutta säähän on aina mitä mahtavin puheenaihe. Eilen taisi myös hierontapöydällä taas väsyttää vähän liikaa, kun pohdimme, että miksi mitään muuta asiaa ei yleisesti ennusteta uutisissa, vaikka se voisi olla paljon helpompaakin kuin sään arvailu! Miun jalat on tosiaan olleet Nove Meston takaa-ajosta asti ihan soosia, missään asennossa tai liikkeessä tai liikkumatta ei oo tuntunu kovin hyvälle, joten eilinen oli aika tuskaa, mutta kummasti ne nollat tsemppaa yrittämään aina vaan yhä enemmän, joten lopputuloshan oli tosi mainio! Viime viikolla taas oli tosi hauskaa se, että vaikka 29-vuotissynttäreissä ei muuten mitään hienoa olekaan, niin talven eka voittoja vielä normaalimatkalla kruunasi päivän ihan täydellisesti. Päivällisen jälkeen hotelli tarjosi meille kahvia ja kakkua. Molempia näitä onnistumisia on edeltänyt tosi rentoutunut ja kiva fiilis. Ei mitään yliyrittämistä tai puristamista, vaan sportista nauttimista. Sitä se oli viime talven lähes kokonaan ja koitan nyt vähitellen löytää saman vireen..

Nyt on kyllä huomannut, kun kausi on jo näinkin pitkällä, että ei se todellakaan ole niin helppoa jatkaa unelmakauden jälkeen, varsinkaan tämmöisessä herkässä lajissa. Odotukset on kaikilla, myös itsellä korkeammalla ja kaikkea miun tekemistä syynätään paljon tarkemmin ulkoapäin. Miulle sopis oikein hyvin se, että saisin vaan olla itekseni ja kisojen jälkeen ei tarvis puhua kisaa puolenkymmenen toimittajan kanssa läpi ja pääsisin tekemään loppuverkan normaalisti, mutta kaikkeen sopeudutaan! Ja onhan se tietysti kivempi olla siellä top3:ssa ja käydä kaikki seremoniat ja pressit läpi, kuin olla sen ulkopuolella!

Viime viikko meni siis Tsekeissä, jossa olin ekaa kertaa. Uusi kisapaikka lunasti kyllä todella hyvin paikkansa m-cup turneella ja ensi vuonna siellä on takuulla hyvät mm-kisat, jos sää ei niitä pilaa. Tuntui todella olevan herkkä paikka myrskytuulille. Tasapuoliset olosuhteet olisi kaikille urheilijoille mieleen. Stadionin ulkopuolella hotelleiden taso ym. ei ehkä ollut ihan länsimaistaluokkaa, mutta kuitenkin riittävän hyvät paikat ja ainakin meijän hotelli tarjosi myös hyvää ruokaa, mikä on urheilijalle aina tärkeää. Tosin jos sattuu olemaan osa Norjan joukkuetta, jolla kulkee oma kokki monessa paikassa mukana laittamassa kotiruokaa, hotellin ruokatasolla ei ole niin väliä.

Ruuasta puheen ollen tämä viikko alkoi hienolla päivällisellä Urheilugaalassa ja sama gaalaruokameininki (paitsi että ruokailuun voi mennä rennosti verkkareissa!!) on jatkunut koko viikon. Vielä kaksi iltaa jäljellä 6-ruokalajin päivällistä todella upeasti esille laitettuna ja tarjoiltuna suoraan eteen! Italia on kyllä ihan kuningasmaa näissä safkajutuissa. Ja olenpa tainnut ennenkin hehkuttaa tätä meijän hotellia.. Koti-ikäväkin väistyy aina viimeistään siinä vaiheessa kun marssii päivälliselle hotellin ravintolaan ja lukee menun läpi. Hmm… voisin kirjottaa niistä päivällisistä vaikka kuinka! Ehkä jotain niistä kertoo se, että eilen hierojamme otti jokaisesta ruoka-annoksesta kuvan ja lähetti sen puhelimella koti-Suomeen kadehdittavaksi ;-) aika tylyjä viestejä tuli ilmeisesti takaisinpäin… Mutta otetaan me täällä ilo irti. Samassa hotellissa asuu Ruotsin, Saksan ja Itävallan maajoukkueet, eli olemme aika paljon itseämme paremmassa seurassa…

Oberin viikosta ei ole juuri tuleville sukupolville kerrottavaa. Tykkään siitä paikasta joka tapauksessa, fiilis katsomossa on aina ihan uskomaton. Yksi hassu tapahtuma siellä kuitenkin kävi, johon IBU ei ole puuttunut, vaikka varmasti asiasta tietää.. Nimittäin jos katsoitte (tai katsotte esim. youtubesta tai areenalta) meijän massan toiseen ammuntaan tuloa, niin viidentenä ollut valkovenäjän neiti (ei Darya!) meni ampumaan toisen makuun rintanumeroaan vastaavaan paikkaan, eli paikkaan nro 26. Vaikka hänen sääntöjen mukaan olisi pitänyt tulla paikkaan nro 5. Hänet olisi sääntöjen mukaan pitänyt tästä hylätä, mutta eipä hylätty. Oli muuten lopputuloksissa miun etupuolella.. Ja oikeastaanhan hänen perässään penkalle tulleen urheilijan olisi pitänyt mennä paikkaan 6, koska tuli penkalle kuudentena, mutta hän meni ekaan vapaaseen paikkaan eli paikkaan viisi. Tämä jatkui sitten ketjureaktiona loppuun asti ja näin ollen jos ihan tarkkoja ollaan, niin kaikki ne, paitsi paikoilla 1-4 olleet urheilijat (mie olin siinä neljän joukossa) ampuivat sen toisen makuun väärään tauluun ja ne olisi pitänyt hylätä… mutta kummallista oli, että ibu ei ole sanonut asiasta mitään. Itsekin huomasimme tämän vasta pari päivää myöhemmin, kun katoin kisaa jälkeenpäin videolta Nove Mestossa. Luulen, että protestia ei kukaan maa nostanut tätä tapausta vastaan sen takia, kun siinä olisi mennyt 26 urheilijaa ja niin monella maalla oli omia urheilijoita heidän joukossa. Ainoastaan Suomella ei ollut tuossa porukassa ”uhreja”. Mutta meijän porukasta kukaan ei kisan tiimellyksessä asiaa huomannut ja se jäi noteeraamatta. No se siitä, reilu peli voitti ja sillä hyvä!

Sen sijaan kun Magdalena ampui Nove Mestossa väärään tauluun siitä ei kuulu sääntöjen mukaan antaa hylkyä, vaan vain se määrä sakkoja tulee kierrettäväksi mitä omaan tauluun on sakkoja jäänyt, koska hän kuitenkin seisoi hänelle kuuluvalla ampumapaikalla. Ja jos sakkokierros jää kiertämättä, niin siitä seurauksena on 2min aikasakkoa per kiertämättä jäänyt kierros. Oli muuten haasteellista pysyä laskuissa mukana, kun niitä rinkejä tuli viime viikon sprintissä vähän reilummin…! Maaliin tullessa sitä vaan toivoo, että olisi tullut oikea määrä kierrettyä.

Loppuun vielä muutamia kommentteja urheilugaalasta . On ehkä ollut tosi hyvä, että mie olen ollut tämän viikon täällä Italiassa ja että hotellimme netti on toiminut todella huonosti, niin olen ollut aika hyvin uutispimennossa ja kaikki lööpitykset on jäänyt näkemättä, mitä nyt maanantaina sain kentältä aamun lehdet silloin mukaani. Asia on varmasti ollut siellä Suomessa kuulemani mukaan paljon enemmän esillä, kuin mitä ehkä ite tajuankaan ja ehkä tosiaan hyvä niin. Tottakai se ilta oli ihan uskomattoman hieno ja vuoden urheilija -titteli poikii varmasti vuoden mittaan monenlaista kekkeriä ja juttua, mutta tällä hetkellä oma paluu arkeeni kävi niin nopeasti ja tehokkaasti, että en ole ehkä ihan kunnolla edes ehtinyt sitä asiaa fiilistelemään. Tiistai-iltana olin jo Odlon mainoskuvauksissa. Tässä ja tässä vielä pari muutakin fiiliskuvaa tapahtumasta. Saa nähä miltä sitten lopputulos näyttää..! Mutta niihän se meni maailman cupin voitonkin kanssa. Sen tajus kunnolla sitten vasta keväällä ja viime kesänä ja ehkä se on vieläkin esillä aika paljon, mutta just sillä hetkellä silloin siellä Holmenkollenin maalialueella olo oli yhtä hämmentynyt kuin mitä se oli maanantaina. Hirmunen häsäys ympärillä ja itse on siellä kaiken sen keskellä eikä oikein tajuakaan kunnolla, että mistä on kyse…

Mie arvostan ite toisia urheilijoita todella paljon ja niin monen suomalaisen saavutukset ja koko olemus tuntuu niin paljon kovemmalta ja hienommalta kuin mihin itse arvotan itseni, niin on hyvin vaikeaa tajuta, että urheilutoimittajat äänesti minut niinkin ylivoimaiseen voittoon. Toki tiedän hyvin, mitä kaikkea se viime talvi ja aiemmat vuodet vaati ja mitä kaikkea tämä edelleen vaatii. Enhän mie ole moneen vuoteen tehnyt yhtään mitään muuta kuin vaan urheillut! Ei se ole todellakaan ilmaiseksi eikä helposti tullut, mutta silti niin monet suuret urheilun suomalaissankarit tuntuvat minusta niin paljon isommilta tähdiltä, että on hyvin vaikea ajatella kuuluvansa edes jollain tavalla siihen kärkikaartiin tällä hetkellä.

Miehän oon vaan mie. Elän urheilun ehdolla ja urheilulle aamusta iltaan ja vuodesta toiseen ja teen kaikkeni minkä pystyn, mutta vain itselleni. Koska tämä on niin hitsin kivaa!! (ja haasteellista… mikä minua kiehtoo äärimmäisen paljon, kun aina voi kehittyä ja olla parempi, eikä juuri koskaan tunne täydellistä tyytyväisyyttä suorituksiina!) Mutta kieltämättä olen äärimmäisen otettu siitä, että kaikki te olette osaltanne eläneet näitä hetkiä kanssani tai iloinneet siellä kotisohvilla ja jaksaneet kirjoittaa terveisenne minulle. Se on todella tärkeää ja kannustavaa. Suuret Kiitokset teille kaikille. Tavataanhan me Kontiolahden m-cupissa?!

/kiittäen ja kunnioittaen, Kaisa

P.S. Joku kyseli, miten minua voisi tukea pienellä summalla? Vastaus on, että täällä: tueurheilijaa.fi Sain ensimmäisen välitilinpäätöksen ja jo lähes sata oli antanut tukensa minulle. Kiitos siitäkin! 19eurolla, mitä jokaisesta ostoksesta minulle tulee, saa jo noin 30min hierontaa.. 6-7llä lahjoituksella pääsen tältäkin reissulta kotia asti, koska Hki-Jns lento pitää urheilijoiden maksaa itse. Ja seuraavalle Kollenin reissulle menee taas yli 10 lahjoitusta kotimaanlentoihin.. Neljällä lahjoituksella saa tankin täyteen bensaa, millä voi ens viikolla ajella Kontsalle reenaamaan jne… Kaikelle löytyy paikkansa ja käyttönsä! :)