No niin. Tuliko herkuteltua? Tuliko ähky? Toivottavasti tuli, sillä nyt alkaa uudet kujeet. Treeni, ruokavalio, lepo. Pyhä kolminaisuus.

Otetaanko yhteinen projekti ja tehdään sopimus? Sellainen, missä annetaan kaikkemme oppiaksemme lisää itsestämme ja itselle sopivasta ravitsemuksesta ja urheilusta.

Mä olen niin ylpeä tästä kuluneesta syksystä. Olen oppinut aivan jäätävästi omasta itsestäni, sillä olen kuusi kuukautta treenannut ja ruokaillut ilman valmentajan höngitystä niskassa. On joutunut ihan itse ottamaan itseään niskasta kiinni, ja miettimään oikein kantapään kautta, mikä sopii itselle. On ollut pomppuja ja mäkiä matkan varrella, sitä ei käy kiistäminen. Välillä on otettu kananlentoa, ja sitten tussahdettu perseelleen mutaiseen maahan. Ja taas uusi yritys, uudella keinolla. Kehoni on laboratorioni.

Ja niinhän siinä kävi, että kaikennäköistä kokeilin, ja päädyin takaisin siihen tuttuun ja turvalliseen tutun valmentajan suosittelemaan ruokavaliotyyliin, aasialaisilla mausteilla (kuten chilillä!) höystettynä, tottakai. Mulle on tehnyt niin hyvää kokeilla, päätellä ja todeta ihan itse, mikä itselle sopii parhaiten. Ja mahtavaa myöntää rehellisesti, että kyllä mä sitä valmentajaa ihan oikeasti tarvitsen.

Olo on hyvä, iho on hyvä ja näytänkin ihan hyvältä! Taas kerran startattiin Bulleron kanssa tohinat, ja katsotaan, minne se minut vie. Tavoitteena naisellinen bikinivartalo, migreenittömyys, hyvä iho ja terävä mieli.

Suosittelen lämpimästi kyseenalaistamaan, pohtimaan ja etsimään itse tietoa, vaikka se oma valmentaja olisikin kuvioissa. Tai ottamaan ihan kunnon breikin niin kuin minä, ja tutustua itse siihen, miten kroppa toimii erilaisilla ruokavalioilla ja treeneillä. Ole utelias! Käytä omaa järkeä!

Entistä paremmalla draivilla, ja kuitenkin lempeästi ja itseä kuunnellen, uuteen vuoteen.

Sanna

Muistakaahan herkutella!

Sanna

Mun ja Valokuvaamo Luovan Irinan yhteistyö alkoi mun fitnessmallikeväänä. Tarvitsin tuolloin kuvat casting-hakemusta varten, ja ystävien suositusten perusteella otin yhteyttä Luovan Irinaan. Treenitunteja oli takana lukemattomia, kun vihdoin uskalsin lyödä lukkoon kuvauspäivämäärän Irinan kanssa. Huhtikuun puolivälissä räpsähtää! Parempi olisi olla kunnossa!

Kameraa vierasteleva poikatyttö löysi itsestään naisellisen puolen Irinan studiolla. Piruetti auttoi vaatevalinnoissa, ja jo tuolloin siskoni Esko toimi stylistinäni kuvauksissa. Irina rohkaisi jännittävää Sannaa ja opetti kuvausmalleilun perusteet, kun käytiin läpi mitkä ovat vahvuuksiani ja kehitysalueitani kuvattavana.

Irinalla itsellään on mielestäni romanttinen ja kaunis kuvaustyyli, joka erottuu edukseen niin mun kuvissa kuin Valokuvaamo Luovan nettisivuillakin. Sopii mulle, sillä vähänkin ronskimmalla otteella mä todella näyttäisin Koivusen Arilta. No offence, again.

Siitä lähtien Irinan kanssa on tehty yhteistyötä – yhtä luovalla otteella ovat syntyneet kuvat bikinikisaajaesittelyyn kuin muihinkin yhteistyö- ja sponsorikuvauksiin ja omiinkin tarkoituksiin. Mitä tahansa tuleekin eteen, hulluimpia ideoita ja sumeimpia visioita, niin Irina tuntuu löytävän parhaimmat kulmat kuvattavaksi.

Kiitos tähänastisesta yhteistyöstä, Valokuvaamo Luova ja Irina Kolomijets!

Sanna

Moi!

Onko muita jouluhulluja kuulolla? Täällä yksi vannoutunut joulufani! Joulu on maailman parasta ja ihaninta yhdessäolon aikaa, jolloin saa muistaa läheisiä parhaaksi valitsemallaan tavalla. Ja levittää onnellisuutta myös niille, joita ei tunne!

Tampere on joulukaupunki. Olen muutamana päivänä nyt tehnyt keskustakierrosta, käynyt tutustumassa ihanaan glögintuoksuiseen Joulutoriin ja kurkkimassa jouluisen suloiset näyteikkunat. Ihanaa, kun ihmiset kävellessään katselevat ympärilleen, imevät itseensä joulufiilistä ja hymyilevät lämpöisesti vastaantulijoille. Meikäläinen on ihan Naantalin aurinkona, vaikka ulkona on pilkkopimeää. Maailman paras paikka viettää joulua on täällä!

Onko muita joiden mielestä herkkuruokien syöminen kuuluu jouluun? Viime jouluna olin ensimmäisellä bikini fitness -kilpailuihin tähtäävällä dieetilläni. Silloinkin halusin pyhittää joulun aterioinnin, ja sain neuvoteltua valmentajan kanssa aatolle vapaasyöntipäivän. Tänä jouluna ei dieettejä näy ei kuulu, ja kyllä, kiitos kysymästä, aion todellakin nauttia joulun herkkuruoista niin että napa ruskaa!

Mulla on aina ollut vähän ahistusta siitä, että voiko sitä nyt syödä ja herkutella jouluna, ja jos sitten herkuttelee, niin jälkeenpäin painii hirveissä omantunnontuskissa. Tänä vuonna, kun olen kerta oppinut syömään fiksusti, olen tehnyt Joulun Ähkysuunnitelman. Ja kyllä vaan, siihen kuuluu ähky. Jos on sellainen fiilis.

Jouluaattoon asti elän normaalisti. Jouluaattona syödään perinteikkäästi – aamulla riisipuuro sekametelisopalla ja kahvia pullalla. Hautausmaan jälkeen käydään saunassa ja sitten alkaakin lanttulaatikon, kinkun, rosollin, kalojen ja kaikkien muiden äärettömän herkkujen jouluruokien nautiskelu! Jälkkäriksi luumurahkaa, jouluhalkoa, pipareita, pullaa ja mitähän vielä. Illalla pitäisi mahtua vielä lipeäkalaa, tottakai. Jälkiruoan kera. Lahjojen joukossa on varmasti suklaakonvehteja.

Leikitäänkö teillä kissan kanssa mustikanvarvuilla?

Jos tunnet itseäsi sen verran hyvin, ettet malta pitää näppejä erossa jouluruoasta, niin anna mennä joulun pyhien ajan. Ilman huonoa omaatuntoa. Joulu on kerran vuodessa. Herkuttele niin antaumuksella, että vuodenvaihteessa on helppo tehdä lupaus onnistuneesta tulevasta vuodesta. Tosin – muista sopia itsesi kanssa etukäteen Ähkysuunnitelman pelisäännöt. Selvä alku, selvä loppu. Kerro Ähkysuunnitelmasta myös niille, kenen kanssa vietät juhla-ajan ja pitäydy suunnitelmassasi!

Mä varaudun ähkyyn, ja lupaan nauttia siitäkin. Sen siitä saa, kun syö liikaa! Eipä tarvitse sitten taas vuoteen syödä jouluruokia.

One bad meal does not make you fat, just like one good meal does not make you lean!

Muistahan joutessasi käydä osallistumassa NRJ Workout -tapahtuman lippupaketin arvontaan edellisessä postauksessa!

Ihanaa joulunodotusta!

Sanna

Ootteko jo kuulleet? Huippusuosittu NRJ Workout -tapahtuma tulee Manseen! 31. tammikuuta on oiva hetki pistää kesäkunto-kampanjasi kunnolla käyntiin.

NRJ Workout Tampere on Suomen suurin ja suosituin ryhmäliikuntatapahtuma, joka järjestetään Pyynikin palloiluhallissa. Tapahtumassa on laaja valikoima erilaisia ryhmäliikuntatunteja joista voit koota sinulle sopivan liikuntaelämyksen osallistumalla esimerkiksi supersuosittuihin Les Mills -tunteihin, uusiin C-Workout treeneihin tai tapahtuman huipentavaan yhteistreeniin Stigin kanssa! Workoutissa voit tutustua uusiin tapoihin liikkua tai tulla kokeilemaan tuttuja tunteja uudenlaisessa ympäristössä. Huippuohjaajat ja -tekniikka takaavat ainutlaatuisen elämyksen, jossa hiki virtaa ja syke nousee! Liikunnan ohessa tapahtuman näytteilleasettajat esittelevät sinulle liikunnan ja hyvinvoinnin uusimmat trendit.

Liput, ohjelman ja lisätietoja löytyy tietysti osoitteesta www.workout.fi!

The TOP Moments ja koko Workout-tiimi haluaa toivottaa sinut tervetulleeksi Tampereelle

Voi mua harmittaa, kun en pääse paikan päälle tänä vuonna, kun lentokone vie Kuala Lumpuriin jo heti vuodenvaihteen jälkeen. Tapahtumassa on niin oivat tsäänssit tutustua muihinkin liikuntamuotoihin kuin ainaiseen kuntosalipuurtamiseen, ja voihan sieltä saada lisäbuustia sinne salinkin puolelle. Puhumattakaan samanhenkisistä treeni-ihmisistä ja huikeista esiintyjistä

Sainkin tapahtuman tuottajalta lippupaketin arvottavaksi TTM-lukijoiden kesken. Toinen lippupaketti menee jollekin mun lähipiiristä, saa ystävät päättää keskenään kuka menee mun puolesta mestoille Yhdessä lippupaketissa on siis kaksi lippua, sinulle ja ystävällesi.

Osallistu siis arvontaan kirjoittamalla kommenttikenttään, kenen kanssa lähtisit treenaamaan NRJ Workout -tapahtumaan!

Arvontaan ehtii osallistua ensi lauantaihin 27.12.2014 klo 12 mennessä, sen jälkeen arvotaan voittaja.

Ne lippujen ostajat, jotka ovat hankkineet lippunsa 15.-31.12. välisenä aikana, saa muuten ilmaisen kehonkoostumusmittauksen Tampereen tai Turun tapahtumassa!

Nyt vaan osallistumaan

Sanna

Mä en tiedä mikä mussa on, kun jonkun pitää koettaa esiintyä meikäläisen kuvilla. Olen varmaan ollut tarpeeksi varomaton ja tuntematon.

Trendi alkoi liityttyäni mukaan huippubloggaajien seuraksi Blogbookkiin. Ensin eräs naispuolisen henkilön profiili Facebookissa lainasi luvatta kuviani profiiliinsa, ja ilmiannettuani käyttäjän omaan Facebookin ylläpidolle kyseistä profiilia ylläpitänyt henkilö esti minua löytämästä sivuaan. Kuulemma henkilö jatkoi kypsää touhuaan jonkun toisen tytön kuvilla. En edelleenkään tiedä, mitä tälle feikkikäyttäjälle kuuluu.

Toisen kerran sain samankaltaisia ikäviä uutisia eilen. Keskustelusovellus Kik:ssä eräs nimimerkki oli lähetellyt Instagram-kuviani täysin tuntemattomille ihmisille, ja kutsunut näitä illaksi kylään. Kuvissa vilkkuu suomalaista talvimaisemaa, ja taustalla minulle tuntemattomien ihmisten asuinrakennuksia. Tarina ei kerro päätyikö kukaan soittamaan ihmisten ovikelloja keskellä yötä, mutta kun tällainen kiusanteko ulottuu minun lisäkseni mahdollisesti muihinkin osapuoliin, saa tapaus minut suunnattoman raivon valtaan ja pistää todella miettimään.

Ensiksi. Sosiaalisen median palveluista käytän Facebookia omalla nimelläni, ja Instagramia nimimerkillä @bikinisanna. En käytä muita palveluita.

Toiseksi. Mun koti on Kuala Lumpurissa. Ilmoitathan etukäteen kyläilyaikeistasi.

Kolmanneksi. Mitä ihmettä, suomalaiset, ja varsinkin tuo tuntematon kiusaaja? Mikä on tehnyt olostasi niin surkean, että täytyy ruveta kehittämään muille harmaita hiuksia?

Nämä tietooni tulleet kaksi tapausta opettavat ihan urakalla sosiaalisesta mediasta. Oikeasti pistää miettimään, mitä elämästään jakaa, ja mitä pitää publikeilta pimennossa. Pistää miettimään myös, miksi kirjoitan blogia suositussa blogiportaalissa, saanko itse siitä niin paljon irti, että kiusanteosta huolimatta kannattaa jatkaa.

Blogiahan pidän täysin ilmaiseksi, eli en saa tästä itselleni juurikaan taloudellista hyötyä. Kirjoitan aivan muista syistä, rakkaudesta kirjoittamiseen ja muiden ihmisten auttamiseen. Siksi en aio antaa ajattelemattomien lannistaa tai laittaa minua luopumaan siitä, mikä on minulle niin tärkeää.

Sama pätee kaikkiin muihinkin kiusattuihin. Nosta äläkkä. Näytä, ettet pelkää. Tiedä ja näytä, että olet vahva. Kun muut näkevät kuinka pärjäät kiusaamisyrityksistä huolimatta, kiusaajat kyllästyvät.

Kukaan ei ole kiusaajien puolella.

Kiitos heille, jotka toivat kiusaamistapaukset tietooni. Jatketaan jatkossakin samalla linjalla.

Rauhallista mieltä ja joulunodotusta.

Sanna

Tänään vietettiin taas yhtä TOP Momenttia, kun pääsin kameran eteen yhteistyökumppanini Piruetin suunnittelemat ja mua varten valmistamat vaatteet päällä. Kuvauksen toteutti Valokuvaamo Luovan Irina aina yhtä ammattitaitoisella otteella. Joidenkin ihmisten kanssa sitä synkkaa saman tien, ja Irina on yksi heistä. Olipa hienoa päästä taas kerran tekemään töitä hänen kanssaan!

Stailistina toimi siskoni Esko. Eskolla on silmää, mulla ei!

Valmistauduin kuvausaamupäivään tyypillisellä tavallani. Tein viikkoa etukäteen mielessäni suunnitelman, kuinka pitäisi syödä ja treenata ennen tätä päivää. Esimerkiksi, että kevyempiä treenejä ja ruokia tiistaina, jotta saisi ylimääräiset nesteet pois ja näyttäisi muka paremmalta  ja-niin-edelleen. Jep jep. Eilen iltapäivällä löysin itseni tekemässä Eskon kanssa reisien HIIT-treeniä, jättiläissarjoja ja aerobisia kovalla sykkeellä. Päivän kruunasi illallinen rakkaiden ystävien kanssa Panimoravintola Plevnassa. Koska ihmisellä täytyy olla niitä paheita, ja koska alkoholi ei ole mun juttu, niin otinpa sitten pääruoalle häränrintaa vuohenjuustoperunoilla, ja jälkkäriksi glögiä ja suklaakakkua. Eikö hiilarin pitäisi mennä treenin jälkeen suoraan lihakseen? No ei näköjään tänä iltana Olipa vaan hyvää ruokaa!

Onneksi studiolla kaikki meni silti nappiin ja oli aivan hulvattoman hauskaa. Aamulla meinasi jo iskeä epätoivo, kun naama kukkii tässä kuivassa ilmastossa ja suklaakakku oli muuttunut renkaaksi navan alle. Pesin meikit pois kahteen kertaan ennen kuin päätin pakkeloida pärstääni ihan vain mahdollisimman kevyesti.

Ei virheettömyys ole täydellistä, rääkyi Stam1nan pojat Raja-nimisellä levyllään. Kundit on ihan oikeassa. Tiedättekö sen fiiliksen, kun katselet joitakin vuosia vanhoja kuvia, ja tajuat olleesi silloin tosi hyvässä kunnossa. Eikä sitä osannut arvostaa silloin kuvanottohetkellä. Miksi se menee niin? Mä huomaan harrastavani ihan samaa, mutta miksei ikinä ole hyvä, miksei mikään riitä?

Aamupaniikin jälkeen päätin lopettaa itseni mollaamisen. En ole dieetillä, enkä ole bulkilla, olen Sanna. Näytän nyt tältä ja piste. Olen syönyt ja treenannut niin, että voin olla itsestäni ylpeä, ja se saa riittää myös muille. Studiokuvissa vilkkuu urheilullisen näköinen tyyppi, jonka kropasta kaikkine epätäydellisyyksineen olen niin kovin ylpeä, etten malta odottaa, että saan näyttää meidän työn tulokset myös teille.

Intoa puhkuen,

Sanna

Jo monta vuotta olen toiminut epävirallisen ostoskierron mukaan. Se on vähän niin kuin vuoroviljelyjärjestelmä. Paitsi että kun viljelijällä on vehnä-maissi-ohra-kesanto, minun kiertoni menee suunnilleen vaatteet-meikit-kengät-vaatteet. (Jätän yleensä kesannon väliin.) Jatkuvasti ei voi ostaa samaa – tarvitaan vähän vaihtelua. Muuten sitä pitkästyy eikä enää ole hauskaa. 

– Confessions of a Shopaholic

Postauksessa mukana yhteistyökumppaneita: Björn Borg, Piruetti ja QueenLash.

Ei hittolainen. Kuinka tässä näin pääsi käymään?

Koko kesän myin ja karsin, annoin pois, lainaan ja säilöön. Koko syksynä en ostanut mitään.

Eteinen on täynnä paketteja. Mitähän tässä nyt oikein pääsi käymään? Onkohan tää semmonen material girlin sortuminen, vähän niin kuin cheat shopping?

Posti toi nettikaupoista mulle onneks vaatteita vain tarpeeseen (niin kuin aina, eikö vain ) – hikoilin Balilla urheilukamppeeni niin piloille, että ainakaan hajun puolesta en pistäis yhtäkään Balin rytkyä enää päälle, en sitten hyvällä tahdolla tai pyhällä hengelläkään.

Sportamoreen meni isoin rahasatsi, Bubbleroomiin toinen. Björn Borg muisti mua joululahjashoppailuiden ohella mulle osoitetulla joululahjalla, kiitos Ja mun luottotreenivaatemerkki Piruetilta sain myös uuden malliston vaatteita keskiviikon kuvauksia varten, terveisiä Tampereen liikkeen supernaisille. Nyt kelpaa lähteä Malesiaan treenaamaan!

Mulle merkkaa vaatteissa nykyään kaikista eniten laatu ja käytännöllisyys. Oon lisäksi shoppailijana aivan helkkarin laiska. Siksi mä tykkään satsata kerralla kunnon kuteisiin, mitä tiedän käyttäväni arjessa, millä on helppo mennä salille ja treenata, ja millä kehtaa liikkua tuolla ihmisten ilmoilla. Ja siksi mä luotan nettikauppoihin. Ihan laiskuuttani.

Muissakin arjen asioissa oon kunnon lazy ass. Esimerkkinä meikkaaminen. Balilla ei tullut pakkeloitua yhtään, ja siellä mä luotin (välillä) ripsienpidennysten katsetta syventävään voimaan. Suomessa kun vietin viikoittain 50 tuntia kuntosalilla, ripsienpidennykset oli mun ainoa ehostus, ja tärkeä sellainen.

Nyt mä oon päättänyt luopua kuiduista ainakin toistaiseksi. Omat ripset kärsii aina jonkin verran pidennyksistä ja liimasta, joten on hyvä antaa räpsyille välillä vähän taukoa, vaikka se tuntuukin, tai siis näyttää, tuskalliselta. Mä näytän ainakin ihan Idols-voittaja Ari Kokkoselta ilman mitään ehostusta, varsinkin ripsiä. No hard feelings, Ari.

Mihinkä sitä nainen keräilijängeeneistään pääsee. Mä siirryin äskettäin kokeilemaan ripsiseerumia, katsotaan miten mun räpsyttimille käy! Saanko ne palautettua normaaleiksi, tai mielellään vähän tuuheammiksi ja pidemmiksi seerumin ansiosta! Tulosten luvataan näkyvän 4-6 viikon päästä. Kun hintaa putelilla ei ole kymppiäkään, tulee tämä konsti aika paljon halvemmaksi kuin pidennykset. Odotuksetkin tosin on korkealla.

Tässä tästä meikän käyttämästä seerumista tietoa:

Queenlash-ripsiseerumi tuuheuttaa, pidentää ja tummentaa 100% luonnollisella tavalla.

Käyttö on helppoa: sivelet Queenlashia ripsiisi iltaisin ennen nukkumaanmenoa, jolloin seerumin vaikuttavat ainesosat tekevät tehtävänsä nukkuessasi.

Vastaavat tuotteet markkinoilla maksavat jopa 139 € / kpl – Lunasta Queenlash ripseerumi erikoistarjoushintaan 9,90 € (arvo 79,90 €) – Nopeille tilaajille ilmainen toimitus sekä yllätyslahja!

Queenlash ripsiseerumi 3ml – Tutustumishintaan vain 9,90 €

Jos haluat tuon seerumin tilata, niin huomioi, että samalla automaattisesti näytekappaleen jälkeen sinulle lähetetään kolme normaalihintaista tuotetta, ellet erikseen peruuta jatkotilausta. Vähän kirjakerhomeininkiä, eli muista perua jatkotilaus ellet halua noita lisäputkiloita

Muuten en olisi varmaan seerumia päätynyt kokeilemaan (laiska), mutta hinta ei todellakaan huimaa päätä. Pari vuotta sitten kun lueskelin seerumeista, hinnat pyörivät jopa kolminumeroisissa luvuissa. Jos haluat tilata seerumin joululahjaksi tai itsellesi hyvissä ajoin, kannattaa olla nopea, sillä Postilla tuntuu olevan joulukiirettä ilmassa. Monet nettikaupat lupaavat toimittaa 17.12. mennessä tilatut tuotteet ennen joulua perille.

Tässä meikäläisen ”Ennen”-kuva. Säälittävää.

Mä laitan tasan 4 viikon päästä jälkeen-kuvat!

Materialisti-Sanna

Heippa Bali!

Nyt näyttää tältä.

Täällä on omituisen hiljaista. Ihan kuin koko valtakunta nukkuisi yli puolen vuoden mittaista talviunta. Muutaman zombien bongasin, varmaan matkallaan töihin. Mustaa päällä ja ilme vieläkin synkempi. Melkein huikkasin niille sarongin alta, että om swastiastu! I pray for your happiness and safety!

Suomessa ajetaan väärällä puolella katua. Täällä on autoissa ratti väärällä puolella. Uutisissa kerrottiin kuinka tiet ovat ”hälyttävän huonossa kunnossa”. Ai jaa? Musta täällä tiet on loistavassa kunnossa, mutta miksi kaikki mameltaa? Ja pahaa silmää saman tien, kun joku omaperäinen kuski keksii oikopolun keltaisen viivan toiselta puolelta. Mun pitäisi tänään hypätä auton rattiin ja lähteä mameltamaan.

Hashtag väsyttää.

Kummallista, miten nopeasti erilaiseen liikennekulttuuriin tottuu! Ja miten sitä unohtaa ihan yhtä nopeasti. Aasiassa jos liikennekulttuuri olisi yhtä säntillistä kuin Suomessa, niin olisin vieläkin Balilla, matkalla ensimmäistä kertaa yliopistolle Jimbaraniin. Jos taas Suomessa ohittaisi kaksi vierekkäisillä kaistoilla ajavaa autoa niiden välistä, niin se on tieliikennelain mukaan saman tien kortti pois. Aasiassa sä aiheuttaisit vaan itse vaaratilanteen jäämällä jumittamaan autojen taakse. Ei muuta kuin välistä tai penkan kautta ohi! Ykkönen silmään!

Liikennekulttuurin ja omituisen tiukat lakipykälät tajuaa, kun katsoo ympärilleen Suomen suurimmassa kaupungissa. Ei missään ketään. Eikä ne kyllä ole Tampereellakaan, tsekattu on. Missä te kaikki olette? Salilla? Vielä en oo käynyt katsomassa!

Myönnettäköön, ettei tuolla pihalla juuri ole kyllä intoa heilua. Plusmiinus veden jäätymispiste, pimeys ja sairaan kuiva ilma. Kuivuuko teillä muilla silmät? Mun öögat on jo valuneet päästä. Oculac virtaa Atalassa nopeammin kuin juomavesi (joka muuten tulee suoraan kraanasta! Hoo!). Pahoittelut siis mahdollisista kirjoitusvirheistä, näkö on vähän sumea.

Täällä on kuulkaa aika hyvä olla. Yöllä ripsutteli vähän lunta, aamupalaksi saa syödä rahkaa, lähikauppaan voi kävellä, täällä kaikki ymmärtää ja puhuu mun kanssa samaa kieltä. Tampere on aika kaunis pieni pohjolan pikkukylä.

Hei arvatkaa mikä myös on huippua. Tietysti sen lisäksi, että saa käpertyä viltin kanssa sohvalle juomaan glögiä ja syömään pipareita (tai dieettaajat c-vitamiinipillereitä vaniljan makuisen heraisolaatin kera, glutamiinitömpsyllä totta kai.). Täällähän ei hikoile. Täällähän ei kosteus tee olosta lähmäistä. Ei täällä mikään paikka rasvoitu, kuivuu vaan. Siispä – Montako kertaa te oikein käytte suihkussa viikon aikana?

Näihin tunnelmiin. Täytyykin tästä salille, josko ne ihmiset olisi siellä näin viikonlopun kunniaksi!

Sanna

Se olis meidän aika Indonesian ja Balin osalta taputeltu. Edessä kolme viikkoa kaamosta Suomessa, ja sen jälkeen takaisin lämpöiseen, tällä kertaa työt ja opinnot vievät Kuala Lumpuriin ja Singaporeen.

Jos sulle tulee ikinä mahdollisuus lähteä vähänkään pidemmäksi aikaa reissuun, niin ystävän neuvo, lähde. Maailmalla oppii arvostamaan ja olemaan aidosti onnellinen. Oppii kasvamaan henkisesti ja olemaan läsnä. Näkemään lähelle, vaikka onkin kaukana reissussa.

Bali on opettanut mulle paljon. Kaunis kulttuuri opettaa suvaitsevaisuutta ja toisten ihmisten kunnioitusta ihan eri tasolla kuin Suomessa. Uudessa kulttuurissa pienetkin asiat nostavat hymyn korviin. Kuten jos vaikka ohitat pienen ruokawarungin, jossa paikalliset kokkailee päivän safkoja esillepantaviksi. Ihanaa, tavallista arkea.

Olen oppinut uuden kielen. Se on Bahasa Indonesia, läheistä sukua meidän seuraavan kohteen Malesian kielen kanssa. Englantikin sujuu kuin vettä vain, niin arki- kuin työkäytössäkin.

Olen oppinut ajamaan skootterilla. Kaoottisessa liikenteessä. Tien vasempaa laitaa. Ja nyt siellä jo pujottelee kuin vanha tekijä autojen ja muiden skoottereiden lomassa!

Olen oppinut reissaamaan. Tässä ollaan kierretty Indonesiaa ja Malesiaa jo puoli vuotta. Ei se matkustaminen niin kamalaa ydinfysiikkaa olekaan.

Olen oppinut kuudentoista tuhannen kertotaulun. 1 € = 16 000 rupiaa. Antaa tulla, testatkaa! Kysykää mitä vain!

…my blog, The TOP Moments :)

Ja tärkeimpänä – projektihamsteri on oppinut relaamaan. On oikeasti päiviä, jolloin vain makaan uima-altaassa tekemättä mitään. Aurinko grillaa nahkaan rusketusraidat, ja mä nautin samalla kahvikupin kanssa elämän suloisesta keveydestä. Ei vaan tarvitse tehdä mitään. Upeaa ymmärtää ja hyväksyä, ettei vaan oikeasti tarvitse.

Äiti, onko musta nyt tullut sellainen maailmankansalainen?

Suomi näkyy täältä kuuden tunnin etumatkan päästä vähän selkeämpänä kuin Suomessa asuessani – niin hyvässä kuin pahassa. Fiilistelin viimeviikkoisessa postauksessa Jäljellä seitsemän päivää (Klik!) upeaa kotimaatani, ja kyllä on sanottava, että on hienoa palata takaisin. Perhe, rakkaat ystävät, ja kaikki kaksisataaviiskymmentä kalenterimerkintää seuraavalle kolmelle viikolle, täältä mä tulen, teitä varten, mun omaan kotimaahan!

Kiitos kaikille, jotka mahdollistivat meidän maailmanvalloituksen ensimmäisen osan.

Terima kasih.

Sanna

Ps. Korkokenkävarasto on edelleen testamentattu Jossulle, mikäli lentokoneille käy jotain. Mulle saa käydä laittamassa selviytymisvinkkejä lentopelko-postauksen kommentteihin!