Kuten jo kerroin ensimmäisessä postauksessani, olen siirtynyt uusi suomi palvelusta tänne blogbookiin. Kirjoitukseni ja aiheeni saivat paljon huomiota ja lukijoita sivustolla. Syksyllä 2013 vaadin yhteistä ja yhtäläistä asevelvollisuutta, lukiessani miesten tasa-arvo ry:n vaatimuksia nykymuotoisen asevelvollisuuden lakkauttamisesta. Olin pitkään kannattanut tasa-arvoista ja kaikkia koskevaa asevelvollisuutta. Kun miesten tasa-arvo ry sekä muut järjestöt lähtivät ajamaan asiaa kansalaisaloitteellaan, näin tilaisuuteni tulleen.

Kun vaadin tasa-arvoista maanpuolustuskoulutusta osa lyttäsi toteamalla, että maailma on muuttunut. No ei ole Venäjä.

Tiedän monen naisen (myös miehen) tyrmäävän tasa-arvoista, kaikkia koskevaa MAANPUOLUSKOULUTUSTA, eräs lukija kirjoittikin osuvasti, että kurdeilla on hieman erilaisempi näkemys naisten osallistumisesta armeijaan, sotimiseen ja maansa puolustamiseen. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/62291-naiset-armei…

Kurdikulttuurissa on täysin normaalia ja ihannoitavaa jos nainen suojelee maatansa ja viitsii kantaa kivääriä kuten mies. Kyse ei ole sodan ihannoimisesta, vaan täysin siitä, että myös naisten panos on nähnty maanpuolustuksessa tärkeänä ja tasavertaisena miesten rinnalla noita neljää tyrannivaltiota vastaan, jotka ovat vuosisatoja tuhonneet kurdikyliä ja satuttaneet lapsia ja naisia. Naisten kiväärin kantaminen tai armeijaan meneminen on täysin kulttuurinen kiista. Kuka näkee sen soveliaana ja kuka ei. Voisin väittää, että naisten osallistuminen maanpuolustukseen ja peshmergaan on ajanut valtavasti naisten emansipoitumista, ja tasarvoista ajattelua kulttuurissa historian saatossa.

Tuskinpa Suomi olisi pärjänny Venäjää vastaan sodan aikana kuten ei pärjäisi peshmerga ilman naisten panostusta. Kiitos siis sisukkaiden naisten ja miesten, jotka suojelevat kotimaatani.

Elämme niin hienossa valtiossa, jossa on rauha ja vakaus, että meidän on vaikea kuvitella, minkä taistelun esi-isämme ovat käyneet voidakseen taata jälkipolvilleen hyvän elämän, minkälaisessa maailmassa he ovat eläneet. Kuvittelemme sodan ja uhan olevan historiaa. Näin ei ole hyvät ystävät! Pidämme rauhaa ja suvereenisuutta itsestäänselvyytenä valitettavasti. Kun kirjoitan Suomesta nostalgisoivasti, osa porukasta ei ymmärrä miksi niin intohimo Suomen kaltaiseen valtioon. Kun ei se hyvinvointivaltio ole itsestäänselvyys, se on saavutettu asema, joka voidaan hetkessä menettää kriisin ja sodan hetkellä.

Toivon, että Ukrainan tilanne on herättänyt kansalaiset käsittämään kuinka tärkeää on jokaisen suomalaisen panos maansa suojelemiseksi, sillä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus ja ihmisen kuolema. Parempi varautua aina pahimpaan kuin kättä viskoa hartian yli ja uskoa maailman muuttuneen.

Tiedän naisena ja isänmaallisena ihmisenä, että naisilla on myös annettavaa maanpuolustuksessa, sen ovat osoittaneet niin naispeshmergat kuin lotatkin.

peshmerganainen

Voiko tähän aikaan olla sen hullumpaa aloitetta kuin vaatimus kansanäänestyksestä Suomen liittämiseksi Venäjään? Are you kidding me?! Vaikka aloite on saanut 64 allekirjoittanutta, on se silti jotain sellaista, jota on vaikeaa ymmärtää.
Kun tarkastelee perusteluita liittämisestä, ei voi sanoa muuta kuin, että adressin kirjoittajan ajatuksenkulku on jotain aivan absurdia. Kirjoittaja joko pitää kansalaisia erittäin tyhminä tai oikeasti on itse tyhmä. Rehellisesti.

”Ukrainan tapahtumien seurauksena Suomen tulisi valita puolensa. Me emme pärjää globaalissa maailmassa yksin ja siksi meidän tulee pohtia vakavasti liittymistä osaksi Euraasialaista blokkia, joka on meille suomalaisille kulttuurillisesti sekä geneettisesti länsimaita läheisempi.”

Jälleen kerran, are F*c*ing kidding me?!

Älyttömät perustelut eivät jää tähän vaan ne jatkuvat. En näe mitään muuta tässä adressissa kuin punaista, huolestuneisuutta. Adressissa on kuitenkin yksi toinenkin puoli kuin vain punaisen näkeminen: Jos haluat nauraa ja hymyn kasvoille, niin kannattaa tsekata sivu (http://www.adressit.com/kansanaanestys_suomen_liittamisesta_venajaan) ihan mielenkiinnosta ja naurun saalistamiseksi. Tämä kun voi olla ”hyvää” huumoria (läppä) tai sitten tyhmyyden perikuva.

Sanotaan kuitenkin näin lopuksi, että kun lukee adressia loppuun asti, niin on pakko todeta, että tämän on oltava yksi suuri pila! Niin tyhmää suomalaista ei löydy, joka sanoisi, että ”osana Venäjää sananvapaus olisi mahdollista.” (naurua)

Venäjä on ”hyökännyt”, ei vain Suomeen tai Puolaan 1930-luvulla, vaan myös lähihistoriassa Georgiaan ja nyt Ukrainaan. Yhdysvallat ei ole sen kiltimpi poika tässä. Kilpailu hegemonisesta asemasta valtapoliittisesti on pojilla kova. Pojat ovat kilpailleet pitkään ja tuo kilpailu ei tule hetkessä loppumaan, sillä meillä muillakin lapsilla on osamme siinä. Me menemme poikien jengiin mukaan sen perusteella, kuinka me itse siitä hyödymme, vaikka suurimman hyödyn saavatkin kilpailevat kiusaajat. Olisi tärkeätä kuitenkin muiden lasten miettiä, että miksi nuo pojat saavat kiusata rauhassa samaan aikaan kun me tuemme heidän kilpailuaan tekemällä omia taloudellisia ja poliittisia päätöksiä heidän edukseen. Tai miksi me olemme niin vaitonaisia tuolle räikeälle ulkopolitiikalle, jota nuo pojat harjoittavat? Missä ovat meidän omat pasifistiset joukkomme, jotka vannovat vain puolustavansa omaa maatansa ei hyökkäävänsä toiseen, ellei ole todella perusteita?

Maailmassa on valitettavasti valikoitunutta mistä puhutaan ja mistä ei. Media valitsee aiheen, josta kirjoittaa ja kansa lukee, mitä se haluaa lukea. Sen mukaan sitten tehdään lisää kirjoituksia. Onhan kirjoitusten myytävä. Kyse ei ole siitä mikä uutinen on tärkeämpi, vaan se mikä myy. Tämä on todellisuutta nykypäivänä.

Koko Eurooppa on kääntänyt katseensa Ukrainaan. Missä ovat huolestuneet keskustelut ja kirjoitukset Syyrian sisällissodasta? Miksi Ukrainan rauhallisempi tilanne on tärkeämpi kuin Syyrian vuosia jatkunut sisällissota? Miksi politiikassa vaimennetaan tietyt aiheet ja lakaistaan ne maton alle?

Valitettavasti politiikasta on tullut likaista peliä, ei siitä mihinkään pääse. Hyökätään sinne mistä hyödytään ja puhutaan siitä mistä hyödytään. Kaikki muut tärkeät asiat vaimennetaan tai niihin ei puututa kansainvälisesti. Näitä ovat Syyria ja Pohjois-Korea. Katseet ovat kääntyneet Ukrainaan.

Kirjoituksen tarkoituksena ei ole vähätellä Ukrainan tilannetta, vaan sen sijaan kysyä, miksi tietty aihe on paljon tärkeämpi kuin toinen niin kansainväliselle yhteisölle, medialle kuin tavallisille kansalaisille? Miksi tiettyä maata ja kansaa pyritään pelastamaan ihmisoikeuksien nimissä, mutta toista ei, jossa räikeämmin poljetaan ihmisoikeuksia? Valta on seksikästä ei välittäminen.

On tämä ollut varsinainen matka. Hieno sellainen. Olin mukana YLE:n islam-illassa, joka herätti monia ajatuksia, tunteita ja lähestymistapoja ihmisillä aiheeseen liittyen. Luonnollisesti osa tykkäsi ja osa ei. Onneksi sain olla mukana ohjelmassa omana itsenäni, kantaaottavana ja rehellisenä pohjalaisena, joka sanoo mitä ajattelee kaunistelematta, mutta kuitenkin pitäen hyvät tavat mielessä. Illan johdosta eräs vanha kokoomuslainen kaverini otti yhteyttä ja kyseli kiinnostustani lähteä blogbookiin bloggaajaksi. Kaverini on mukana blogbook projektissa ja olivat työryhmän kanssa seuranneet niin iltaa kuin uuden suomen palvelussa julkaisemiani suosittuja blogeja, jotka usein pääsivät poimintoihinkin. Nyt kaverini halusi kysyä kiinnostustani lähteä blogbookkaajaksi.

Olen aina tykännyt kirjoittaa ajankohtaisista asioista, meidän yhteisistä asioista. Kiinnostus kirjoittamiseen ei lähde minulla siitä, että tykkään vain kirjoittaa, vaan siitä, että tykkään kertoa ajatuksiani, pyrin vaikuttamaan positiivisesti ympärilläni olevaan maailmaan ja olla mukana päättämässä tai vaikuttamassa politiikkaan. En ole kasvanut kultalusikka suussa, olen nähnyt surua ja kärsimystä elämässäni ja tiedän miltä tuntuu saada lottovoitto. Niin kävi minulle kun pääsin Suomeen pakolaisleiristä. Sain uuden alun, elämän.

Elin nuoruuteni ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin ikäiseni pohjoismaalainen nuori tyttö. Teini-iässä alkoi tulla omat haasteensa. Kaikkein suurin asia oli kuitenkin kysyminen itseltäni, mistä tulen ja kuka olen. Nämä kysymykset johtivat minut politiikan, meidän yhteisten asioiden hoitamisen maailmaan. Haluan olla vahvasti mukana päättämässä ja rakentamassa Suomea, sillä välinpitämättömyys johtaa vain tuhoon ja kärsimykseen. Oma taustani pienenä pakolaistyttönä, joka sai uuden alun kertoo paljon siitä kuinka minun olisi voinut käydä, ellei Suomi olisi tarjonnut apua. Ja tämä kaikki vaikutti siihen miksi minua niin hirveästi kiinnostaa politiikka ja yhteiskunnalliset asiat.

Nyt olen siirtynyt uuden suomen maailmasta blogbookin maailmaan. Olen hirveän kiitollinen siitä, että olen päässyt ”valiojoukon” bloggaajiin. Kiitollinen siitä, että minut nähdään sen verran hyvänä bloggaajana ja yhteiskuntavaikuttajana, että minut pyydettiin mukaan blogbookkiin. Vaikka hienoja tilaisuuksia tuleekin, niin nöyryys on pyrittävä säilyttämään. Yhtä lailla ihminen olen kuten lukijanikin. Toivon, että lukijani saavat uudenlaisia ajatuksia ja ajattelutapoja lukiessaan kirjoituksiani. Tästä yhdestä kirjoituksesta tämä matkani blogbookiin maailmaan alkaa.