Aloitin bloggaamisen ”kunnolla” noin kaksi vuotta sitten elokuussa. Blogini perustin jo helmikuussa, mutta into kirjoitteluun lopahti toukokuun kiireiden aikana. Tuolloin annoinkin kirjoitusalustani pölyyntyä ja olin jo vähällä luovuttaa. Samana kesänä oli myös hääni ja upea häämatkani Thaimaaseen. En blogannut silloin näistäkään ja se jäi häiritsemään. Tavallaan tietenkin hyvä, että keskityin 100 lasissa näihin elämän oikeasti tärkeisiin juttuihin, mutta toisaalta harmi, että upeat retket jäi julkaisematta. Hääpostauksen tein sitten jälkeenpäin, sillä sen ohi hyppääminen olisi tuntunut jo liian suurelta uhraukselta.

En oikeastaan itsekään tiedä, mikä ihme ajaa minut aina vaan blogini äärelle. Miksi panostan tähän niin sydäntäsärkevällä voimalla ja annan tälle parhaan mahdollisen osaamiseni? Miksi ostan parempia ja kalliimpia kameroita ja mikä saa minut aina vaan pyrkimään eteenpäin?

Olen luonteeltani hyvin sinnikäs ja määrätietoinen. Kun jotain aloitan, haluan saattaa sen valmiiksi sellaisena, kun sen aikoinani päässäni kuvittelin. Vaikka osaan jättää asioita kesken ja toimia myös impulsiivisesti, voin ilokseni todeta kykeneväni myös pitkäjänteisyyteen ja periksiantamattomuuteen. Juuri nyt minulla on hyvä draivi päällä. Annettavaa on paljon ja saavutettavaa samoissa mitoin. Uskon siis, että jatkan blogiani vielä hyvän aikaa. En tietenkään osaa sanoa onko ”hyvä aika” vuosi, kaksi tai kolme, mutta oletettavasti luovutan vasta, kun koen saavuttaneeni tällä harrastuksella kaiken sen, minkä olen halunnut saavuttaa. Ja kun kaikki mehut on puristettu eikä intoni riitä uusiutumiseen, on aika väistyä ja antaa tilaa uusille tulokkaille. Mutta ei vielä. Ei nyt.

Blogini on opettanut minulle ihan hirveästi. Se on opettanut minut pukeutumaan (olin alkuaikoina ihan mahdoton tyylilyyli…), käyttämään koodausohjelmia, nameservereitä ja muita erilaisia ohjelmointisysteemejä. Se on opettanut nöyräksi ja pistänyt hiljaiseksi. Olen oppinut ottamaan kritiikkiä vastaan ja vastaamaan siihen kauniisti. Se on opettanut vallankäytöstä ja itsehillinnästä. …mikä onkin välillä äärimmäisen hankalaa (tänne nimittäin harvemmin päätyy ne eniten satuttavat, askarruttavat, ahdistavat tai pulmallisimmat jutut, joiden kanssa joudun taistelemaan työ- tai arkielämässä). Blogini on opettanut minulle valokuvaamisen taidon, josta onkin tullut toinen rakas harrastukseni. Lisäksi se on laittanut ajattelemaan. Jokainen postaus on kuitenkin käytävä mielessä läpi ja sen soisi olevan sellainen, josta te lukijat saisitte jotain irti. Ja on tämä puuha opettanut kirjoittamaankin. Huomaan hyvin, kuinka työtekstien tai muiden tuottaminen on nyt niin paljon helpompaa, kuin aikaisemmin.

Vaikka tämä bloggaaminen saattaa joistain teistä siellä ruudun takana vaikuttaa bimbon puuhalta, voin omasta puolestani sanoa, että kaikki tekeminen on aina joutunoloa parempaa. Vaikka kukaan ei blogistani innostuisi, minä olen saanut matkallani paljon. Olen oppinut koodaamaan. Olen oppinut kuvaamaan. Olen oppinut kirjoittamaan. Olen oppinut käyttämään photaria. Olen oppinut poseeraamaan. Olen oppinut markkinoimaan. Olen oppinut kasvattamaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Tekemällä jotain, teenkin siis itseasiassa enemmän, kuin kuvittelinkaan tekeväni. :)

Rakastan herkullisia harrastuksia. Sellaisia, joihin ajatukset porautuvat ja muu maailma katoaa ympäriltä. Rakastan myös sitä, että minulla on oma juttu. Joku sellainen, jota teen vain siksi, että haluan. Ei siksi, että olisi pakko tai siksi, että joku toivoisi minun tekevän niin. Ja vaikka tämänkin postauksen tekemiseen on kulunut toista tuntia, tuntuu se merkitykselliseltä. Siltä, että se kannattaa tehdä ja siltä, että joku teistä ehkä pitäisi siitä. Saisi siitä mukavaa aamupala- tai iltaluettavaa. Kenties joku teistä innostuu aloittamaan oman blogin tai jonkun muun houkuttelevan harrastuksen. Kuka tietää. :)

Ihaninta päivänjatkoa sinulle! Muistathan antaa äänesi blogilleni Zalando Nordig Blogger Awards- kilpailussa. Äänen antamiseen menee vain minuutti, mutta sillä pienellä eleellä saat minut hymyilemään ja minun aamukahvihetkestäni onnellisemman <3 Kiitos!

Kuvat Tipu / Tipulandia

Love -Miau-

Kun on paljon reissussa ja vaatteet joutuvat kulkemaan ahtaissa matkalaukuissa, on elintärkeätä (liioittelen) pakata mukaan sellaiset vaatteet, jotka ovat helppoja ja rypistymättömiä. Parhaat vaatteet ovatkin siis selkeitä ja käyttövalmiita sellaisinaan. Tai sitten mukaan on napattava iso peili, silitysrauta ja hiukan enemmän aikaa ja vaivannäköä. Ja suihkepullo! (Sillä saa myös näppärästi pienet rypyt pois.)

Itse luen helpoiksi asuiksi sellaiset, joiden eteen ei tarvitse nähdä vaivaa tai peiliä. Tällaisia on esimerkiksi melkein kaikki mekot. Myös farkkut, shortsit, helpot hameet sekä muut rypistymättömät vaatekappaleet toimivat takuuvarmasti. Niiden kaveriksi valitsisin esim. kireän trikoopaidan, crop topin, spagettiolkaimisen (rypistymättömän) paidan tai vaikkapa T-paidan. Illalle varaisin lämmikkeeksi farkku- tai nahkatakin, villaneuleen tai nuorekkaampaan menoon sopivan hupparin. Koruja ja muita hankalia asusteita en suosittele, sillä niiden kanssa joutuu helposti pulaan. Meilläkin on esimerkiksi mökillä vain yksi pikkuruinen peili, joka on sen verran hämärässä paikassa, etten millään pääse näkemään kokonaisuutta. Näen peilistä lähinnä naaman ja jos summassa heitän kokonaisuuteen vielä korut, saatan mennä pahasti metsään. Sanonta ”Keep it simple” toimineekin reissussa paremmin, kuin hyvin!

Tämä Porvoo-päivän asu koostui yksinkertaisista elementeistä: Seppälän hameesta, Tommy Hilfigerin wedgeseistä ja Ralph Laurenin laukusta. Vyö oli joku joka minulta sattui matkalaukusta löytymään, samoin korvakorut. Koen, että tämä mekko yksinkertaisine asusteineen muodostaa simppelin ja takuukauniin kokonaisuuden, johon on helppo pujauttaa lähes milloin vaan. Arkena tai juhlassa (juhliin olisin kyllä silittänyt pikkuisen ruttuisen mekkoni…).

Tekemiäni matkapakkaamisen mokia:

1) 7:t kengät, 4 laukkua (lopettakaa silmienpyörittely. Tiedän jo toimineeni tyhmästi)

2) Muutama ryppyinen kauluspaita (mitä ihmettä mä kuvittelin…)

3) tuhannet shortsit (olisin pärjännyt ilmankin!)

4) sporttivaatteet (oooke. treeni-into oli ja meni)

Tästä viisastuneena lähden nyt kahden päivän reissulle, joista toisen vietän Porvoossa, toisen Helsingissä. Luvassa kaikkea megakivaa! Ihanaa sunnuntain jatkoa sinulle rakas lukijani!

Ja jos matkakärpänen puraisi, tee kattavat hotellivertailut ja huokeimmat löydöt Trivagon kautta. ;)

Love -Miau-

Huomenna suoritan arvonnan ja julistan voittajan TÄSTÄ kilpailusta! Vielä ehdit siis osallistumaan ja Danonen herkullinen tuotepaketti voi olla sinun! :)

Tänään olemme heränneet Helsingistä ja Kalastajatorpalta. Varasin hotelliyöt Trivagon kautta edulliseen (noin 70 e / yö) hintaan parisen viikkoa sitten. Hotelli on minulle täysin uusi tuttavuus. Jos olemme yöpyneet Helsingissä, on paikkana melkein aina ollut Hotel Haven siinä ihan keskustassa. Olimme täällä vasta illalla noin klo 19, joten alueen kiertely on vielä jäänyt tekemättä. Tänään siis! Ihanalta täällä kuitenkin vaikuttaa. Meri on vieressä, henkilökunta on ystävällistä, iltasyöminen oli maittavaa siinä missä aamiainenkin. Tässä hiukan kuvafiiliksiä eilisillalta.

Tänään luvassa on rentoa oleilua. Olen luvannut itselleni, etten aseta päivälle minkäänlaisia aikatauluja. Kunhan menemme ja olemme. Syömme jädeä kauppatorilla ja kuuntelemme lokkien kirkunaa. Ja jos matkanvarrelle vahingossa sattuu osumaan LV:n liike (se osuu. Olen suunnitellut reitin niin) niin voihan sitä sielläkin piipahtaa. Pelkkä piipahdushan ei vielä varsinaisesti maksa mitään. Jollei lapset sitten ”vahingossa” pudota jotain kaunista laukkua lattialle, jolloin minun on ”pakko” ostaa se. Nooooo, nämä on näitä elämän varjopuolia, joiden kanssa on vaan pakko elää ;) Vitsi vitsi.

Nyt liikenteeseen. Ihanaa päivää sinne ruudun toiselle puolelle!

Love -Miau-

Ja kiitos aktiivisuudestanne osallistua Danonen kesäisen tuotepaketin arvontaan! Kilpailussa päästään toki eteenpäin vasta, kun blogiani seuraa Blogbookin kautta 55 henkilöä (painakaa silmän kuvaa bannerissa), eli siihen tarvitsisin aktiivisuuttanne ja apujanne! Laittakaa sanaa kavereillenne, jotta mahdollisimman moni innostuisi mukaan skabaan ja seuraajaksi. Sitten tähän päivään. Halleluja miten ihanaa, kun aurinko taas paistaa! Lainatakseni hammaslääkäriäni: kyllä säällä on merkitystä ihmisen jaksamiseen! Se on tiedetty aina, mutta näin suomalaisena sitä yrittää sisulla pärjätä tämän kylmyyden keskellä ja uskotella itselleen, ettei sisäinen hyväolo ole säästä kiinni. Että se syntyy kaikesta muusta. Ja varmasti syntyykin, mutta kyllä sisäinen hyvä olo on helpompi saavuttaa, kun aurinko paistaa ja ylle voi laittaa näin kesäisin muutakin, kuin syksyiset vaatteet ja kaulahuivin.

Meidän kesäinen päivä pyörähti käyntiin perinteisellä kirpparikierroksella. Siitä etenimme lelukauppaan ostamaan synttärilahjaa ja sitten oli Porvoon fantastisen Vanhankaupungin ja jädekiskan vuoro. Olisimme pysähtyneet kirkon alle, joen toisella puolella olevalle jädekiskalle, mutta kaikki parkkipaikat olivat täynnä. Ja porvoolaiset parkkipirkot (Suomen parhaimmat, mistä vetoa!) tietäen en uskaltanut jättää autoani edes valvovan silmäni alle 15 min ajaksi.

Porvoolaisista parkkipirkoista pitäisi muuten tehdä oma TV-sarja. Heillä on maaginen kyky olla samaan aikaan kaikkialla! Jokaisella porvoolaisella parkkipirkolla on lyhyet (poikapituus) ruskeat hiukset ja kaikilla on sama hoikka vartalonmalli. Kaikki ovat suhteellisen pitkiä ja näyttävät happamilta. Kukaan ei koskaan hymyile, tai edes yritä ymmärtää. Jätin kerran alle kuukauden ikäiset vauvani nukkumaan autoon kaupan eteen, jossa oli kiekolla 30 min. Juoksin kauppaan, otin vaippoja, juoksin kassalle ja takaisin lasteni luokse. Ja siinä se oli. Sakko. Näin vielä poispäin kävelevät pirkot, mutta en mennyt perään. Heille ei auta selittää, että heidän olisi pitänyt tajuta nähdessään takapenkin vastasyntyneet, että olin toooodella pikaisella ostosreissulla. Ettei kukaan jättäisi lapsiaan autoon yli 30 min ajaksi. Että paniikissa unohdin kiekon, kun ryntäsin kauppaan. Ei. Heille ei selittelyt tehoa.

…taisin hiukan eksyä aiheesta.

Apua, enää 6 päivää ja muuttoauto tulee pihaan! Sitten matkaamme äitini kartanolle ja sieltä Helsinkiin Kalastajatorpalle. Olisin halunnut lasteni kanssa Flamingon hotelliin, jotta olisimme päässeet uimaan ja kauppakeskus olisi ollut vieressä. Näiden hotelliöiden (3 yötä) hinta oli jotain 400 € luokkaa, joten ne jäi haaveeksi. Seuraavaksi kurkkasin millaisia tarjouksia Trivagon kautta löytyisi ja sieltä bongasin Kalastajatorpan, jossa hinta oli 75 € / yö! Lähes sama hinta, kuin omenahotellissa!!!! Wouuu! Ei siinä sitten paljoa tarvinut tuumia. Otin yöt ja olin onnesta sekaisin. :) Kun siis vertailette hotelliöitä Suomessa tai ulkomailla, muistakaa kokeilla myös Trivagoa. Itse melkein unohdin ja meinasin sen takia joutua pulittamaan öistämme tuplahinnan. :/

Nyt siirryn lappuhaalareineni (Zara) pakkauspuuhiin. Kuvien laukku on upouusi Ralph Lauren (ihana!). Seeprakengät olen ostanut kaupasta (ylläri), mutta en nyt saa kuollaksenikaan mieleeni mistä… Ihanaa viikonlopun jatkoa sinulle lukijani! Love -Miau-

Tänään on käyty aamuisellaan Helsingissä, otettu pihalla aurinkoa, suunniteltu huomisia esiintymisasuja ja laitettu myyntiin huonekaluja, joita emme valitettavasti voi Espanjaan pakata mukaan. Myyntiin tulee sohvia, sohvapöytiä, autoja ja vaikka mitä! Jos kiinnostuit, löydät minut Huuto.netistä nimellä Miauslife (kekseliästä).

Päivän Hesa-asuksi valikoin Zaran pehmoiset leopardihousut ja valkoisen paidan. Se on ostettu viime kesänä muistaakseni Seppälästä… En nyt mene kyllä takuuseen. Kengät on Tommy Hilfigerin (maailman ihanimmat, by the way. Vastaavat saat itsellesikin esim. tämän linkin kautta) ja laukku on Ralph Laurenin.

Ihan kohta otamme suunnaksi kangas,- ja kukkakaupan ja minä rupean sovittelemaan huomisia esiintymisasujani. Mikäli suinkin pääset, olet lämpimästi tervetullut katsomaan Tanssivan Porvoon kevätnäytöstä Porvoon Urheiluhallille! Näytökset on huomenna klo 13 ja klo 15. Lisätietoja saat tämän Facebook- sivun kautta. Ja jos tulet, niin tule samalla vetämään hihasta! :)

Ihanaa ja aurinkoista perjantaita sinulle!

Love -Miau-

Olimme sopineet treffit klo 12 taidetehtaalle, jossa aloitimme kahvihetkellä. Sitten pikapiipahdus Stadiumiin ja sieltä auton nokka kohti Jumbon Zaraa. Kummallakaan meistä ei ole juurikaan kesäistä päällepantavaa, joten katse sellaisissa aloimme käydä läpi rekkien vaatepaljoutta. Mukaan tarttuikin muutamia ihania juttuja. Niistä lisää sitten tulevissa postauksissa. :)

Meillä oli mitä lystikkäin päivä! Ja vitsi sitä Zaran valikoimaa… Mukaan olisi lähtenyt niin paljon kaikenlaista, jos rahaa vaan olisi ollut enemmän. Koko kauppa oli täynnä ilmavia, kevyitä, värikkäitä ja tyylikkäitä vaatteita. Voin lämpimästi suositella!

Näihin fiiliksiin on hyvä lopettaa. Ajattelin vielä tempaista pikaisen juoksulenkin ennen kun aloitan ensi viikon työt. Yritän tehdä niitä jo nyt hiukan varastoon, jotten varmasti jää pulaan. Ihaninta sunnuntai-illan jatkoa sinne sinulle!

Love -Miau-

Tänään suunnitteilla olleet treffit meni pipariksi. Olin pukeutunut oikein vetäväksi ja oloni oli kaikista viikonlopun aikana velloneista pahoista fiiliksistä (työjuttuja, teitä ei kiinnosta) huolimatta odottavaiset. No, koska treffit ei sitten toteutuneetkaan, jouduin kokoamaan luuni kahvilan penkeiltä, nyökyttelemään nolot hyvästit tarjoilijoille ja suuntaamaan takaisin kotiin. Ja tässä ollaan. Kamerallinen ylivalottuneita valokuvia täynnä ja sama latistunut fiilis päällä. Heh. Taidan siirtyä piristys-suunnitelmaan B, netflix. Drop Dead Diva kun ei petä ja toimii varmana hyvän olon aiheuttajana! :) Illalla ehkä salille ja jos sen lisäksi vaikka kokkaisi jotain hyvää syötävää, kun S:kin tulee ajoissa kotiin. Hymm, nyt rupesin heti virkistymään! <3

Päivän asun jättikauluspaidan löysin viime viikolla Cubuksesta. Se on mielestäni todella vitsikäs. Iso ja ihana, sellainen johon on mukava hukkua. Kietaisin pienet solmut paidan helmoihin, sillä se antaa sille hauskaa pussimaisuutta.

Mutta nyt nappaan evästä jääkaapista ja pidän pienen tauon ennen kun jatkan töitä. Ihaninta viikon alkua sinulle!

Ps. Fit-lehden saa nyt super-edullisesti TÄMÄN LINKIN kautta. 6 numeroa vain 21,90 €. Musta treenilehdistä saa aina niin hyvää motivaatiota, jos vaikka oma sattuisi toisinaan hiukan olemaan kateissa… ;) Ihan pakko varmaan itsekin tilata tämä!!!

Love -Miau-

Nää päätti lähteä tänään extempore- fiiliksillä Matkamessuille. Himoitti selvittää kaikenlaista tulevaa Espanjan matkaa ajatellen ja muutenkin päästä fiilistelemään matkamessujen tunnelmaa. Lapset narrattiin mukaan karamellitarjonnalla ja mainoskynillä. …mikä meni ihan pieleen, sillä tarjontaa oli tosi vähän! Lapset sai yhdet fazerina- konvehtit ja mä yhden sinisen kynän. Edes ilmapalloja ei löydetty….. Tosin  kierreltiin sattumanvaraisesti hiukan siellä täällä, joten moni piste on saattanut jäädä meiltä huomaamatta. Mutta silti! Missä on vanhan hyvän ajan karamellikulhot? Oltiin vielä tehostetusti opetettu lapsille miten kulhoilla tulee toimia: joka kojusta saa ottaa vain yhden namin ja aina tulee kysyä lupa. Lisäksi kojun henkilökuntaa tulee kiittää ja heille tulee olla kohtelias. Pöh. Noh, ostettiin me sitten kasapäin isoja pullia ja yhdet lakut mieheen. Eli loppupeleissä saimme lunastettua messulupauksemme.

Messuille valitsin ylle mustat housut, BikBokin sinisen peplumin ja HM:n sinivalkoisen jakun. Kaulaan kietaisin huivin, sillä meikkivoiteeni sävy oli jotenkin aivan eri, kun kaulani. Yök. Onneksi huiveilla voi piilottaa tällaiset kosmeettiset virheet. Pitänee tarkastella jatkossa taas hiukan meikkivoiteen sävyä, ettei naama ja kaula ihan noin pahasti poikkea toisistaan…

Illalla meillä on ihanaa! Saimme joululahjaksi lahjakortin yhteen Porvoolaiseen ravintolaan, jonka päätimmekin lunastaa tänään. Lapset pääsevät yökylään ja me S:n kanssa nauttimaan hyvästä ruuasta ja seurasta. Nyt olisikin siis taas aika pohtia mitä laittaa ylle. Ihaninta viikonlopun jatkoa sinulle!

Love -Miau-

Muistanette, kun muutama päivä sitten kerroin tilanneeni Bubbleroomista itselleni mustan toppatakin. Halusin takin joka on niin perus, kun perus voi olla. Sellaisen, jolla voi mennä tanssisalille, eskariin, pulkkamäkeen, kaupaan ja muualle herättämättä lainkaan huomiota. Löysin omani täältä ja tilasin tahallani pienen koon – 36 – sillä inhoan yli-isoja olkapäitä tai muuten vaan roikkuvia takkeja. Toki olin myös kauhuissani, mitä jos juuri tämä malli olisikin niin nafti, ettei 36:n alle mahtuisi villapaitaa…? Silloin se olisi pakko palauttaa / vaihtaa kokoa isompaan, eikä minulla olisi takkia jouluksi. Huoh.

Paketti tuli eilen kotiovelleni illalla klo 19. Avasin laatikon kaverin yllyttämänä (en olisi itse uskaltanut…) ja vedin sen päälleni. Uulalaa, koko oli kuin olikin oikea ja muutenkin takki oli täysin sitä mitä mainoskuvissa luvattiin! Jes jes jes, olen niin iloinen! Viimein mulla on perustoppis, jonka suojiin voin hautautua kenenkään löytämättä tai näkemättä ja jota voi käyttää ihan missä tilaisuudessa,- tai minkä vaan asukokonaisuuden kanssa. Autuutta.

Nyt suuntaamme S:n kanssa teatteriin. Ostin hänelle synttärilahjaksi liput musikaaliin, ja nyt olisi sen aika. Ihanaa illan jatkoa teillekin!

Love -Miau-

Tänään kävimme kiertelemässä Porvoon Vanhan kaupungin liikkeissä. Porukkaa oli paikalla ihan tuhottomasti ja ahtautuminen pikkuputiikkeihin oli omanlainen taiteenmuotonsa. Veikkaa, että tällaisina sesonkiaikoina aika moni lasipurkki putoaa putiikkien lattioille ihan vaan siitä syystä, ettei porukka mahdu samaan liikkeeseen…

Vanhan kaupungin kadut olivat aivan jäässä! Jos me S:n kanssa olimme mennä monta kertaa kumoon, niin auta armias niitä kaikkia huonokuntoisempia ja heikkonäköisempiä… Tällaisina aikoina katujen kunnossapidosta kun pitäisi pitää erityisen suuresti huolta! No, reissumme oli jokatapauksessa oikein tunnelmallinen ja ihana!

…varsinkin, jos en olisi ollut jäässä koko aikaa. Olisin voinut valita ylleni jotain huomattavasti lämpimämpääkin, mutta näemmä en valinnut. Kiva että vielä edelleenkin asiat pitää tajuta / muistaa kantapään kautta. Huoh…

Nyt kiiruhdan teatterille. Kolmanneksi viimeinen Varietee on alkamaisillaan. Ihanaa lauantai-iltaa teille!

Love -Miau-