BlogBook

Terhi Koulumies

Facebook ja poliitikot

Onko Kokoomuksen puheenjohtaja ja pääministeri Alexander Stubb käyttänyt liian paljon sosiaalista mediaa? Suomalaiset tuntuvat jakautuvan asiassa kahteen leiriin. Niiden mielestä, jotka käyttävät itsekin ahkerasti Facebookia tai Twitteria, se on hyvä juttu poliitikollekin. Ne jotka eivät ole virtuaalimaailmassa itse mukana ovat tuominneet liian twiittaamisen.

Omasta mielestäni Stubb näyttää hyvää esimerkkiä muille päättäjille sosiaalisen median käytöllään. Ennen vanhaan poliitikot järjestivät pari kertaa vuodessa ns. toritapahtuman, jossa he piipahtivat hetkisen  ”kansalaisten tavattavissa”. Tosin käytännössä he olivat siellä vain niiden kahden tai kolmen kansalaisen tavattavissa, jotka uhmasivat perinteistä toritapahtumasäätä eli hyytävää vinokaatosadetta ja lähtivät vaihtamaan pari sanaa puolueen edustajan kanssa teltan kulmalle.

Yleensä poliitikolta menee toritilaisuuteen vähintään kaksi tuntia, jona aikana hän pääsee juttusille vain muutaman kansalaisen kanssa. Kaiken lisäksi samat henkilöt juttelevat yleensä vuoronperään jokaisen teltalla seisoskelevan poliitikon kanssa, joten päättäjien siellä saamaa kansalaispalautetta voi sanoa vähintäänkin suppeaksi. Pahimmassa tapauksessa poliitikko saa toritapahtumasta vain aivan vääristyneen kuvan kansalaismielipiteestä.

Facebook on nykyaikainen toritapahtuma. Sillä erotuksella, että sosiaalisen median kautta päättäjä on joka päivä yhteydessä kansalaisiin ja saa heiltä jatkuvasti palautetta, kommentteja ja uusia ideoita päätöksenteon tueksi. Yhteen twiittiin tai Facebook-päivitykseen vastaa yleensä suuri joukko ihmisiä jo muutamissa minuuteissa, joten se on myös todella nopea ja tehokas tapa viestiä päättäjien ja kansalaisten välillä.

Tiedän, että on olemassa suomalaisia, joiden mielestä poliitikkojen ei pitäisi ”tuhlata aikaa” Facebookissa vaan tehdä päätöksiä, joita varten heidät on tehtäväänsä valittukin. Tuon näkemyksen ymmärtää, jos ajattelee, että poliitikon tehtävä koostuisi ”päätöksenteosta” ikäänkuin se olisi muusta todellisuudesta irrallaan oleva yksittäinen tapahtuma. Oikeasti päätöksenteon tärkein vaihe koostuu taustatietoihin ja erilaisiin näkökulmiin perehtymisestä ja niiden arvioimisesta sekä suhteuittamisesta omaan arvomaailmaan. Nuijankopautus esityslistan päätöskohdassa on vain muodollinen sinetti sille pitkälle prosessille, jota edustuksellinen demokratia eli poliittinen päätöksenteko on.

Sosiaalinen media on siis mullistanut vuorovaikutuksen suunnan päättäjien ja äänestäjien välillä. Aikaisemmin kansalaisilla ei ole ollut ihmeempiä mahdollisuuksia pitää yhteyttä kaupunginvaltuutettuunsa tai kansanedustajaansa vaalien välillä. Nykyään sen sijaan kuka tahansa poliitikko on kenen tahansa äänestäjän tavoitettavissa missä asiakysymyksessä tahansa. Se on tuonut demokratian ja kansalaisvaikuttamisen kokonaan uudelle vuosituhannelle. Otetaan siis jatkossa kaikki esimerkkiä Stubbista ja käytdään enemmän poliittista asiakeskustelua sosiaalisessa mediassa!

PS. Meikäläisen tavoittaa Facebookista, Twitterin käyttö on vielä opettelun alla…

Luulitko ajattelevasi järjellä etkä tunteella? Olet väärässä

Ihmisten asenteita ja mielipiteitä on melkein mahdotonta muuttaa. Niihin ei voi käytännössä juuri vaikuttaa faktatiedolla, koska ihmiset muodostavat mielipiteensä tunteidensa perusteella ja vastaanottavat vain sellaista uutta tietoa, joka tukee heidän jo vanhoja käsityksiään ja ennakkoluulojaan.
Psykologian, psykiatrian ja käyttäytymistieteiden professori Drew Westen on kirjoittanut aiheesta mielenkiintoisen teoksen Political Brain. Hän kuvailee kirjassa käytännön koetta, jonka teki neurologikollegojensa kanssa vuonna 2004 Yhdysvalloissa.
Kokeessa oli kaksi ihmisryhmää. Toiseen kuului vannoutuneita republikaanien kannattajia ja toiseen demokraattien kannattajia. Heille esitettiin pätkiä molempien puolueiden presidenttiehdokkaiden puheista, jotka olivat selkeästi ristiriidassa keskenään.
Esimerkiksi presidentti Bushin näytettiin eräässä haastattelupätkässä vaativan sotaveteraaneille parempaa terveydenhoitoa. Heti sen jälkeen toisessa pätkässä näytettiin, kuinka hän julkisti säästöpäätöksen, jossa sotaveteraanien terveydenhoitopalveluja leikattiin.
Koehenkilöille näytettiin kuusi tällaista keskenään selkeästi ristiriitaista esimerkkiä, samanlaisia molempien puolueiden presidenttiehdokkaista. Sitten heiltä kysyttiin, miten ristiriitaisia puheita presidenttiehdokkailla oli ollut heidän mielestään. Mikä oli tulos?
Kummankin puolueen kannattajista kaikki olivat vilpittömästi sitä mieltä, että kilpailevan puolueen ehdokas oli puhunut koko ajan ristiin, puhtaasti läpiä päähänsä. Sen sijaan he kokivat, että heidän oman puolueensa ehdokas oli esiintynyt ihailtavan loogisesti ja johdonmukaisesti kaikissa väitteissään. Miten tämä on mahdollista?
Tutkijat selittävät ilmiön sillä, että kun ihminen kohtaa epämieluisaa tietoa, joka uhkaa hänen aikaisempia mielipiteitään ja uskomuksia, hänen aivoissaan aktivoituvat hermoradat, jotka aikaansaavat epämukavaa ahdistuneisuuden tunnetta. Aivot siis havaitsivat epäloogisuuden presidenttiehdokkaiden puheissa. Kokemus vain oli ehdokkaan kannattajalle niin ahdistava, että he ryhtyivät alitajuisesti etsimään mitä tahansa keinoa lievittää tuota epämukavuuden tunnetta.
Niinpä koehenkilöt alkoivat epätoivoisesti keksiä selityksiä oman ehdokkaansa puheiden ristiriitaisuuksille. Se helpotti heti heidän oloaan. Itse asiassa se ei vain helpottanut sitä vaan aikaansai, että he tunsivat olonsa paljon paremmiksi ja tyytyväisemmiksi kuin ennen koetta. Tutkijat huomasivat, että heidän aivojensa palkitsemisjärjestelmä kytkeytyi päälle samalla tavalla kuin päihderiippuvaisilla heidän saadessaan annoksen huumetta.
Tuo kaikki tapahtui koehenkilöiden aivoissa niin salamannopeasti, etteivät koehenkilöt olleet itse tietoisia prosessista. Kaikki luulivat muodostaneensa ehdokkaiden puheista loogisen päätelmän ihan puhtaasti järjen avulla. He uskoivat vakaasti, että heidän mielipiteensä ehdokkaiden puheiden johdonmukaisuudesta perustuivat tosiasioihin. Tutkijat pystyivät kuitenkin näkemään, että koehenkilöiden aivoissa aktivoituivat alueet, jotka käsittelevät tunteita, ei järkeä.
Vastaavia tutkimuksia on paljon. Tietysti jo viestinnän perusopinnoissa opetetaan, että ihmisten asenteita ja arvoja on käytännössä mahdotonta muuttaa uuden tiedon avulla. Lisäksi ihmiset ylipäänsä rekisteröivät heitä ympäröivästä uutistarjonnasta vain ne uutiset, jotka pönkittävät heidän vanhoja ennakkoluulojaan.
Ilmankos muiden puolueiden kannattajilla tuntuukin olevan aina niin tyhmiä mielipiteitä. Tämä huomioni ei tietenkään pohjaudu tunteisiin, vaan puhtaaseen faktaan…