|
Pete Poskiparta ti 18.02.2014 |
MIKÄ SIINÄ KOLLEGAN MENESTYKSESSÄ ON NIIN VAIKEAA? Vietän jonkinlaista juhlavuotta. Kesäkuun alussa tulee kuluneeksi 25 vuotta, kun esiinnyin ensimmäisen kerran yleisölle taikurina. Myöhemmin syksyllä puolestaan tulee 15 vuotta, kun aloitin urani ammattilaisena. Koko tämän ajan olen suhtautunut työhöni suurella intohimolla. Olen myös monta kertaa kussut omaan pesääni kadehtimalla kollegojani ja osallistumalla yleiseen voivotteluun. Tämä oli varsinkin ammattiurani alkuvaiheessa hyvin yleistä. Olin rimpuileva pinnalle pyrkivä taikuri, jolla oli keskinkertaiset taidot ja suuri suu. Egoöverit ovat showbisneksessä niin yleisiä, että käytöksessäni tuskin havaittiin mitään erityistä. Koomikot, taikurit, imitaattorit, näyttelijät, muusikot ja kaikki viihdealalle pyrkivät rimpuilevat ensimmäiset vuodet. Poikkeuksina toki erilaisten formaattien tykittämät uudet kyvyt, jotka nousevat tähtitaivaalle tyhjästä. Ehkä juuri siksi näistä melko moni myös putoaa sieltä ryminällä. Vasta viime vuosina olen saanut niskalenkin tästä itseä vastaan käydystä painiottelusta. Ikä, perhe ja hyvä työtilanne ovat antaneet aikaa pohdiskelulle. Kannattaako todella tuhlata aikaansa muiden kadehtimiselle ja oman kohtalonsa voivottelulle? No ei varmasti, mutta vuodet showbisneksessä tekohymyineen on osoittanut, että asia on helpommin sanottu kuin tehty. Voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa, että taistelu omalta osaltani on pääosin ohi. Minulla ei yksinkertaisesti ole enää tarvetta miettiä koko asiaa. Viimeistään yhteistyöni kollegani Noora Karman kanssa löi totuuden silmilleni. Nooran oma TV-show alkaa maaliskuussa ja olen ollut ohjelmassa yhtenä käsikirjoittajana ja konsulttina. Olen saanut kuulla kymmeniä kysymyksiä, joista rivien välistä voisi lukea, että monet olettavat minun olevan pettynyt siitä, että joudun sivuosaan tällaisessa projektissa. Näin ei todellakaan ole. Teemme Tv-show’ta Noora Karmalle. Se on siis Nooran näköinen ohjelma ja jos ammattitaitoni kelpaa ohjelman kehittämiseen niin olen siitä vain iloinen. Jos ohjelma menestyy, on se kaikkien taikureiden etu. Taikuus nousee framille ja saa lisää ystäviä. En pyydä anteeksi menestystäni. Kaikista esiintyjistä ei tule ammattilaisia. Kaikkien lahjat eivät yksinkertaisesti riitä eivätkä kaikki osaa myydä osaamistaan. Minulla lahjat riittävät, taito riittää ja osaan myydä. En häpeile sanoa sitä ääneen. Minä en päässyt Las Vegasiin esiintymään odottamalla kotona sormet ristissä, että joku tulisi hakemaan. Sen sijaan lähetin sähköpostia, lähetin videoita, menin paikalle ja tarjouduin esiintymään. Ensimmäinen settini Vegasissa kesti 5 minuuttia ja oli osa alamme kongressia. Siitä seurasi lisää esiintymisiä Vegasiin ja lopulta olin mukana Masters of Mentalism show’ssa. Aivan samalla kaavalla olen päässyt Bostoniin, Chicagoon, Seattleen, Washingtoniin ja Lontooseen. Aivan samalla tavalla sain aikanaan neljä kautta pyörineen Katutaikaa ohjelman paikalliselle TV-kanavalle. Kukaan ei minua hakenut kotoa vaan näytin, että osaan ja myin itseni ja osaamiseni kanavalle. Olen esiintynyt yli 50 TV-ohjelmassa Suomessa ja suurin osa niistä on tullut oman aktiivisuuden ja oman osaamisen kautta. Radion valloitus tapahtui yhtälailla työllä jolla oli selkeä päämäärä. Minulla oli hullu ajatus tehdä radioon ohjelma, jossa esitetään taikuutta. Tämäkin jo 1930-luvulla keksitty formaatti tyrmättiin monesta suunnasta sanomalla, että ”ei toimi nykypäivän radiossa”. Olen osoittanut, että tyrmääjät olivat väärässä. Samalla taisin tulla lanseeranneeksi sanan mentalisti ison kansan tietoon. Mukana on ollut toki ihmisiä, jotka ovat olleet korvaamattomia urallani. Suomipopin iltapäivän juontaja Sami Kuronen potki minut takaisin alalle, kun olin jo kerran luovuttanut. Janne Kataja oli suurena apuna, kun lähdin viemään Taikuutta radiossa formaattia paikallisradiosta Novalle. Taikuri ja koomikko Markku Purho on viimeisen kymmenen vuoden aikana kuunnellut ideoitani ja marinaani sekä tsempannut kun ikuinen esiintyjien sairaus eli riittämättömyyden tunne on iskenyt. Vaimoni, lapseni ja tietysti vanhempani ja sisarukseni ovat jo pelkällä olemassaolollaan varmistaneet, että kaikelle on merkitys ja lopulta elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin pelikorttien pyörittäminen ja siitä saatava kohtuullinen korvaus. Monia ihmisiä jäi tässä mainitsematta, mutta uskoakseni tiedätte keitä olette. Kritiikille on aina tilaa ja sen kestäminen on osa työtämme. Kritiikki on kuitenkin aina perusteltua eikä sen lähtökohta ole oman egon nostattaminen ja omien haavojen voitelu. Pete Poskiparta Ja kuten aina, parannus alkaa itsestä. Tässä siis muutamat kehut kollegoilleni.
|
















