Muutama kuukausi oltiinkin ”lomalla” TOSI-TV -kiertueelta, mutta jälleen tänään onkin aika pakata auto ja suunnata Tuorilaan. Näissä reissuissa on parasta se että mulla ei ole ajokorttia eli mä en oo koskaan kuskina ja sitten ehdottomasti se että pääsee paikkakunnille joista ei ole koskaan edes kuullut (: Tänään vedetään K18 keikka ja huomenna sitten ikärajaton setti.

 

Ja sitten siihen faktaan että lähtö on muutaman tunnin kuluttua ja mulla on kaikki vielä ihan vaiheessa. Pitäis lähteä suihkuun, pitäis valita viikonlopuksi vaatteet, pitäisi pakata ja aamupalakin olisi kiva jossain vaiheessa syödä ennen autoon istumista. Huoh! Mä oon aina tässä ihan törkeen huono.. Mä ihan oikeasti tarvitsisin assarin itselleni!

Ihan pientä inventaaria pitäisi tehdä korujen..vaatteiden kanssa.. nykyisiin tiloihin niitä vaan yksinkertaisesti on liikaa! Tai ehkä se että niitä koittaisi edes pitää jossain järjestyksessä voisi mahdollisesti auttaa? Mä tarviin apua! Ideoita! Tulkaa ostamaan mun tavarat täältä kotoa käsin pois niin mun ei tarvi rientää kirpparille, koska mulla ei vaan riitä energia moiseen. Näkisittepä mun häkkikellarin.. huoh!

 

O-ou, nyt pitää rientää! Ja kuten siis arvata saattaa.. en pääse tänään siis osallistumaan Big Brotherin 10-synttäreille, ootte sitä pitkin viikkoa kyselly. Kandee kuitenkin tsekkaa lähetys, koska siitä tulee varmana ihan mahtava ja saattaahan se allekirjoittanutkin olla siellä jossain pienimuotoisessa puhelinhaastattelussa illan aikana. Nähdään ja kuullaan! XOXO.

 

Mä liputin aina Samsungin leirissä kunnes otin pitkin hampain käyttööni iphonen tuossa ennen kesää. Ja kyllähän se olikin sitten niin että muutamassa päivässä se muuttui rakkaudeksi ja takaisin ei ole paluuta. Ja empä ois koskaan uskonut että meikäläisestä tulee niin fanaattinen iphonelainen että uuden kynnyksellä etsin netistä kaikki mahdolliset tiedot tulevasta puhelimesta ja katson vielä julkaisutilaisuuttakin omalta puhelimeltani livenä. Ha-ha!

Mun vauvalle sitten kävi näin. Voi että mä huusin perkelettä yks ilta tuossa kuukausi takaperin kun tää tippui lattialle.. Tilannetta ei tietenkään helpottanut se että tää meni säpäleiksi jonku hullun ahdistelijan vuoksi joka kirjoitteli mun facebookkiin ja mä siitä suivaannuin niin paljon tossa sängyllä kun näpytin sille vastausta että tää luiskahti lattialle. Mun pitäisi ihan selkeesti saada joku sellainen vakuutus että se kattaisi kaikki kulut kun hullut ahdistelee mua.

Jotenkin tää korjaaminen on sitten jäänyt ja mä olen sormenpäät veressä (..tästä on irronnut pieniä lasinpalasia) kirjoitellut ja chättäilly.

Sain paljon vinkkejä minne sen vois viedä korjattavaksi ja sainhan mä jopa ehdotuksia ilmaisestakin korjauksesta (..pientä mainostusta vastaan) harmi vaan että nää kaikki paikat oli pk-seudun ulkopuolella ja mä en tosiaan voi lähettää mun puhelinta minnekkään moneksi päiväksi, koska mun elämä pysähtyisi.

Nyt pitää sitten saada tää kondikseen että tää voi mahdollisesti saada uuden kodin ennen uutta vauvaa.. nimittäin..

 

Ensi yönä alkaa uuden Iphone 6 plussan ennakkotilaukset saunalahdella! Ja perkele että on Saarinen muuten koneella keskiyöllä! Makso mitä makso, tää on niin mun! Jes.

Ja hei.. että tää bloggaaminen tuntuu tänään kivalta! Mä en olisi pystynyt tähän muutama kuukausi sitten. Nyt kun vauhtiin on päästy niin uskaltaisin luvata että uutta postausta ois vielä illan aikana tarjolla myös kesa.fi -sivustolla!

Meinaaks joku muu laittaa tilausta muuten menemään yöllä? (:

 

Tässä mä nyt sitten taas olen. Jos mä oikeastaan koskaan edes kunnolla olin poissa. Vaikka bloggaaminen hieman jäi vähemmälle niin instagram, twitter ja facebook kyllä kulki kokoajan tuossa vierellä ja eli elämäänsä mun mukana. Toisinaan viikon ainoa vapaani on sunnuntai ja senkin istun suurimmaksi osaksi autossa kun palaamme keikoilta takaisin helsinkiin.. niin kun astuu tuosta ovesta sisään niin ihan ensimmäinen asia ei ole tietokoneen avaaminen ja elämänsä päivittäminen ihmisille.

Neljä vuotta mentiin itsenäisesti omassa blogissa ja nyt mahdollisuuden auetessa hyppäsin mielelläni mukaan aika tuoreeseen, mutta ilmeisen hyvin toimivaan BlogBookkiin. Oon maailman huonoin koodaamaan, ratkomaan ongelmia blogin suhteen joten nyt on ihanaa kun melkeimpä ainoa asia mihin mun tarvii keskittyä on se itse kirjoittaminen ja muut hoitaa kaiken muun. Tämän muuton yhteydessä oikeastaan ei muutu mikään muun kuin ulkoasu ja osoite.. Niin ja tietenkin se fakta että kolme kokonaista blogivuottani on heitetty roskikseen ja uudelle saitille mun mukana muutti vain tämän vuoden kirjoitukset. Aika karua, mutta elämä on. Toivotaan että seuraavat neljä vuotta mennään täällä ja aivan uudella energialla jota mulla ei valitettavasti ole lähes vuoteen ollut bloggaamisen suhteen ja sen varmana on vakkarit huomanneetkin.

Jos mä joskus oon valittanut että mun elämässä ei koskaan tapahtu mitään niin mun on pakko perua sanomiseni.

Pian tulee kuluneeksi kaksi vuotta kun pakkasin laukkuni ja lähdin kuvaamaan Viidakon Tähtösiä. Viime vuonna se sitten tuli telkkarista ja pian mä huomasinkin että mun sähköposti oli täynnä ehdotuksia. Piti olla kuopiossa maistattamassa lakua ihmisille, piti olla Ylellä puhumassa ruotsia radiossa ja siinä sivussa neuvoteltiin vielä varmana yhden käden verran eri ohjelmista, niiden kuvaamisista tai piloteista. Kaikista ihaninta (..vaikka ihmisten pääsääntöinen olettamus on että tyrkky mikä tyrkky) jouduin sanomaan niin m0nelle asialle ei. Yksinkertaisesti kokonainen vuosi meni aika sumussa. Aloitin uuden duunin ja sen rytmiin pääseminen oli kyllä aika haasteellista ihmiselle joka ei ihan oikeasti ollut tehnyt ”normaalia työtä” liki neljään vuoteen. Pakattiin laukkua uudestaan ja milloin löydettiin itsemme aurinkorannikolta ja sitten se viimeinen naula arkkuun taisi olla Big Brother. Kun mä tästä jälkimmäisestä kotiuduin ja istuin tyhjässä asunnossani, niin mä olin shokissa. Olin hypännyt asiasta X asiaan X ja siinä sivussa tehnyt Y:n A:n ja O:n. Oli niin tyhjä olo.

 

Tässä ihan pieni buffi sille miksi se blogi sitten jäi. Mulla ei yksinkertaisesti ollut aikaa, mielenkiintoa, innostusta. Nyt mä tajuan ehkä ihan hieman paremmin niitä bloggaajia joiden blogeja mä aikoinaan seurasin ja joille mä nauroin kun ne kertoi että jättävät työnsä bloggaamisen vuoksi. Olin silleen että wtf? Kun elätin itseni kokonaiset viisi kuukautta vain ja ainoastaan blogilla, pystyin antamaan sille 24/7 ja pidin ajatusta ihan naurettavana miksei se voisi kulkea mun rinnalla kaiken työn ja keikkailun ohessa. Se ei vaan voi. Mä oon semmonen ihminen että mä mielellään teen montaa asiaa kerralla, mutta aika pian mä huomaan että en pysty antamaan kaikelle itsestäni sitä 120% jonka mä haluan tarjota aina kaikessa mihin ryhdyn joten CV:täni ajatellen mä miellän että oikea duuni ehkä näyttää ihan hieman paremmalta kuin bloggaaminen

Nyt mä oon saanu työstäni sen verran kiinni että se menee rutiinilla että ajattelin että tämän bloggaamisen uskaltaisi ottaa mukaan kuvioihin. Vieläkään en varmana ihan kolmea postausta päivässä teille uskalla luvata kuten silloin aikoinaan ”hyvinä kultaisina aikoina”. Helvetti että se menee oikeasti työstä nyt kun ajattelen tätä asiaa vähän pidemmälle ja kaiken nähneenä.

Jos mun huonoihin puoliin lukeutuu se että haluan antaa itsestäni kaikelle sen 120 kun vähempikin riittäisi toisinaan, niin mainittakoon että mun huonoihin puoliin kuuluu myös ihan armoton stressaaminen. Ja silloin BB:n jälkeen kun istuin kotona ja mun käteen jäi kourallinen hiuksia niin mä tajusin että nyt on aika ihan vaan oikeasti olla ja ottaa aikaa. Mä tosiaan aloin voimaan terveydellisestikin niin pahoin että mietin että mitä kaikkea mun pitäisi deletoida mun elämästä että se menisi ilman suurempia murehtimisia eteen enkä löytäisi itseäni jostain hoitokodista alle 30 vuotiaana. Se vaan meni niin että elin elämäni yhden hienoimmista vuosista, mutta samalla rankimman. Nyt pieni tauko teki terää ja on aika viritellä uusia kuvioita syntyväksi, nyt tiedän omat rajani ja niitä en missään nimessä enää ylitä. Niin kauan kun mulla on hauskaa ja kaikki hyvin niin mennään eikä murehdita. Ei katsota sen enempää taakse vaan keskitytään tulevaan. Tästä tulee ehkä ihan kiva retki ja mä toivon että juuri sinä joka pääsit tämän tekstin loppuun..olet jälleen mukanani, koska ilman teitä ei tätä kaikkea olisi tapahtunut.

 

<3 mutta mitäs teille kuuluu? Ootteko sujut tämän muuton kanssa? Ainakin facebookissa muutamat surkutteli tätä muuttoa ja jotku kertoivat että muutto ei olisi sujunut ihan ongelmitta? Mulla ainakin näyttäisi kaikki pelaavan ja muutaman deleten jälkeen oon ihan sujut tämän uuden pohjan kanssa jonka kanssa tätä tarinaa jatketaan teille jaettavaksi

 

Hei ja sitten ne överit kertauksena (..myös uusille jos selaisia nyt on mukana). Eli nää on mun ”viralliset” sivut. Netissä on esiintynyt hieman myös niitä feikkejä jotka on luoneet profiileja minuna. Pahimpana varmana ASK jossa en tosiaan ole, mutta joku siellä minuna vastaili satoihin ja taas satoihin kommentteihin. Pahoittelut kaikille jotka meni lankaan. :/

 

FACEBOOK / INSTAGRAM / TWITTER / BB-BLOGI