No niin, nyt se tapahtui. Söimme perheen kera päivällistä ja ensimmäisellä luokalla oleva poikani muodosti peukalon ja etusormen yhdistelmällä reiän, johon hän työnsi edestakaisin toisen käden etusormea: ”kato isi, tää tarkoittaa seksaamista”. Oli tullut aika tarkemmalle keskustelulle ihmisen lisääntymisestä.

Tiettyjä merkkejä tästä oli ollut jo ilmassa ja olimme jo puhuneet ”vauvasiemenistä”, jotka mies laittaa naiseen. Poikani osasi kertoa, että kyseinen sormileikki tarkoittaa sitä, että miehen pippeli menee naisen pimppiin. Oli kuullut tämän luokkakaveriltaan, joka oli kuulemma itse tätä jo tehnyt! Vaikka tässä kohtaa poliisina pitäisikin alkaa jo epäillä seksuaalirikosta, niin jätin toistaiseksi rikosilmoituksen kirjaamatta.

Ymmärtävätkö kaikki nykyvanhemmat, että kyseinen sormileikki on aika pliisua kamaa nettiaikana? Anttilan alusvaatekuvastot tai isin salaisesta kaapista löytyneet pornolehdet ovat vaihtuneet älykännykän tuijottamiseen. Pornoa kuluttavat jo alle kymmenvuotiaat lapset ja pari vuotta sitten luin uutisen, jossa viidesluokkalaisen äiti kritisoi liian yksityiskohtaista ihmisen biologian opetusta koulussa. Tämä yhtälö ei natsaa.

Lähtökohta on se, että pornon näkemistä netissä ei voi estää. Jos sinä estät sen lapsesi älykännykästä, näkee lapsesi sitä kaverin kännykästä. Sen takia onkin ensisijaisen tärkeää, että keskustelu pornoon ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista käydään jo hyvissä ajoin ikää vastaavalla tasolla. Ja sitä myös jatketaan lapsen kasvaessa.

Porno voi aiheuttaa pienelle lapselle pelkoa ja ahdistusta sekä vääristää seksuaalisuuteen liittyviä mielikuvia. Seksi kun ei lähtökohtaisesti ole sylkemistä sukuelimiin ja napakoita läimäytyksiä avokämmenellä pakaroille. Tässä vanhemman ennakoiva keskustelu aiheesta helpottaa tilannetta, jos lapsi esimerkiksi kohtaa tahtomattaan pornoa. Vaikka osalle vanhemmista asian käsittely voi olla häveliäisyyssyistä vaikeaa, niin se on vaan yksinkertaisesti vanhemman velvollisuus. Apua ja vinkkejä keskusteluun saa eri järjestöjen sivuilta, kuten Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuilta.

Erityisen tärkeää on myös seksuaalisen itsemääräämisoikeuden painottaminen: kuka saa koskea ja mihin. Yhtä tärkeää on luoda lapselle avoin ilmapiiri puhua arkaluontoisista asioista ja ohjeistaa miten asiattomiin kourimisiin tai vaikka seksuaalissävytteisiin viesteihin somessa tulee reagoida. Avoimen ilmapiirin luominen kun vaikuttaa kaikista arkaluontoisista asioista kertomista – kiusaaminen mukaan luettuna.

P.S. Poikani oli oppinut myös, että keskisormen näyttäminen tarkoittaa ”haista v*ttu”, vaikka tiesi sen jo entuudestaan rumaksi tavaksi. Luokkakaveri oli kuullut tämän äidiltään ja hyvä niin, jotta tietää mikä on soveliasta käytöstä ja mikä ei.

Muutama vuosi sitten kyselin, että miksei Suomessa ole tv-sarja ”Supernannyn” kaltaista toimijaa. Miksei palkattaisi muutamaa sataa supernannya ympäri kuntia antamaan jeesiä lapsiperheille arjessa. Toiminta voisi helpottaa perheen arkea ja siten vähentää nuorten syrjäytymistä muiden ongelmien ohella. Tämän jälkeen sain Imatran suunnalta vastauksen, että meillä on jo tällaista toimintaa. Ja näyttää vielä tuoreen Suomen Kuvalehden jutun mukaan toimivankin, koska laitoshoitokulut laskivat yli miljoonalla eurolla viidessä vuodessa.

Itse olen nähnyt työssäni liian monta kertaa sen, että vanhemmuus on hukassa. Se voi olla hukassa sen takia, että perheen vanhemmilla on päihde- tai mielenterveysongelmia, tai sitten vain yksinkertaisesti ei omilta vanhemmilta saadut eväät riitä kasvattamaan lasta. Vanhemmuuttakin tarvii opetella, eikä kaikkea opita edes omilta vanhemmilta. Tästä erinomaisena esimerkkinä sosiaaliseen mediaan liittyvät asiat. Syyttävä sormeni osoittaa lapsen hölmöilyn kohdalla monesti vanhempaan, vaikka asia ei tietenkään aina ole näin mustavalkoinen.

On harmi, että ennalta estävät toiminnot ovat monesti niitä joista riipaistaan rahat ensinnä pois, kun koittaa tiukat ajat. Se ei vaan ole kovin kauaskantoista toimintaa, koska esimerkiksi lapsiperheisiin panostuksen heikkous näkyy myöhemmin siten, että poliisilla on yhä enemmän asiakkaita. Ongelma ei kuitenkaan poistu poliiseja lisäämällä.

Muistan aina omien lapsieni neuvolatädin sanat, jonka mukaan jo heidän pikkuisista asiakkaista ja vanhemmista näkee, että vaikeuksia on luvassa. Tähän kohtaan pitääkin heti iskeä kiinni Imatran mallilla ja luoda lastensuojelun perhetyöntekijämalli valtakunnalliseksi. Kuntaliitto on laskenut kuluiksi 58 miljoonaa euroa.

Säästöt eivät välttämättä näy heti, mutta nuorten syrjäytymisvaaraa ei lasketa kriminaalipolitiikalla – vaan sosiaalipolitiikalla.