Aviomieheni on 64 -vuotias ja itse olen 32 -vuotias. Ikäerot parisuhteissa ovat puhuttaneet ihmisiä aina, mutta koskaan en ole siitä syystä saanut sellaista ns. lokaa niskaani kuin tässä liitossani.

Olen aina viehättynyt vanhemmista miehistä, mutta en koe sen olleen/olevan mitään isäkompleksia. Aiemmin olin paljonkin Kanadassa asuvan biologisen isäni kanssa tekemisissä ja myös äitini kihlattu, eli isäpuoleni on kuulunut elämääni jo lähemmäs 20 vuotta, en siis kaipaa kolmatta isää elämääni. Enkä ainakaan tällaiseen intiimiin parisuhteeseen kanssani…

Kuten sanottu, aviomieheni on 64 -vuotias ja sen ikäisten ihmisten en edes koe olevan vanhoja. Useimmat sen ikäiset ovat vielä mukana normaalissa työelämässäkin.

Onkin todella kuvottavaa huomata, miten rumasti vanhemmista ihmisistä puhutaan. Miestäni haukutaan ja pilkataan hänen ikänsä  vuoksi sellaisilla sanoilla, joita kukaan hyvät käytöstavat omaava ihminen ei ikinä käyttäisi.

Eikö vanhempia ihmisiä kuuluisi arvostaa ja suoda heille se kunnioitus, jonka he ansaitsevat..? Ja rakkaus kahden aikuisen ihmisen välillä, mikä siinä on väärin? Ymmärtäisin oudoksumisen meitä kohtaan, jos olisin 18 tai 19, mutta enhän minäkään ole enää mikään teini.

Kaikesta tärkeintä on ja kuuluukin olla sen, millainen olo sinulla on juuri sen rakkaimpasi kanssa. Siihen verrattuna kaikki pintapuolinen on vähintään toissijaista! Tulevana lauantaina meidän avioliittomme siunataan täällä Oulussa, Tuomiokirkossa läheisteni läsnäollessa – tämä on sitä kaunista ja oikeaa rakkautta.

xxx

 

 

Vuosien ajan olen kirjoittanut blogeja moneenkin paikkaan, jotkut niistä ovat olleet erittäinkin asiapitoisia ja toiset taas kevyempää ”höttöä”. Innolla ja ilolla olen siis nyt mukana täälläkin! Tänne haluankin avata niitä oikeita ja syvällisempiä ajatuksia sekä mielipiteitä – ajankohtaisista aiheista, omasta elämästäni ja menneisyydestäni, koetuista asioista ja myös tulevaisuuden toiveista ja peloista.

Monet tuntevat ja tietävät minut pääosin lehtijutuista, vuosien takaisista tv-esiintymisistä sekä töideni kautta. Olen toiminut teinistä lähtien mallina ja niitä töitä teen edelleenkin välillä. About kuuden vuoden ajan toimin laulajana ja keikkailin parin eri livebändin kanssa ympäri Suomea. Juonto- ja pr-hommia olen myös tehnyt epäsäännöllisesti yli 10 vuotta ja sellaiset työtilaisuudet ovat aina hauskoja. Tuollaisten joidenkin mielestä pinnallisten töideni ohessa suoritin matkailualan ohjelmapalvelujen tuottaja -ammattitutkinnon vuonna 2006 ja matkailualan töissä toiminkin kaksi kesäsesonkia Kreikassa.

Malleja pidetään monesti bimboina, mutta itse en tajua syytä siihen. Eihän kauneus vie kenenkään fiksuutta tai älyä pois. Ja sitä paitsi, kauneuskin on katsojan silmässä… Itse liityin 17 -vuotiaana Kokoomukseen ja vuoden 2004 jälkeen olen toiminut muun muassa Oulun nuorisoasiainlautakunnan varsinaisena jäsenenä ja opetuslautakunnan sekä kaupunginvaltuuston varajäsenenä. Olen ollut mukana Osuuskauppa Arinan edustajistossa sekä toiminut Pohjois-Pohjanmaan Lastenliiton puheenjohtajana. Olin myös eduskuntavaaliehdokkaana viime eduskuntavaaleissa. Politiikka kiinnostaa aina, mutta nuo hommat jäivät sivuun Suomessa parisen vuotta sitten.

Olen ollut yhdessä nykyisen aviomieheni kanssa miltei kaksi ja puoli vuotta ja koska hän on englantilainen, keskityn tulevaisuudessa myös politiikkaan hänen kotimaassaan. Avioiduimme 13.9.2014 (Englannissa), joten nyt hänen vaimonaan minun on helpompi olla mukana ja vaikuttamassa heidän Labour -puolueessaan. Tiedän… Kokoomuksesta Labouriin. Sanoisinko simppelisti syyksi vain sen, että ihminen voi kasvaa ja muuttua. Sitä voi alkaa näkemään asiat hieman laajemmalla kaavalla ja syvällisemmin. Näin ainakin kävi minulle ja se jokaiselle suotakoon.

Toivottavasti viihdytte myös minun blogini parissa täällä, pyrin muistamaan teitä mahdollisimman usein! Bloggarina toimiessa parasta on se, että tätä voin tehdä niin Suomessa kuin Englannissakin ollessani. Ja kuka tietää, mistä ikinä itsemme löydämme. The world is our oyster!

xxx