BlogBook

Fitness Petra

Speak up…!

… and Be Yourself!

 

Olen paljon miettinyt lähiaikoina, sitä kuika paljon on nuoria, jotka eivät osaa ilmaista omaa mielipidettään. Ei pelkästään nuoria, vaan kyllä myöskin aikuisia. Mikä mättää, kun ei osata sanoa äänen omaa mielipidettään ja omaa kantaansa? Onko vanhemmat kieltänyt pienestä asti sen, että ”hys hys nyt hiljaa”. Miksi? Mielestäni jokaisella on täysin oikeus sanoa mitä ajattelee! People, SPEAK UP!

Oletteko monesti törmänneet tilanteeseen, jossa olette vaikkapa vaatekaupoilla ja katsoessani sitä ihanaa puseroa, rupeet päässäsi kysymään itseltäsi kaikkia erilaisia kysymyksiä, kuten ” Pitäisikö mun jättää tämä sittenkin ostamatta? Onkohan tuo väri nyt sittenkään sopiva? Onkohan tämä liian kallis? Tulenko käyttämään tätä? Tykkäänko minä tästä?”. Jos vastasit kyllä, et ole ainoa. Tämä on meidän monien päässä oleva ikuinen ongelma, sillä monesti emme osaa päättää. Mutta, kun myyjä tulee kysymään sinulta, että mitä pidät puserosta, niin siinä vaiheessa vastauksesi on jotain mistä kukaan ei saa selvää mm. mumiset vastauksen pihalle, niin miksi et voi sanoa suoraan myyjälle mitä oikeasti olet mieltä puserosta? Monesti sanot, että juu tämä on ihan kiva, mutta sanot perään kuitenkin  ”Jään viellä miettimään”. Miksi? Minä ainakin osaan sanoa suoraan, että jos a) en pysty hinnan takia ostamaan puseroa tai b) en pidä siitä tai c) ei ole vaikka oman tyylinen sittenkään. Miksi pitää antaa myyjälle sellainen kuva, että ”Pidän puserosta, mutta en halua sitä ostaa, mutta jään miettimään. Ehkä haen sen myöhemmin”. Miksi ei sanoa, suoraan vaan, että en pitänyt siitä tai vaikkapa ei ole varaa. Ei se ole noloa vastata negatiivisesti myyjän tuotteesta. Sanot vaan oman mielipiteen tuotteesta.

Itse olen paljon ollut äitini kenkäkaupalla töissä ja välillä kohtaan asiakkaita, varsinkin niitä nuoria, jotka tulevat vanhempiensa kanssa ostamaan kenkiä. Nuorelle (12-17v) haetaan tiettyä kenkää, siinä yritän saada enemmän tietoa, että millaista hän hakee, kokoa, mallia, mihin tarkoitukseen, omia toivomuksia. Vastauksen saan melkein heti vanhemman suusta vaikka nuori olisikin aivan eri mieltä. Okei, todennäköisesti vanhemmat ne kengät maksaa, mutta miksi ei kysyä lapseltaan, että millaiset kengät hän haluaa. Edelleenkin kengät ovat menossa hänelle, ei vanhemmillensa. Kun äiti selittää lapsensa haluamiaan kenkiä, niin huomaan nuoren ilmeessä, että kaikki mitä äidin suusta tulee ei ihan pidä paikkaansa. Siinä katseeni menee suoraan nuorta kohti ja kysyn häneltä, että ”Mista tyylistä sä tykkäät”. Vastaukseksi saan muminaa ja nuori katsoo vanhempaansa niin ikään kuin pyytäen lupaa, saako hän ilmaista itseään näin. Sitä en vaan pysty käsittämään, miksi vanhemmat eivät anna nuortensa sanoa mielipidettänsä? Onneksi minulle on opetettu, että saa ja pitää sanoa oman mielipiteensä, mutta tietenkin pysyä rajoissa tietyissä tilanteissa. On myös niitäkin nuoria, keille ei ole opetettu pitään suutansa kiinni, kun olisi pitänyt….

Tämä oman mielipiteensä ilmaiseminen ei suikaan ole vaan tällaisissa tilanteissa. Meillä kaikilla on oikeus sanoa mitä ajattelemme. Monesti se ei välttämättä ole kaunista, mutta useimmiten se on totuus. Onko totuutta vaikea kuulla? Eikö rakentavaa kritiikkiä voi antaa? Tosin se rakentava kritiikki pitää olla hyvällä tavalla rakentavaa. Paljon kohtaamme elämässä selllaisia ihmisiä, jotka luulevat osaavansa neuvoa parhaiden kuin kukaan muu, mutta todellisuudessa heidän elämänsä ei ole sellaista mistä kannattaisi ottaa mallia….

Itse pidän siitä, että saan palautetta. Niiden palautteiden ansiosta, minä muokkaan itseäni ja rakennan itseäni paremmaksi ihmiseksi. Kun kritiikki on rakentavaa, siinä itsekin voi havahtua ja huomata, että ”Hei, hänellä on kyllä hyvä pointti!” ja näin sovellan sen itseeni. Treenaamisen suhteen on hienoa, jos joku tulee sanomaan, että ”kannattaisi tehdä näin….” ”..kokeiles tehdä tällä tavalla..” ”Mitä jos…”, niin niistä monesti on todella paljon apua! Ja miksi ei sanoa välillä pahastikin, jos ei siitä ota itteensä, niin senkin voi muokata ja ymmärtää. Ei aina kaikki palaute vaan ole positiivista, ja monille se onkin oikein kivaa, kun saa kritisoida muita. Mielestäni he tekevät tuolloin itsestään vaan typerän kuvan ja antavat minulle voimaa, sillä minä en alennu ikinä tuolle tasolle. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin silloin kannattaa pitää see suu kiinni ;)

Että tällaista mielipidettä mielipiteen antamisesta ;) tämä mimmi tekee tänään selkä/hauistreenin niin, että huomenna en saa mukia kädessä pidettyä ! See ya and Be Yourself!

Uusi sponsori!

 

Proud Atlhete of Spartan Gear!

 

Taisi olla hyötyä lähettää sähköpostia itsestäni ja kysyä, sillä minä sain Spartan Gearin kanssa sopimuksen! Tämä on aivan mahtavaa ja olen niin kiitollinen heille, kun antoivat minulle mahdollisuuden todistaa itseni! Nyt minulla on jo hyvä tuki sinne kevään kisoihin ja uskon, että kaikki menee hyvin! Saan vähän ajan kuluttua muutamia treenivaatteita ja pääsen sitten niitä teille esittämään ! Täältä pääsette heidän sivuja katsomaan!

Eilen soittelin moneen eri paikkaan mm. Biancanevellekin, mun tulevista kisabikineistä. Otin myös yhteyttä muutamaan ompelimoon ja olen hyvin kasannut jo tietoa eri paikoista.

Onko teillä vielä lisää vinkkejä, mistä voisi saada suht edullisesti ihan hyvät bodyfitness bikinit? Ompelimoita jne? Kommenttia kommenttia jos tiedätte ;)

Jotenkin ajatus siitä, että keväällä ollaan sielä lavalla on huikeaa. Tiedän, että matka ei tule olemaan helppo, varsinkaan sillä viimeisellä diettikuukaudella, kun energiatasot on niin alhaalla, ja pitäisi vielä jaksaa tehdä tallihommia ja ratsastaa kaiken treenin päälle. Mutta minulla on onneks super valmentaja, aivan uskomattoman hyvä taustajoukko ja tärkeintä on, että uskon itseeni! Lähden kisoihin realistisella ajattelutavalla. Jos kroppa ei riitä finaaliin, niin sitten seuraaviin kisoihin tehdään enemmän töitä. Haluan lähteä haastaan itseäni ja haluan nähdä onko minusta oikeasti siihen! Hyvä puoli mun kropassa on se, että tiputettavaa painoa minulla ei nyt kamalasti ole. Selluliitti kuriin ja se on siinä. Jos aamuaerobisia tehdään, niin otan hepan vierelle mukaan niin saa kummatkin liikuntaa ja on kaveri matkassa ;)

Salille pääsen vasta huomenna. Tajusin vasta tänään, että olisin sittenkin eilen töiden jälkeen suoraan ehtinyt, mutta olin niin jäässä, että mun ajatus oli koko ajan peiton alla ja kaakaon äärellä. Tänään ratsastan kolme hevosta ja siivoon tallin, joten huomiseen menee. Jos aloittais viikon taas kunnon olkapää/epäkästreenillä! Aamuisin ja ylipäätään koko päivän on ollut niin kylmä, että pakko se on uskoa, että talvi tulee! Toisaalta hyvä. Tykkään pukeutua paksuihin vaatteisiin, kunnon urheilutoppatakki niskaan niin ei parempaa voi olla. Lumi on siitä ihanaa, sillä hevosten kanssa voi harrastaa paljon paremmin jos lunta on paljon. Koiran kanssa lähdemme aina pulkkareissuille talvella (meidän pieni Leevi painaa vaivaiset 80kg ;) ) ja se on kyllä todella kivaa! Polveni takia en ota riskejä, joten en uskalla hiihtää tai lasketella tms. Mun pylly pysyy aina pulkassa jos hurjiksi ruvetaan ;) Mikäs teillä on lempihomma talvella?

Toivotan kaikille ihanaa alkanutta viikkoa ja..

… remember to keet it strong!

 

Keep your eyes on the prize

The goal is to finish proud with yourself  and with a big smile!

Valmentajan treeneissä taidan vasta tajuta, että kisoihin on enää 6kk. Sitten pitäisi huhtikuussa Helsingissä astella lavalle upeassa kropassa ja suurella hymyllä nauttia hetkestä! Tosiaan valmentajan kanssa  lähdetään katsomaan ”ongelma-alueiden” korjausta. Tiedän, että talven aikana on tehtävä jokainen treeni vielä kovempaa jos meinaan saada selkään enemmän leveyttä, olkapäihin vielä lisää kokoa, vatsoja, etureisiin pyöreyttä ja varsinkin vasemman pohkeeni samaan kokoon kuin oikea.

Polveni takia, vasen jalka on aina ollut heikompi,  joten siitä johtuen pohjekin on pienempi. Oikea jalka ottaa aina sen viimeisen toiston melkein ittellensä kokonaan, ja senkin takia olen nyt pyrkinyt tekeen yhtä jalkaa kerralla ettei se vasenjalka pääse missään vaiheessa helpolla.

Uskalsin nyt laittaa kuvan omasta tämän hetkisestä kunnosta selän suhteen (ja joo poseeraus on aika päin mäntyä vielä mutta onneks nekin valmennukset alkaa nyt pian). Sitten kun rupeen kiristään niin mulla on aika helkkarin kova työ saada mun selluliitti pois pakaroista. SE on mun ikuinen ongelm-alue ollut, ei minulla mihinkään muualle jää niin näkyvästi rasvaa. Kaikki valuu alas pyllyyn :D pyöreyttä on tullut hyvin, joten en vielä panikoi, luotan valmentajaani ja tiedän, että tuon rasvan alla on hyvän muotoiset kisapakarat ;)

IMG-20140917-WA0003

Onko teistä kukaan tulossa nyt lokakuussa 12.10 katsomaan SM-kisoja Lahteen? Meidän olisi tarkoitus lähteä Samin kanssa katsomaan ja samalla mm. tapaamaan uutta sponsoriani ja ehkä mahdollisia uusiakin ;) Ja sitten toivoisin löytäväni sieltä ittelleni (saisin edes kokeilla!)  kisakengät niin pääsen niitä poseerauksiakin harjoitteleen valmennuksissa ja omalla salilla!

Tosiaan blogi muutti nyt tänne blogbookiin ja alkuun olin hieman jännittynyt, että osaankohan käyttää tätä, mutta tämä on ihan helppo! Tekstien tekeminen on vielä vaikeeta, kun en osaa kuvia laittaa samalla tavalla kuin bloggerissa, että minkä kokoisena tulevat tänne. Ulkoasu on hienon yksinkertainen ja uusi kansikuva tulee tässä pian, sillä nykyinen on tilapäinen. Myös kohta saan sponsorit laitettua sivun reunaan niin pääsette heidän sivuille sitten klikkaamalla ja katsomaan heidän tarjontaan!

Tänään olisi tarkoitus mennä tekemään kunnon rinta- ojentajatreeni! Minulla oli eilen hevoskisat, missä jouduin vielä toteamaan, että hevoseni ei ollut ihan vielä valmis kisoihin, joten talvi menee sitäkin treenaten ensi kautta varten. Teille, ketkä ette ole lukeneet edellistä blogiani, niin meillä on kotona 6 omaa hevosta joita hoidan ja ratsastan ja lisäksi kaksi vierasta hevosta hoidossa. Joten hommia minulla piisaa kaikkien treenaamisen suhteen, hevosten ja itseni kanssa!

Postauksen kuvat otettiin viime viikonloppuna ja ihana ystäväni Eve räpsi nämä :) kiitos hänelle! Ja käykää katsomassa hänenkin ihana bloginsa!