sweater Asos denim shirt 2nd hand beanie Asos sun glasses Ray Ban (Clubmaster) rings Asos

Kuten muutama postaus takaperin kirjoitin, olin todella sairas monen monta päivää — kiitos kehossani riehuneen virustaudin. Nyt, kun sen ote on viimein alkanut hellittää ja olen saanut puhtia touhuta päivisin yhtä sun toista, päätin avata vaatekaappini ja tsekkailla millaisia luottoasuja keksisin alkukevään rientoihin. Innostuin meinaa mielettömsti, kun huomasin lumen paenneen pikkuhiljaa nousevia lämpöasteita ja halusin juhlistaa sitä jollain tavalla. Minusta on kuitenkin älytöntä — jopa naurettavaa — että jotkut huithapelit pyyhältävät tuolla nollakeleissä jo nahka- ja farkkutakit päällä. Itse aijon pitää ne visusti kaapin perukoilla ja huhtikuussa tsiigaan lämpömittarin lukemaa uudemman kerran.

Sen verran tämä flunssa mua vielä pidättelee, etten viittinyt vielä viikonloppuna lähteä ulos kameran eteen kekkuloimaan puolialasti. Sainkin oivan idiksen ystävältäni Susannalta esitellä ajatukseni asusta yksityiskohtien muodossa — yllättäen se onnistuikin odotettua paremmin! Halusin lookista hieman normaalia ryhdikkäämmän, joten yhdistin rennon svetarin kanssa vaalean farkkuapaidan. Keväistä ilmettä toin aurinkolaseilla ja kultaisilla yksityiskohdilla. Piposta en kuitenkaan vielä luovu, haha.

Mitäs pidätte meitsin alkukevään lookista? Ja diggasitteko tästä postaustyylistä vai pidättäydynkö vain normaaleissa asukuvissa?

As I told you a couple of posts ago, I was really sick for many days — thanks to the virus that was reigning in my body. Now that its grib has loosen I’ve had more and more energy to actually do things other than just lay in my bed. I decided to open my wardrobe and started planning some outfits for the upcoming weeks because the spring is already on its way here. Even though the weather is getting warmer and sun shines brightly from time to time I think it’s ridiculous how some people already strut with their leather and denim jackets on. Like, come on… It’s hardly plus five degrees outside.

Because this flu is still holding me back I wasn’t able to take outfit shots this weekend. Luckily my friend Susanna got an idea of presenting the outfit like this. Do you dig this look for early spring?

Nyt kun blogini hengailee aivan uutukaisessa miljöössä, voisi olla pienimuotoinen esittely paikallaan. Tällä tavoin kaikki uudet kasvot saavat hippasen käsitystä siitä, että kuka täällä oikein postailee. Vanhoille tutuille taas saattaa tarttua muutama ennenkuulumaton fakta korvan taakse. Päädyin tuossa parisen päivää takaperin selailemaan vanhoja, ala-asteaikaisia ystäväkirjoja (voi sitä nostalgian määrää, haha) ja sain siitä idiksen toteuttaa esittelyni semmoisen muodossa. Tämän postauksen ystäväkirjan pohja muutamia lisäyksiä lukuunottamatta on lainattu täältä – iso kiitos siis blogin kirjoittajalle!

Nimeni: Valtteri Pekka
Lempinimeni: Valtsu on käytetyin, mutta tunnistan kyllä itseni jos kutsut mua Valdeksi tai Volloksi.
Syntymäaikani: 11. kesäkuuta 1994, olen siis (liian) pian parikymppinen.
Asun: Espoossa vanhempieni ja toisen veljeni kanssa.
Opiskelen: Tällä hetkellä en ole missään koulussa, mutta aijon tämän kevään hauissa pyrkiä opiskelemaan liiketaloutta.
Harrastan: Harrastan tätä bloggaamista ja monia siihen kytkeytyviä asioita, kuten valokuvaamista ja kirjoittamista. Tämän lisäksi olen kova fanittamaan ja hakkaamaan videopelejä. Kuuntelen myös musiikkia sen verran non-stoppina, että kaipa sekin menee jo harrastuksesta.

Lempivärini: Olen pienestä pitäen mieltänyt lempiväreikseni ne joihin tykkään sillä hetkellä pukeutua. Tällä hetkellä musta ja valkoinen ovat aikasta kuumaa kamaa. Kirkkaampien värien puolelta neonsävyt hatsittavat.
Lempiruokani ja -juomani: Suoraan sanottuna rakastan roskaruokaa: hampurilaisia, pizzaa, kaikkea mahdollisimman epäterveellistä. Vastapanoksi voisin sanoa myös äidin tekemän taivaallisen kaalilaatikon. Juomapuolella cokis pitää ykköspallia.
Lempimusaani: Britney Spears, Rihanna, Miley Cyrus, Selena Gomez, Lana Del Rey, Beyoncé… Näitä löytyy! Lempigenrejäni ovat siis pop, dance ja electro, mutta maistelen myös muitakin tyylejä rajoitta. Sanottakoon vielä, että keskityn mielelläni yhteen artistiin/bändiin kerralla, enkä juurikaan käytä iPodini shuffle-toimintoa.
Lempiblogini: KAYTURE, Andreas Wijk, Angelica Blick, Kate Loves Me ja No Fashion Victims tulivat nyt ensteks mieleen. Tämän lisäksi seuraan myös voi, niin monia tuttujeni ja kavereitteni upeita blogeja, joista inspiroidun aivan yhtälailla kuin noista mun linkkaamistanikin.

Rakastan: Läheisiä; perhettä, poikaystävää ja ystäviä, laulamista, inspiroitumista, auringonpaistetta, muotia, Hesburgerin kurkkumajoneesia, kesäiltoja, hymyilemistä, Britney Jeania, salmiakkia, kuumaa hiekkaa varpaiden alla, pelihetkiä pikkuveljen kanssa, hyvin tuotettuja fantasiaelokuvia, Robyn Rihannaa, ikivanhaa iPodiani, nauramista, unelmointia, lentokoneen nousua, Kung Fu Panda-leffoja, koiria, tanssimista, meren kohinaa, kotia, hyviä kuulokkeita… And the list goes on and on and on.
Inhoan: Piikkejä, ampiaisia, pitkän talven tuomaa pimeyttä, ylös jätettyä vessanpöntön kantta, rahan valtaa, epätasa-arvoisuutta.
Unelmoin: Onnesta ja terveydestä. Se on hyvä ja kattava vastaus.

Oudot/ärsyttävät tapani: Kyselin näitä muutamilta ystäviltäni ja ei hele, kun sai nauraa vatsa kippurassa! Outoja tapojani ovat muun muassa outojen ruokayhdistelmien syöminen (esmes Saarioisten jauhelihapizza kera remouladékastikkeen ja keitettyjen porkkanoiden on sairaan hyvää) ja se, että saan mitä tahansa alas, kuhan siinä on majoneesia. En myös osaa olla ollenkaan hiljaa, vaan hiljaisen hetken koittaessa laulan tyhmällä äänellä tai muuten vain mölisen, ujellan ja päästelen arvelluttavia ääniä. Autossa istuessani viihdytän itseäni puristaen pakaroitani yhteen liikennemerkkien kohdalla. Ärsyttäviä tapojani ovat muun muassa se, että jätän aina kaappien ovet auki ja vaikka olenkin hyvä kuuntelija ja annan paljon neuvoja, saatan puhua muiden päälle innostuessani aiheesta.

Siinä oli muutamia asioita minusta! Onkos siellä ruudun takana meikäläisen sielunkavereita vai ollaanko me sittenkin ihan kuin yö ja päivä? Kommentoi ja kerro! Niitä on mun mielestä aina niin verrattoman hauskaa lukea.

(Toisen kollaasin yhteiskuva Inspiration Blog Awardseista © Jim Bergström)

Uusi kuukausi, uusi blogiportaali, uudet kujeet. Kylläpä mua nyt jännittääkin ilmoittaa teille kaikille rakkaille siellä ruudun paremmalla puolella, että meikä on ottanut seuraavan askeleen pikkuruisella bloggaajan urallani ja siirtynyt kirjoittelemaan ihan uuteen miljööseen — tänne Blogbookiin. Päätös oli mulle mielettömän suuri ja mietinkin tätä siirtoa monen auringonlaskun verran. Eniten mieltäni kalvasi, että mitäköhän te lukijat mahdatte tuumata. Ihmisillä kun on kovin ristiriitaisia tunteita blogiportaaleja kohtaan ja semmoinen yhteinen sävel on hankala — jopa mahdoton — löytää. Tajusin kuitenkin, että tämä kutsu uuteen ja ihmeelliseen tuli juuri oikeaan aikaan. Blogin puolella oli vaitonainen tunnelma ja talven mittaan postaustahti oli hidastunut niin, että jopa etanoidenkin blogeihin varmaan ihmestyi uutukainen postaus sukkelammin. Oivalsin, että juuri tätä meitsi kaipasikin; jotakin uunituoretta, joka herättää taas mun palon koko tätä säpinää kohtaan. Päätin siis vastata kutsuun myönteisesti ja täällä sitä nyt ollaan.

Lukijoita usein kauhistuttaa blogin siirtyessä portaaliin, että kirjoittaja myy sielunsa Paholaiselle ja menettää persoonallisuutensa. Tietysti hommaan saattaa tulla mukaan uusia kuvioita, mutta ei hätää — sama, tuttu Valtteri-poitsu teille täällä edelleen runoilee hassulla tavalla, esittelee vaatekaappinsa sisältöä ja hymyilee leveästi. Uskonkin, että tämä blogini siirto on teidänkin osalta hedelmällinen tapahtuma, sillä postaustahti ottaa ihan varmasti juoksuaskelia.

Jos jotakuta ihmetyttää, että mikä ihmeen sivusto tämä Blogbook on, kannattaa käydä lukaisemassa Markkinointi&Mainonta-lehden nettisivuilta artikkeli asiasta täältä.

Toivottavasti pysytte messissä tällä yhteisellä matkalla — monia seikkailuja on edessäpäin!

Haleja, Valtteri

P.S. Elkäähän muuten ihmeessä hätäilkö tämän ulkoasun keskeneräisyyttä. Täällä on vielä vähän kaikkialla remppa kesken, haha!

Kuvat © Olli Keskinen Photography