Otetaas pienoinen esimerkki… Jos joku on koskaa pelannut jääkiekkoa, niin tietää varsin hyvin, että omaa jonkinsortin vahvuuden tässäkin lajissa. Sitä on helppo kehittää ja se erottuu selvästi muista taidoista. Heikkouksia hiotaan kovalla työnteolla, mutta kehitys on niiden osalta hidasta. Eihän tässäkään kukaan voi olettaa, että 3vuoden kiekkotaustalla jollain olisi Crosbyn pelisilmä, datsukin kädet ja meikäläisen jalat! Näyttävästi jotkut ihmiset vaan olettaa niin. Olisi joskus hienoa nähdä, kun jotkut huutelijoista tekisi tosiaankin sen 3-vuoden elämänmuutoksen ja reenaisi ittensä sellaiseksi kehonrakentajaksi, jolla olisi jokainen lihas balanssissa Se ei vaan ole niin helppoa ja yksinkertaista, toivottavasti nekin sen älyää joskus!

Ite ainakin kunnioitan jokaista reenaajaa valtavasti. Tiedän sen itekkin, kuinka haastavaa on saada muutama gramma lisää piffiä kroppaan, niin ei voi muuta kun hattua nostaa nuorille miehille upeesta duunista ja niinkun jokaiselle! Jos jotain positiivsta pitäis sanoo, niin kateus on ansaittua (y)

Täälläpäin kaikki menee ihan hyvin! Reenit luistaa kivasti ja ruoka maistuu. Se olis suurinpiirtei 5vk
jäljellä ennenku pitäisi dietti laittaa käyntiin. Näillä eväillä etiäppäin!

Diettikin lähestyy uhkaavaa vauhti, enkä malta odottaa millanen paketti sieltä munasta kuoriutuu. Varmastikkin todella pienipoika, mutta se jää nähtäväksi sitten. Selkää ja jalkoja on yritetty ny takoo paljon, vaikka eine näytä edistyvän mihkään suuntaan niin toivossa on hyvä elää!

Tänään oli iha normaali selkäreeni:
1a) T-kulmasoutu LT 3×8 110kg
1b) Takaolkapää taljassa
2a) Ylätalja myötäote 3×12 85kg
2b) Takaolkapäät koneessa
3a) Alatalja kolmiokahva 3×12 110kg
3b) Viparit takaolkapäille

Tämmöstä tälläkertaa!

Ylhäällä jouluna otettu tuplat ja alhaalla tänään otettu! Välillä siis eroo 10kk. Jatketaan harjotuksia!

No on täällä onneksi jotai positiivisia uutisiaki, tai ainaki itse olen todella iloinen! Ystäväni joka veti mut mukaan tähän aivan mahtavan lajin pariin lähtee myöskin lavoille! Aivan törkeen hienoa! Samaan sarjaan kaikenlisäksi, niin mikäs sen hienompaa kun fiilistellä kaksin siellä

Käytiin poikien kanssa veivaamassa tosissaan! Mahtavia jätkiä! vasemmalla toinen Ville, joka on tehny todella hienoa duunia! Muuttunu enemmän vuodessa kun meikäläinen 22-vuodessa. Keskellä pullistelee jo joillekkin varmaan tuttu mens psychique kilpailija, Miikka Selkämaa

Reenitki alkaa pikkuhiljaa kulkee toivotulla tavalla sairastelujen jälkeen. Aamupaino kivassa nousussa ja eikun loppukiriä kohti!

Lisäravinteet

Itse on tullu kokeiltua jos jonkinlaista sorttia. On ollu BCAA:sta EAA:han, juhlamokasta muihin buustereihin etc etc… On ollu positiivisia ja negatiivisia tuloksia. En tiedä teistä, mutta minun mielestä nykyään ehkä hifistellään liikaa näiden ravinteiden kanssa, vaikka oltaisiin ihan alkumetreillä salitouhuissa, eikä kovaa reenaamisesta ole tietoakaan. Mun mielestä nimittäin nämä LISÄravinteet on tehty juurikin tukemaan kovaa treenaamista. Kaiken A ja O on kunnon ruokavalio, mistä saat ne tarvittavat energiat päivän aherruksiin. Mutta jos hommat menee överiksi ja painat fyysisesti suht kovaa duunia ja treenaat kovia treenejä kaksikin päivässä, niin tällöin väittäisin, että nämä lisäravinteet olisi aika ehdottomia. Omalla kohdalla olen todennut ehkä tärkeimmäksi kreatiinin  sekä EAA valmisteen. Nämä on tukenu kyllä palautumista todella hyvin kunnon ruokailujen ohella. Tällähetkellä käytän lähinnä:

Monilla kanssareenaajillakin näyttäisi kanssa olevan lappua korvilla kun painaa menemään.
Itsekkin olen riippuvainen musiikista kun reenaan (lähinnä siks ettei oma huohotus kuulu korviin). Tässä kumminkin meikäläisen top5 motiveissönin nostattajat kun tartun rautaan:

                                           2.Dead by april – Angels of clarity

                                            3.Dead by april – More than Yesterday (omistettu lepopäivinä gymille)

Vähän ollu hiljaista täällä, mutta yritän parantaa tapani. Mitäs tänne… treeniä, syntiä ja niiden anteeksiantamiset. Palataan ajassa taakseppäin aina 3 viikon päähän. Meillä on jätkien kanssa ollu vähän niinku tapana joka kesä lähtee joillekki festareille örveltää ja pitää hauskaa. Tänä vuonna si eksyttiin taas vaihteeks tuttuun ja turvalliseen himokseen (pipefesteille). Ei siinä… muutama päivä älytöntä ränniä ja kourallinen hyviä muistoja jälleen jäi tuliaisiks. En sano, että tämä olisi omalla kohdalla ollu huono ratkasu pitää pieni ”pakko lepo” tähän väliin, kun viikot on rankkoja eikä jääräpää osaa pitää lepopäiviä ennenkun joku paikka sanoo ittensä irti. No joo, ehkä tuonkin ajan olis voinu käyttää paremminkin hyödyksi, mutta niinkun tapana on sanoa ”no regrets” :). Ehkä tuolla levolla oli sittenkin aika suuri merkitys omiin reeneihin! Muutama päivä meni vähä happee haukatessa, mutta kun toivuttiin 100% kuntoon reissusta, niin treenit on kyllä ollu todella onnistuneita ja tuloksetkin ovat olleet kauniissa nousussa

Nyt kun monia varmaan kiinnostaa minkälainen voimanlähde täällä screenin toisella puolen kirjottelee,  niin voin suoraan sanoa, että en ole koskaan ollu mikään vaffa kaveri, enkä ole missään treeneissä yrittänytkään nostattaa sitä maximaalista tulostani. Se on hyvällä onnella tullu muun treenin ohella sitten. No kerronpa pientä valaistusta omista huikeista personal recordeista mitä oon pyssytelly matkan varrella:

-Kuuluisaa penaa: PR 130kgx5 (viime viikolla)
-Takakyykky: PR 160kgx5 (joskus tos kesäl)
-Pystypunnerrusta: PR 90kgx6 (viime viikolla)
-Jalkaprässi: PR 410kgx8 (kesällä ja tais olla aika kauheen näköstä :D)
-Ylätalja myötäote: PR 110kgx6 (joku aika sit)
-T-kulmasoutu LT: PR 120kgx6 (Viimeviikolla, ehkä seki tost nousee kun loppuu noi seläntappo työt)

Siinä muutamia liikkeitä. En ny jaksa kaikkia liikkeitä latoo pohkeista forkkuihi ku ei varmaan ketään edes kiinnosta, mutta valaistin nyt teitä hieman mitä tuloksia saanu aikaan 1v9kuukaudessa, eli ei mihinkää

Viime viikonloppuna hyvä ystäväni jonka kanssa alottelin nämä bodytouhut kävi tälläpäin ja käytiin sitten sen kunniaksi veivaamassa selekää ja rintaa. Maagiset reenit tuli vedettyy ja loputtomien failure sarjojen jälkee vilkastiin sit vähän sitä kuuluisan surkuhupaisaa pikkuvillen kuntoa, että olisiko sitä lavalle lähtijäksi. Pelokkaana niitä kommentteja odotti, mutta ihan positiivista sieltä tais tullakki ja vakavasti nyt näyttää että tässä olisi vielä viimeinen 3 ja puolen kuukauden läskikausi vielä edessä jonka jälkeen ehkäpä sitten sinne dietille Ja tottakai… pakkohan sinne on joskus astella ja turhaan sitä mun mielestä on venyttää vuosi vuodelta etiäppäin! Jos se on unelma jonka haluaa toteuttaa niin sinnehän sit mennään! Sen voin sanoo, että 2vuoden taustalla ei välttämättä tulla helyt kaulassa takasin, mutta se on varma, ettei sinne ainaskaa häpeemään tarvitse mennä

”I can do this, all day long babe :D”

HerraX

Tämä määrätietoinen ja päättäväinen reenaaja on valmis kääntämään isommankin kiven tieltään, jotta saavuttaisi unelmiensa vartalon. Hän on valmis uhraamaan illanistujaiset, sekä mäkkärin tuplajuusto burgerit. Hän tekee jokapäivä ne omat rutiininsa ja treenaa hullunlailla. Tartuttuaan rautaan hän miettii vielä mielessä ”if you wannabe perfect, you have to train like a perfect”. Liha huutaa ei enempää, mutta henkinen kantti sanoo vielä one more. Treenattuaan kroppansa äärirajoille on hyvä lähteä kasvamaan. Parisataa grammaa riisiä lautasella, joka lusikallinen maistuu pahvilta, koska hän on jo niin tuurtunut tähän syömiseen. Kuitenkin hän tarttuu lusikkaan ja alkaa päättäväisenä lapata jyviä naamariin. Parin yökkäyksen jälkeen usko alkaa loppua, mutta  ajatus siitä, että ”if you wannabe king, you have to eat like a king” auttaa saamaan sen viimeisenkin jyvän kurkusta alas. Herrax on myös tiedostanut sen, että uni on yksi kolmesta säännöstä, jos haluaa optimaalisen lihaskasvun. Vaikka kuinka fatladyn sikatiistait houkuttelis, on herrax valmis skippaamaan nämä unohtumattomat örvellysillat kavereidensa kanssa. Vilkaistuaan kelloon on aika käpertyä kehtoon like a baby ja alkaa nukkumaan. HerraX jauhaa päivästä päivään näitä samoja asioita, lihakset kasvaa silmissä ja kanssa treenaajilla alkaa herätä epäilys kielletyistä aineista. Toiset puhuvat geeneistä, toiset roinasta, mutta herraX voi ylpeenä kulkea tiedostaen sen, että nämä tulokset on vain ja ainoastaan tullut kovalla työnteolla.

HerraY

Hän on myös tiedostanut kolme kiveen hakattua sääntöä ”syö, nuku reenaa”. Alku näyttää lupaavalta ja hän noudattaa niitä kuin raamattua. Vain muutamat kuukauden jälkeen homma alkaa luistamaan käsistä. Ajatus ryyppyreissuista ja unohdetuista ruoka aterioista alkaa tuntumaan pieniltä asioilta, ”eikai se niin justiinsa ole”, kun ensimmäinen kurko sihahtaa auki. Viikonlopun RANKKA koitos ottaa voimille seuraavan viikon reeneissä. HerraY puhaltaa reenissä kuin olisi aloittelija tällä alalla. Voimaton olo näkyy treenissä ja tulokset ovat hieman laskussa, tämä ei varmastikkaan motivoi treenaajaa. Treenit tehdään hieman puolihutasten, lihaksiin alkaa koskea kesken sarjan, jotenka on hyvä jättää homma siihen. Motivaatio treenaamiseen on nollissa ja väsymys painaa HerraYtä. Univelat nukutaan pois ja koitetaan saada taas normaaleista rutiineista
kiinni. Homma lähtee käyntiin toivotulla tavalla, kunnes viikonloppu taas koittaa ja koffin koppa huutaa HerraYn nimee sokkarin hyllyssä. ”Ei kai se niin justiinsa ole” kuuluu suusta ja salkku käteen ja tiskille. HerraY tuntuu jauhavan paikallaan treenaamisen suhteen ja kehityksen. Pientä muutosta on havaittavissa, mutta mitä se olisikaan jos ei keksis niitä tekosyitä.

Mitä tällä tarinalla halusinkaan sitten tuoda esille… En pelkästään luule, vaan tiedän, että valtaosa treenaajista luokitellaan HerraYn ryhmään. Jotenka HerraXn tekemät päätä mullistavat tulokset tuntuvat hurjilta, ilman että niihin liittyisi jotenki genetiikka, tai kielletyt aineet. Olen myös itse joutunut näiden roina puheiden uhriksi, en kyllä pysty käsittämään sitä kun katson itseäni peilistä, mutta olenpaha tehny jotain mihin muut eivät usko.
Tottakai genetiikalla on osuutta asiaan en sano sitä, mutta voin sen sanoo, että jos nämä HerraYt tekisivät asiat samalla tavalla kuin HerraXt, niin tulokset olisivat lähes samaa luokkaa. Älkää ihmiset hyvät luulko, että pojat syö vahvempaa kaurapuuroa kuin muut, vaan tehkää asioita oikein, niin olen varma että se palkitsee jossain vaiheessa

 PS. Monet kyselee ihanne vatsan perään, millä saisi vatsalihakset hienosti näkyviin. Itse en ole tehny kun ehkä muutamassa treenissä pari sarjaa vatsoja koko treeniurallani. Ne Tehdään keittiössä, ei salilla

Yhteenvetona ollu kyllä loistava viikko! Ollaan priorisoitu käsiä/olkapäitä, sekä jalkoja. Tumppuja tullu veivailtua 4 kertaan tälläviikolla, olkapäitä 3 kertaa ja jalkojaki saman verran. Taotaan nytten kun rauta on kuumaa ja levätään sitten kun alkaa silmissä sumenee

Jokainen varmaan ihmettelee miten pystyn treenaamaan noinkin monta kertaa viikossa tietyn lihasryhmän? Jos totta puhutaan, niin en tarvitse kuin muutaman kovan liikkeen perlihasrymä, että saan sen ns. finaaliin, thats it. 2liikettä ja 4 kovaa sarjaa per liike esimerkiksi ja himaan. En vietä salilla kuin suurinpiirtein sen 40minuuttia kerrallaan, mutta tämäkin aika on sitä TEHOKASTA työntekoa. Valitettavan usein nähdään kun ihmiset veivaa oikeeta pakaraa ja vasenta forkkua samalla lukien 7päivää-lehden parhaimpia juoruja. Tottakai tämmösissä reeneissä saa menemään vaikka 2 tuntia, mutta tulokset puhuu puolestaan.

Kroppaki alkaa jo olemaan aika finaalissa kovien viikkojen ansiosta. Tänään veivattiin aamusella kovaa selekää ja olkia. Illalla taas vaihteeks jalkoja Ehkä nekin sieltä vielä kasvaa! Huomenna levätään.

Selkä oli alussa se heikoinlenkki, pikkuhiljaa sekin alkaa aukeemaan.. arkistojen kätköistä

Palataan taas

Heräät aamulla, teet ne sun normaalit rutiinit ja lähdet pikkusilmillä töitä kohti. Mahassa kelluu muutama sata grammaa kaurahiutaleita ja aamuaurinko sarastaa kivasti. Taas tietää, että on tehtävä hullumäärä duunia rahansa eteen, mutta pakko mikä pakko… Ensimmäinen kiilan isku kiveen on aina se vittumaisin, käsissä tärähtelee ja ärräpäät lentää suusta. Parin tunnin jälkeen aurinko alkaa paahtamaan jo niin kovaa, että rasimäen rasvat alkaa tirisemään. Aivot lyö tyhjää ja heiluttelet sitä vasaraa kun et tietäisi mistään mitään.
Päivän tavote saldoon on vielä muutama neliö tehtävä ja selkä alkaa muistuttamaan olemassa olostaan. 10 litraa vettä tullu juotua ja lukemattomat hikipisarat vuodatettua. Vaikka kello alkaakin näyttämään jo positiivisen paljon, niin tiedossa on vielä monia tuskaisia hetkiä. Työpäivä vihdoin hoidettu kunnialla loppuun ja aika lähteä päivän kohokohtaa kohti

Välipalat naamariin ja pieni lepo on aina tarpeen rankan työpäivän jälkeen. Ei tarvitse hirveesti lampaita laskea ku uni tulee silmään pienen insuliini piikin jälkeen. Tunnin siinä kerkee kasvattaan itteensä, kunnes hörpin laturin naamariin ja gymiä kohti. Voin sanoo, että se on jo aikalailla voittajafiilis kun ylittää ne gymin kynnykset! Kyllähän sitä monet töissäkin ihmettelee miten edes jaksan käydä salilla noiden neliö määrien jälkeen? Mutta kun sitä tekee päivästä ja viikosta toiseen ilman tekosyitä, niin kyllähän se vaan kasvattaa ihmistä niin henkisesti kuin fyysisesti. Kyllä sitä aina saa revittyä ittestänsä irti sen kovan tahtotason, kun saa sen ensikosketuksen siihen rautaan. Tottakai niitä päiviä on, kun ei vaan yksinkertaisesti saa ittestänsä kaikkea likoon mitä itse toivoisi ja tottakai se vituttaa…Mutta ei täällä maailmassa taida ollakkaa sellasta persoonaa jonka reenit aina menisi ruusuilla tanssien Meni reenit miten meni ja tottakai siellä annettiin kaikki mitä irti lähti, mutta se on varma, että taas ollaan askel lähempänä tavoitetta!

Eise naapurin kalle lähtenytkään salille…:(

Keli on kuin morsian ja pyhitetty vapaapäivä on hyvä käyttää hyväkseen! Tänään siis kaksi erittäin hyvää treeniä alla. Aamusella kävin veivaamassa hauista ja olkapäitä. Ja illan kruunaskin sitten erittäin hyvin mennyt jalkareeni. Takareisiä lähinnä painotettiin ja voin sanoo, osu ja uppos

Nyt syödään kevyesti ja huomenna sitten ansaittu lepopäivä

Itse olen treenannu koko minun pitkän treeniurani ns.Bodyreeniä eli juuri sitä lihasta kehittävää. Kuten jo edellisessä kirjoituksessa mainitsin, että omaan jonkinsortin taustan noista katabolisista lajeista, joista on ehkä kompensoitunut se treenityyli, että salilla mennään kovalla sykkeellä ja pienillä palautuksilla.

Treenaan hyvin usein 3:a eri lihasta samassa treenissä, lukuunottamatta tietenki jalkapäiviä, jotka skippaan aina kun on mahdollista Mitään jakojahan mulla ei sinänsä ole, vaan pyrin priorisoimaan kaiken mahdollisen
kehitysen heikkoihin lihasryhmiin, joita yritän treenata niin usein kun mahdollista. Joka kerta kun astelen salille, mulla ei oo mitään hajua mitä mää teen (kuulosti hyvältä :D), vaan laadin treenin ihan fiiliksen mukaan.

Monipuolinen treeni on lajissa kuin lajissa aivan ehdottoman tärkeää. Se sanonta, että nämä iankaikkiset bodymunkin painajaismaiset juoksulenkit ynm.. lihasta kadottavat treenit olisi jotenkin haitaksi, niin itse en ole nähnyt siinä mitään negatiivista. Tämä mun mielestä vaan edesauttaa, että kunto pysyy ihan tyydyttävänä ja jelppaa kummasti niitä aina vihattuja jalkapäiviä, jossa haukataan happee lattian rajassa muutamaan otteeseen. Itse olen ainakin varsin tyytyväinen, että läiskin kiekkoa, enkä ole nähnyt sen olevan este lihaksenkasvulle. Myös siellä salin puolella pitää muistaa se monipuolinen treenaaminen! penkkihaba,penkkihaba… joo kyllähän se tiettyyn pisteeseen toimii mainiosti, mutta kyllä se karu totuus tulee vastaan tietyn ajan päästä. Henkilökohtaisesti en ole varmaan tehnyt yhtäkään identtistä treeniä, vaan aina ollaan improvisoitu ja haettu uusia variaatioita joka treenikerta.

Supersarjat/monenliikkeen kompinaatioit on aina ollut se mun juttu. Käytän myös joka treenissä todella paljon erikoistekniikoita, joita on pakko, kun näin yksin treenaa.. muuten en yksinkertaisesti saa kaikkia mehuja tiristeltyä pois lihoista. Tämä tyyli on myös mulle avain siihen kivun ylittämiseen. En vaan yksinkertaisesti saa sitä kivun nautintoa pelkästä prässi sarjasta, vaan se joko tehdään 5 pudotussarjalla tai 2 oheisliikellä sen päälle. Liian harvoin tulee tehtyä niitä suoriasarjoja 2 minuutin rötväystauoilla, mutta näillä eväillä mennään niin kauan kun tulostakin syntyy

No se ruoka

Tätä ei voi koskaan ylistää tarpeeksi, jos kyseessä on botibiltinki! Tässä tulee yleensä seinä vastaan monella. Tottakai se treenaaminen on helppoa, mutta niinkin yksinkertainen asia kuin syöminen koituu usein monen kohtaloksi. Se, että syödään yli kulutuksen, kylkiin tulee laardii ja posket näyttää söpön pyöreiltä on monelle se heikko kohta. Kyllä määkin sen tiedän ettei ole helppoo kattoo ku jokatoinen päivä kasvaa uus leuka toisen alle, mutta sen se vaatii, jos haluu kasvaa isoks möröks.

Olihan se itellekki aika pommmi kun oikeasti piti ruveta SYÖMÄÄN! Se että syödään 4000kcal edestä makeisia, niin onhan se ny ihan pala kakkua, mutta kun siihen laitetaanki ns. puhdasta ruokaa ton neljäntonnin edestä, niin onse määrä vaan aika järkyttävää tälläselle hobitille. Kyllähän sitä itkukurkussa välillä syötiin, kun aamupuurot ei mahdu lautaselle ja kattilasta joutu neki laappimaan poskeen.

Tottakai kaikkeen tottuu ja se tässä hommassa onkin niin helvetin hienoa, koska elämään tulee sellasta säännöllisyyttä ja fyysisesti jaksaa painaa läpi raskaiden arkipäivien. Kurinalaista hommaahan tämä on ja tiedän ettei se sovi kaikille, mutta lämpimästi suosittelen kaikille edes yrittämään syödä säännöllisesti ja katsoa mitä sinne suuhunsa pistää

Mitä itse syön? Sitä sun tätä… no jos hieman tarkennetaan, niin ihan perusruokaa isoläjä.
Aamusin: Puurot raejuustoineen ja mehukeittoineen, riisikakkuja, pilttiä sekä banaania.
Lounaalla: Perus kotiruokaa, yleensä italianpataa ja läjä salaattia.
Välipalaa: Rahkaa puolikiloo, jugurttii, ruisleipää ja riisikakkuja.
Päivällinen: Kanaa ja riisii? monelle varmaan aika kova yllätys ja läjä salaattii.
Treenin ympärilla ja treenissä: Maltoo sen 120grammaa, heraa ja EAA+.
Iltapalaa: 5 munan munakas, porkkanaa mielin määrin ja riisikakkui kinkun kera.

Nällä eväillä mennään! Give it all or nothing

Olen siis 1992 vuonna syntynyt Orivesiläinen jolla on aina ollut urheilu lähellä sydäntä. Nuorena siis tuli pomputeltua palloa, luisteltua ulkojäillä aamun pikkutunneille asti, läiskittyä sählyä enemmän ja vähemmän, pelattua tennistä ynm.. Sanomattakin oli selvää, että kiekkohan on se ykkönen, jotenka muut lajit sai jäädä taka-alalle, kun ikää tuli tarpeeksi mittariin.Pituutta sulkapäässä löytyy 169cm, eli kuten voitte kuvitella, olen aina ollut se niin sanottu ”heikoinlenkki” ryhmässä varsinkin fyysisesti, kun kyseessä on jääkiekko. 15-vuotiaana tuli otettua iso harppaus eteenpäin urheilunpuolella. Matka siis jatkui Tampereelle kiekonparissa. 10 reenikerrat viikossa edesauttoi, että näinkin hintelä poika pysyisi isojen poikien rinnalla. Hienoja muistoja jäi käteen noista 2-3vuodesta mitä tuolla Tampereella vietin, päällimäisenä tietenki nuoremman B-junioreiden SM-kulta. Nykyään ollaan porskutettu viimeiset vuodet Orivedellä kiekonparissa, hieno joukkue kera hyviä ystäviä Kyllä tässä töitäkin tehdään kaiken ohessa, eli niinkin kiinnostavaa kuin kivenhakkaamista? kyllä kuulit oikein, kiila ja vasara käteen ja tumput viuhumaan. Tarkoituksena on siis tehdä Pihakivee, mitä sitten asennetaan ihmisten pihoihin. Eikai tässä… ehkä pitäisi mennä jo itse asiaan

”Alkuhuumaa”

Kunnialla suoritetun armeijan jälkeen vuonna 2012 aloin jostain kumman syystä ihastella noita puolialastomia miehiä? nou houmou. Tottakai haaveissani oli näyttää joskus samanlaiselta kuin nuo lihaksikkaat veistokset. Asialle piti tehdä jotain, jotenka seuraavana päivänä salikorttia ostamaan. Minun onnekseni hyvä ystäväni oli harrastanu kysesitä lajia jo muutaman vuoden ja oli todella hyvin perillä asioista ja tietoa oli enemmän kun tarpeeksi. Ruokaohjelmat/saliohjelmat kouraan ja eikun toteuttamaan pientä haavetta. Kuukaudet vieri hulluavauhtia, peilikuva ei muuttunut mihinkään, olihan se perseestä! Silti jatkettiin kovaa kurinalaista työntekoa tinkimättä mistään! Nukuttiin, syötiin, reenattiin. Näistä kolmesta asiasta mun vuosi koostui pääsääntöisesti, tuloksena 68kg kukkakepistä tuli 84kg ihrakasa ;D 16kg vuodessa on mittarissa todella kova lukema, mutta sokealle peilikuvalle se ei ole mitään. Vuosi meni suurinpiirtein neljänseinän sisällä ja gymillä, välillä tietenki pakolliset työt ja itkukurkussa menneet kataboliset kiekkoreenit Sosiaalinen elämä oli aivan hukassa, mutta se riippuvuus ja halu kehittyä, oli vaan niin kova, ettei sitä voi kuvailla edes… se oli sitä alkuhuumaa. Kaiken tuon ainaisen ähkyynsyömisten jälkeen olikin aika karsitella niitä vaivalla hankittuja uimarenkaita pois tuosta vytäröltä. Kotipohjan Pekka laati minulle diettisuunnitelman joka toimi kuin junanvessa! 16vk sitä kesti ja noin 10kg tiputtelin painoa. Tämä oli toisaalta tarvittava toimenpide, että se antaisi hieman osviittaa siihen, onko tästä riisikepistä joskus astelemaan isojen poikien vierelle nohh… positiivisa kommentteja tuli monilta tahoilta, mutta itse en ole tietenkään kovinkaan tyytyväinen. Mutta pakko sanoa, että kehitys on ollu huikee treeniuraani nähden, jota on kestäny sen 1vuoden ja 8kk. Alla kuvaa 76,8kg pikkuvillestä

”Nykypäivää”

Kesä menee jo kovaa vauhtia eteenpäin ja pitäisi alkaa tekemään ratkaisevia päätöksiä kisaamisen suhteen. Se on fiftisixti, kehtaako sitä 2vuoden reenitaustalla lähteä pullistelemaan jo vuosien takaisia finalisteja vastaan. Nohh.. siitä en reessaa hetkeäkään vaan nautin joka reenistä 100lasissa ja teen kaikkeni, että tähän varteen saa vielä muutamankilon beefjerkyä lissää Aika näyttää aika näyttää… nyt naatitaa naatitaan, kun reenit kulukee ja ukko pulskistuu Selkäposing 84,1kg

Jatketaan taas ku keritään! stay tuned