Niin, samaa mieltähän me tästä ollaan. Tarkoitukseni tässä oli todeta, että orgaanisuus ei sulje pois tietynlaista kaavamaisuutta ja instituutiolähtöisyyttä.

”En minä kristinuskoa inhoa”

Päättelin vain aikaisempien kirjoitustesi perusteella, sallinet sen. :)

On melko vaivatonta laukoa suorasanaisia totuuksia, että uskonto sitä tai tätä, ja niin voi toki usein ollakin, ei siinä mitään. Mutta vaikka uskonto vihaisi, niin Jeesus rakastaa ja haluaa pelastaa meidät kaikki kadotukselta – tämän uskontoni ytimeen kuuluvan dogman haluan jakaa ihan vain kiihkottomana vastakommenttina, en niinkään omahyväisen hyökkäävänä argumenttina, joka vaatii väittelyä osakseen.

”Minä arvostan ihmisen vapautta uskoa mihin haluaa.”

Niin minäkin. Uskotko todella, että alkaisin tehdä itsemurhaiskuja kouluissa, jos vain olisin tarpeeksi hihhuli? Itse näen, että asia on pikemminkin päinvastoin. Jos radikalisoituisin lisää, olisin lähempänä Jeesuksen rajoja rikkovaa ja pyyteetöntä rakkautta ja mestaroisin vähemmän muiden ihmisten kipukohdilla. Nyt olen sydämessäni tästä asenteesta vielä aika kaukana; voin suuttua aivan turhan takia ja kohdella toista ihmistä kuin ilmaa.

Olen muuten itse Itä-Suomesta kotoisin, ja kyllähän se on totta, että Länsi-Suomen ja Itä-Suomen välillä selviä eroja on, mutta ne ovat pieniä siihen verrattuna, jos menee vaikka Ruotsiin tai Viroon – puhumattakaan Venäjästä. En näe, että kyse olisi ainakaan pääosin genetiikasta, vaan kulttuurista.

Ei ole, niin voi kokea, mutta se ei pidä paikkaansa. Eikä Suomi ole niin esim. geneettisesti yhtäläinen kuin voisi luulla. Tämä maa on geneettisestikin jakautunut kahtia. Keskieurooppalaiset ovat geneettisesti lähempänä meitä länsisuomalaisia kuin itäsuomalaiset. Pieni kansa suuressa maassa on aiheuttanut myös sen, että kulttuurillisia eroja löytyy, johtuen välimatkoista.

”Näen myös aika lailla kummallisena sen väitteen, että kun perinteet ovat orgaanisia (mikä on tietenkin totta, samalla tavalla kuin taivas on sininen)”

Orgaanisuudella tarkotin, että perinne elää ja kehittyy. Moni perinne on kadonnut, ja nyt vahvasti elävätkin joskus katoavat. Tilalle tulee uusia. Sininen taivas ei uusiudu samalla tapaa, joten vertauksesi hieman ontuu.

”Ei millään pahalla, mutta tulee vain sellainen tunne, että koska inhoat kristinuskoa”

En minä kristinuskoa inhoa, monille se on tärkeää perinnettä. Mutta kuten kirjoitin, koulu ei ole oikea paikka sen harjoittamiselle. Ajattelussasi näkyy uskovaisuuden tai muunkin aattenpalon vaarallisuus. Päättelet virheellisesti, että vihaan tain uskontoasi. Samalla mentaliteeetilla lennetään lentokoneella päin pilvenpiirtäjää tai räjäytetään itsensä koululaisbussissa. Voisin kyllä vihatakin, sillä sinun uskontosi vihaa minua. Se on lähettämässä minut ikuiseen kidutukseen, koska omaan toisenlaisen maaailmankatsomuksen. Minä arvostan ihmisen vapautta uskoa mihin haluaa.

Tämä taas on aivan turhaa yleistämistä ja ylisuhteellistamista. Totta kai on olemassa nimenomaan suomalaisia arvoja ja perintöjä. Ei niihin kaikkiin toki ole pakko ottaa osaa, mutta ei niitä voi myöskään ironisoida puhki. Varsinkin kun Suomi on maailman mittakaavassa kuitenkin varsin homogeeninen maa. Miksi edes osallistut keskusteluun suomalaisesta kulttuuriperinnöstä, jos et hyväksy koko käsitteen mielekkyyttä?

On turha pelata kaksilla korteilla – jos siis samalla käytät ”kyllä kansa tietää” -tyyppisiä heittoja virsien merkityksestä tai merkityksettömyydestä. Eikö sinulle sitten ole riittävän suuri osoitus julkisen keskustelun ja kansalaismielipiteen antama tuki vaikkapa Suvivirrelle? Ei millään pahalla, mutta tulee vain sellainen tunne, että koska inhoat kristinuskoa, haluat vääntää asioita tarkoitushakuisesti.

Näen myös aika lailla kummallisena sen väitteen, että kun perinteet ovat orgaanisia (mikä on tietenkin totta, samalla tavalla kuin taivas on sininen), se tarkoittaisi sitä että rituaalinen ja ohjelmallinen perinteen uusintaminen ei kertoisi elävästä perinteestä. Ihan yhtä lailla kirkossakin virsien laulaminen perustuu ”pakkoon”, kun virret ovat osa liturgiaa. Ei se vie pois niiden arvoa tai merkitystä, oikeastaan siinä tilanteessa päinvastoin. Koko koulunkäyntikin perustuu tavallaan pakkoon.

Minulle toki ei ole suurta merkitystä sillä, pitääkö joku mitäkin asiaa arvokkaana kulttuuriperintönä – vaikka tietenkin sillä, että olen kristitty, on varmasti tiedostamatontakin merkitystä siihen, miten tästä asiasta ajattelen. Eikä tietenkään se, että joku asia on perinne, ole itsessään mikään peruste millekään. Mutta tässä ei olekaan kyse siitä, mitä minä tai sinä ajattelemme, vaan mitä ajattelevat suomalaiset, tai mitä he ovat perinteisesti vuosisatojen aikana ajatelleet ja kokeneet. Tämä ei ole vain arvokeskustelua, eikä myöskään pelkkä identiteettikysymys, vaan historian ja nykyhetken vuoropuhelua. Ei sellaista keskustelua tarvitse pelätä.

”Mutta juuri tuossa Suvivirsi-kiistassa on monien mielestä jo parodiahorisontin raja ylitetty.”

Hauskimpia oli se kun joku virkamies kertoi, että Suvivirsi ei ole kovin uskonnollinen, koska Jumala mainitaan vain kerran. Tällä logiikalla aina moni heavykappale on uskonnollisempi, koska niissä jumala mainitaan useamman kerran.

”Minusta näyttäisi selvältä, että virret ovat olennainen osa suomalaista kulttuuriperintöä”

Olen hieman eri mieltä. Nimittäin jos kadulta pysäyttää vaikkapa kymmenen ihmistä ja kysyy heiltä vaikkapa mitä virsiä Sibelius on säveltänyt, mikä on virsikirjan ensimmäinen virsi tai kuinka Suvivirren toinen säköistö kuuluu niin kovin moni ei osaisi vastata – ehkei kukaan. Jos perinnettä pitää väkisten opetushallituksen tai muun instanssin voimalla ylläpitää niin se on varmin merkki siitä, että perinne on kuollut. Perinteet ovat orgaanisia, ne elävät aikansa ja sitten ne muokaantuvat tai katoavat pois.

Suomi on niin laaja kansa, että yhtenäistä kulttuuriperintöä, jonka puolesta kaikki liputtaisivat ei edes ole. Se on samanlaista harhaista populismia kuin suomalaiset arvot – ei niitäkään ole.

Ihan hyvä kirjoitushan tämä on. Joskin näin kiihkouskovaisena kieltäydyn pitämästä uskontoa vain yksityisasiana, joka pitäisi kaikkialta putsata näkymättömiin neutraaliuden nimissä. Tosin ethän sinä sitä väitäkään. Mutta juuri tuossa Suvivirsi-kiistassa on monien mielestä jo parodiahorisontin raja ylitetty. Voimme jopa joutua tulkitsemaan, että mitään uskonnolliseksi käsitettävää ei tulisi pitää koulussa esillä, vaikka se olisi kuinka kulttuuriperintöä. Saman tien veks maahiset, Kalevala ja sen sellaiset?

Minusta näyttäisi selvältä, että virret ovat olennainen osa suomalaista kulttuuriperintöä, aivan kuten edellä mainitut asiat – ja toki myös ruotsin kieli. On luonnollisesti myös eri asia pitää jotain kulttuuriperintöä arvokkaana kuin itse harjoittaa sitä. En itse harrasta pitsinnypläystä, mutta pidän sitä arvokkaana suomalaisena kulttuuriperintönä. Toisaalta harrastan oluen juontia, joka on myös kieltämättä suomalainen kulttuuriperintö, mutta sitä ei asian luonteen vuoksi voida kouluissa käytännössä harjoittaa, eli vähän sama juttu kuin saunomisessa. Mutta tämä meneekin jo osaltani pahasti saivartelun puolelle…

Mielestäni tämä asia tulisi keskustella hyvässä hengessä halki, ettei tulisi ylilyöntejä. Mutta onko se mahdollista, onkin sitten toinen juttu. Ehkä ydinasia on se, miten tulkitaan se, mikä on uskonnollista toimintaa. Miten toiminta motivoituu, liittyykö siihen pakkoa, miten tulkitaan vapaus, mitkä ovat arvot joiden pohjalta halutaan toimia jne.

Mutta jos Suomi haluaa olla uskonnollisesti neutraali valtio, niin olkoon sitten, eipä sitä mitkään jumalat estä. Ja tuo on tuotta, että englanninkielinen nimi Suvivirsi-tapahtumalle on aikamoinen tyylirike.