”Lue se Wikipedian juttu ajatuksella uudestaan. Liberaalien tukemassa yövartijavaltiossa valtion valta on kokonaisuudessaan valjastettu tukemaan liberaalien ideologista päämäärää: omistusoikeutta ja sen turvaamista. Totalitarismi on juuri tässä.” —> Et taaskaan perustele asiaa, etkä näytä edes käsittelevän tarjoamiani ajatuksia. Ei valtiosta tee totalitaristista se, että yhteiskunta perustuu jollekin ideologialle. Olet itse keksinyt oman määritelmäsi totalitarismille, tai olet mahdollisesti irrottanut jonkun lauseen irti alkuperäisestä kontekstistaan ja diskurssistaan. Tosin silloinhan pohjoismainen hyvinvointivaltiokin on mielestäsi vielä pahemmin totalitaristinen, koska valtio ohjaa ihmisiä ja tyrkyttää heille subjektiivisia arvoja ja kerää veroja poliitikkojen suunnitteleman valtion ja ”ideologian” palvelemiseksi. Käsityksesi mukaan aivan kaikki valtiot ovat totalitaristisia. Sinulla taitaa nyt olla vähän opeteltavaa tai liikaa tinapaperia sivistyksen tiellä. Niin.. et muuten vastannut mitenkään siihen, että käsityksesi menee ristiin totalitarismin määritelmän kanssa, jonka ovelasti sivuutit.

”Vapaus on määritelmiä pakeneva fiktio.”
Joo eiköhän se ollut siinä. Näytät latelevan tällaisia lentäviä lauseita ja heität päälle jotain viittauksia, kuinka paljon vapauskäsite on jakanut historiassa mielipiteitä. Et kuitenkaan vastaa esittämiini perusteluihin, vaan yrität kiertää ne kokonaan. Tällainen saa minut epäilemään, että harjoittaisit tahallista trollausta. Koska olemme vieraantuneet blogipostaukseni otsikosta monien viestien verran, suosittelisin, että jatkaisimme keskustelua vaikkapa sähköpostitse. Keskustelu on muutenkin toistanut itseään joutuessani selittämään sinulle asioita uudelleen ja uudelleen, kun kuittaat argumenttini kiertelemällä etkä puuttumalla niihin itseensä. Blogin laadunvalvonnan vuoksi sellaiselle tulee nyt stoppi. Jos haluat jatkaa, voit lähettää sähköpostia osoitteeseeni t.taussi@kymp.net, kiitos.

Millaisesta omistusoikeudesta on yhteiskunnassa enemmän haittaa kuin hyötyä? Hyötyjä ja haittoja ei voi mitata suureellisesti muuten kuin osapuolten välisillä sopimuksilla. Kollektivismissa taas ei tehdä spontaaneja sopimuksia, vaan pakotetaan ihmiset ottamaan jotkut ehdot vastaan tai heille langetetaan tuomio. Vaikuttaisi, että ajattelusi mukaan syy ongelmiin on väistämättä se, ettei kukaan tarjoa apua. Tuo kuulostaa vähän tekosyyltä muiden vapauden rajoittamiseen.

”On hyvä että heräteostos -esimerkissäsi myönnät ihmisten toisinaan olevan kyvyttömiä toimimaan järkevästi. Viime kädessä juuri tämä oikeuttaa valtion interventiot: valtio ihan oikeasti kykenee usein allokoimaan resursseja yksittäisiä ihmisiä paremmin. Pakolliset eläkemaksut, sairasvakuutukset jne ovat tästä vain yksi esimerkki.” —> Taaskin yrität kertoa totuutena henkilökohtaisia kollektivistisia arvojasi. Jos olisit tutustunut taloustieteeseen, olisit oppinut, ettei valtion virkamiehet pidemmän päälle ole kykeneviä suunnittelemaan yhteiskunnan talousjärjestelmää kaikessa laajuudessaan, mitä resurssien allokoiminen tarkoittaa. Myönnän sen, että jos yhteiskunnan täytyy vastata jonkun subjektin laatimaa suunnitelmaa, niin tällöin varmasti virkamiehet tietävät yksilöitä paremmin, miten tähän tavoitteeseen päästään.

Yksilöllisyyden pitäminen luonnottomana on varsinainen kehäpäätelmä, sillä liberalismihan juuri painottaa ihmisten vapaaehtoista sopimista ja spontaania yhteisöllisyyttä. Liberalismi ei uhmaa luonnonolosuhteita, eikä luonnonolosuhteita pidetä auktoriteettina. Jos ihminen on luonnostaan yhteisöllinen, niin silloinhan ihminen ajautuisi yhteisölliseksi ilman pakottamistakin. Vai väitätkö, että ihminen toimii luonnollisesti vain, jos jotain tiettyjä olosuhteita pidetään suunnitellusti yllä ilman että ihminen osaisi spontaanisti järjestellä asioitaan yhteistyössä muiden kanssa?

Ennen kuin alat mässäilemään ad hominemeistä ja sivistystasostani suosittelisin ihan sinua lukemaan liberalismista ja yksilönvapaudesta sekä spontaanista järjestäytymisestä. Onko esim. F.A. Hayek tuttu?

En ole väittänyt, ettei valtiotilassa omistusoikeus olisi yhteiskunnallinen suhde. Kerroin vain luonnonoikeuksien näkökulman omistukseen: Jos ihminen on tehnyt työtä ansaitakseen jotain, kukaan muu ei lähtökohtaisesti ole oikeutettu työn tuloksiin kuin se, joka on sopimuksen työstä ja palkkiosta sopinut. Olisi täten absurdia keksiä joitain luonnollisuuteen viittaavia perusteluja sille, miksi lähtökohtainen toisilta ryöstäminen tai kollektivointi olisi oikeutettua.

Se taas olisi kehäpäätelmä väittää, että jotkut luolaihmiset ovat jakaneet saaliinsa, joten ihmiset täytyy pakottaa jakamaan omaisuutensa tuntemattomien kanssa. Koska epäilen, että saatat ajatella edellä mainitun kehäpäätelmän mukaisesti, teen eron: luolaihmiset elivät olosuhteiden pakosta, mutta kuitenkin spontaanisti ilman ylemmän auktoriteetin käskyä yhteisöissään. Nykyihmiset elävät enää lähinnä kotitalouksissa spontaaneina sosialistisina yhteisöinä, mutta muuhun kaikilla ei välttämättä ole tarvetta. Miksi heitä täytyisi siis pakottaa?

Yksityinen omistusoikeus ja rajojen tarkka määritteleminen luovat perustan kehittyvälle yhteiskunnalle. Kuten taisit viitata, anarkismin lähtökohtiin jämähtäneissä maissa, kuten Somaliassa kehitystä on mahdotonta syntyä. Anarkokapitalistit painottavatkin sitä, että omistusoikeuden ja koskemattomuuden turvaksi syntyy tietyn infrastruktuurin omaavia kaupunkivaltioita tai oikeuspiirejä.

Liberalistisen ideologian päämääränä ovat yksilönvapaudet siinä tilassa, jossa yksilönvapaudet eivät toteudu. Sen sijaan yhteiskunnassa, jossa yksilönvapaudet toteutuvat jo aatteen mukaan, ei ole mitään yksittäistä määriteltyä ihmiskuvaa, yhteiskuntasuunnitelmaa jne, koska sellainen muodostuu ruohonjuuritasolta ja pysyy yllä koko ajan ruohonjuuritason muutosten ehdoilla. Tämä eroaa siitä, että totalitarismi on saattanut kohota ruohonjuuritasolta, mutta rakennelma kuolee pystyyn ja jää ohjaamaan ysilöitä ylhäältä alas.

Tässä vaiheessa sinun tulisi nyt tajua, ettei liberalismi ole yksi tavallinen ideologia muiden joukossa, sillä se on arvoneutraali niihin ideologioihin nähden, jotka haluavat tyrkyttää vapauden vastaisesti joitain erikoisarvoja, joiden mukaan ihmisten tulisi toimia. Toisin sanoen liberalismi on rehellisin ja pasifistisin yhteiskuntajärjestelmä, joka antaa kaikkien ihmisten toimia omien arvojensa mukaan niin kauan kuin he eivät loukkaa muiden vastaavaa vapautta. Luonnontieteillä ei pysty selvittämään vastauksia moraalikysymyksiin, mutta jos länsimaissa halutaan arvostaa moniarvoisuutta, niin liberalismi ainakaan ei asetu ristiriitaan ihmisluonnon kanssa toisin kuin järjestelmät, jotka loukkaavat ihmisluontoa keskusjohtoisella suunnittelulla ja vastentahoisilla käskyillä. Että se niistä ”sairaista valheista”.

”Jos liberalismille etsisi lähtökohtaa, se voisi ehkä olla siinä oletuksessa että liberalismin mukaan yksilö edeltää yhteiskuntaa ja yhteisöä.” —> Sinä et nyt näytä ymmärtävän, mitä ajan takaa sanalla lähtökohta. Itse tarkoitin lainsäädännön määrittelemiä puitteita, kuten yksilön riippumattomuutta, josta hän voi vapaaehtoisesti luopua sopimuksella jonkun organisaation, verkoston tai kommuunin kanssa, jos yksilö kokee sen hyödyllisemmäksi kuin hetkellisen riippumattomuuden.

Oma yhteiskunnallinen ihanteeni ei vaadi ihmisten sitomista mihinkään yhteisöön. Ihmiset maksavat kyllä veroja ja paljon, mutta heillä ei ole mitään sellaista yhteisöä johon heidän pitäisi arjessaan kuulua. Tuntuu jotenkin siltä ettet ymmärrä käsitepareja yhteisö/yhteiskunta ja yhteisöllinen suhde / yhteiskunnallinen suhde. Se mitä sanot kollektivismiksi, on nimenomaan humaani vastaus inhimilliseen hätään tilanteessa jossa yhteisölliset suhteet ovat jo korvautuneet yhteiskunnallisilla suhteilla. Kollektivismi ei välttämättä ole pakkoyhteisöllisyyttä. Esimerkiksi meillä Suomessa ei ole pakko kuulua mihinkään yhteisöihin. Se että maksat veroja, ei tee sinusta minkään yhteisön jäsentä.

Yritäs nyt ymmärtää että yksilönvapaudet ovat liberalistisen ideologian päämäärä, eivät sen lähtökohta. Päämäärä on se asia jonka vuoksi poliittinen ideologia työskentelee ja jonka puolesta sen edustajat propagoivat. Poliittisena ideologiana liberalismi kun nimenomaan pyrkii turvaamaan yksilönvapaudet yhteiskunnassa. Se taas, mitä ihmiset näillä vapauksillaan sitten tekevät, ei enää edes kuulu liberalismin piiriin. Ja etkös itsekin myönnä tämän? Liberalismilla ei ole mitään oikeutta naturalisoida omia päämääriään tai kertoa sairaita valheita oman paradigmansa luonnollisuudesta.

Jos liberalismille etsisi lähtökohtaa, se voisi ehkä olla siinä oletuksessa että liberalismin mukaan yksilö edeltää yhteiskuntaa ja yhteisöä. En sano että te ajattelisitte näin, mutta jos ajattelette, niin juuri se on liberalismin lähtökohtana ja juuri siitä ajatus yksilön oikeuksista syntyy. Kyseessä on tietenkin väärä oppi, koska ihmislajin yksilönkehitys nyt vain on sellainen, että yhteisö edeltää aina yksilöä. Yhteisön ulkopuolella ihminen jää kognitiiviselta tasoltaan vaatimattomamman eläimen tai kehitysvammaisen tasolle.

Yksilönvapauksissa tai yksilön oikeuksissa ei myöskään ole mitään luonnollista. Ajatus yksilönvapauksista on pitkällisen aatehistoriallisen kehityksen tulos ja valistusfilosofien esittämät esimerkit epähistoriallisia. Voisit muuten ad hominemien sijasta ryhtyä vaikka lukemaan kirjoja niin vähän viisastuisit. Huomautin loogisen ymmärryksesi puutteesta koska syytit minua kehäpäätelmästä ilman päteviä perusteita. Kyse ei siis ollut keskustelun kannalta mitenkään triviaalista seikasta.

Omistusoikeus on puhtaasti yhteiskunnallinen suhde. Omistusoikeus ei ole suhde yksilön ja omaisuuden välillä, vaan suhde yhteiskuntaan kuuluvien ihmisten välillä. Omistusoikeus rajoittaa muiden ihmisten oikeutta käyttää jotakin resurssia. Joskus selkeästä omistussuhteiden määrittelystä on hyötyä, joskus omistussuhteiden väkivaltaisesta uudelleenmäärittelystä on hyötyä. Tämän vuoksi ei oikeastaan voida hyväksyä mitään sellaista omistusoikeutta, josta on yhteiskunnassa enemmän haittaa kuin hyötyä. Haittojen ja hyötyjen ainoat validit mittarit ovat tietenkin inhimillinen kärsimys ja inhimillinen kukoistus. Jollei hypätä johonkin omituiseen postmodernistiseen kelkkaan, niin voidaan sanoa että näiden käsitteiden sisältö ei ole yksilön vapaasti valittavissa. Jokainen ihminen välttää luonnostaan kärsimystä ja tavoittelee kukoistusta (riittävät ruoka, seksi, lepo jne.), mutta omistusoikeuden käsite ja ala taas on kulttuurispesifi, kuten itsekin Somalia -esimerkissä totesit.

Laskelmoinnilla ja hetken mielijohteilla tarkoitan, etteivät ihmiset välttämättä toimi sen mukaan, minkä he tietävät olevan heidän kannaltaan järkevää pidemmän päälle. Ihminen voi esimerkiksi arvostaa säästämistä tietäen sen olevan järkevää pidemmän päälle, mutta silti erehtyä arvostamaan jotain hetkellistä heräteostosta enemmän ja katua myöhemmin. Pitää ymmärtää, että ihmiset ovat muutakin kuin pelkkiä liiketaloudellisia toimijoita.

Todistat tarvehierarkiaan vetoamalla juuri sen, että mitä korkeammalle kulttuuri ja elintaso kehittyvät, sitä enemmän individualismin paremmuus korostuu. Toisaalta primitiivisemmässäkin yhteiskunnassa kollektivistinen suunnittelu voi pettää – vielä fataalimmin, kun on kyse ihmishengistä, eikä pelkästään aineellisesta hyvinvoinnista. Tämä menee jo taloustieteen puolelle. Suosittelen lukemaan artikkelini talousjärjestelmistä. Siinä muuten todistan, että sosialistinen suunnitelmatalous on jo vuotavan taloustieteellisen teoriapuolensa takia tuhoon tuomittu.

Perustelusi totalitarismista on aivan väärä. Et ole hahmottanut sitä, että vapaus on kaiken moniarvoisuuden paitsi hyväksyvä viitearvo, kun taas muut arvot ovat erikoisarvoja, joita vapaus ei poissulje, mutta jotka säännöksi tultaessa poissulkevat vapauden. Wikipedia: ”Totalitarismi on poliittinen järjestelmä, jossa valtion valta ulottuu yhteiskunnan kaikille aloille.” Liberalismi, jossa valtio on minimoitu, on kaukana totalitarismista. Libertarismi olisi vähiten totalitaristinen aate. Voit toki vedota siihen, että wikipedia on kaikkien muokattavissa oleva epäluotettava tietolähde, mutta voisit vaikka aloittaa tuon lauseen kumoamisesta. Voit väittää mustan olevan valkoista vain irtautumalla maalaisjärkisestä diskurssista ja kiertää sitä kaikenlaisten postmodernien suhteellisuusfilosofisten koukeroiden kautta, mutta käytännössä se ei ole vakuuttavaa.

Empiirisesti voidaan toki tehdä köyhiä johtopäätöksiä, että valtiokoneiston kasvu olisi välttämätöntä modernille yhteiskunnalle. Tällaiset asiat tulisi myös osata eritellä. Vaikuttava tekijä voi olla hyvin vaikkapa se, että ihmiset ovat innostuneet aineellisesta hyvinvoinnista niin, ettei heitä kiinnosta asteittainen valtiokoneiston laajeneminen niin kauan kun se ei vielä aiheuta haittaa. Ihmiset voivat jopa virheellisesti uskoa, että esim. korkeammat verot tai todellisuudessa tehoton byrokratia kasvattaisivat taloutta pitkälläkin aikavälillä.

Täydellistä yhdensuuntaista vapautta on mahdotonta saavuttaa. Liberaali individualismi perustuukin yksilön vapauteen ja yhtäläiseen vastuuteen. Mitä vapaampi yksilö on, sitä enemmän hän on vastuussa itsestään ja vähemmän vastuussa muista. Tämä siis taas lähtökohtaisesti, ettet ymmärrä sitä päämääräksi, ihmiskuvaihanteeksi tai jotain sinne päin. Jos ihminen ei tajua omaa etuaan ilmiselvässä tilanteessa lähimmäistenkään painostuksesta, se on oma ongelma. Eri asia voisi olla sitten holhouksenalaisuus tai jokin muu ihmisen ja paikallisyhteisön/verkoston tekemä sopimus.

Minusta on virheellistä tulkita, että kaikki liberaalit vihaisivat valtiota itsensä takia, ja että valtion kieltäminen olisi päämäärä. Typerämpää on ehdottaa, että liberaalit luopuisivat julkisten palveluiden käyttämisestä samaan aikaan kun heidät pakotetaan maksamaan niistä. Liberaalin individualismin periaatteena on pikemminkin se, että maksetaan siitä, mitä tilataan ja voidaan vapaaehtoisesti maksaa muidenkin puolesta. Eihän sellainen yhteiskunta ole mikään mahdottomuus.

Oma ihanteesi edellyttää kollektivismia, joka vaatii yksilön pakkositomista yhteisöön toisin kuin individualismi. Toisin sanoen kollektivismi on lähempänä totalitarismia kuin individualismi. Jos koet toisin, olet ymmärtänyt nämä asiat aivan väärin, emmekä ole ymmärtäneet toisiamme johtuen eriävistä diskursseistamme. Siksi yritänkin vääntää rautalangasta, että individualismi ei ole muuta kuin yhteiskunnan lähtökohtainen tila, ei päämäärä. Individualismiin ei mahdu mitään muita arvoja kuin vapaus, josta seuraa yhdenvertaisuus yhdenvertaista vapautta puolustavan lain ansiosta tasa-arvo. Individualismissa erilaiset ihanteet syntyvät samalla tavalla ajattelevien ihmisten kanssa yhteistyönä yhteiskunnan sisälle. Monet kollektivistit vierastavat individualismia siitä syystä, että he eivät ymmärrä, ettei lähtökohta ole päämäärä saati lopputulos. Jos individualistisessa yhteiskunnassa on sosiaalisia ja humaaneja arvoja kannattavia ihmisiä, he toimivat erikoisarvojensa mukaan ja perustavat yhteistyönä omia yhteisöjään, jolloin he tekevät yhteiskunnasta oman panoksensa verran omien arvojensa näköisen. Erona on vain se, että kollektivistisessa yhteiskunnassa kaikki yksilöt pakotetaan suunnitelmaan – individualistisessa yhteiskunnassa yksilöitä ei estä mikään väkivalta valitsemasta omia suunnitelmiaan.

”On indiviadualismissa aika tarkka ihmiskuva. Se löytyy aika hyvin eksplikoituna klassikoiden teksteistä ja myös moderneista kirjoituksista.”
Tässä menet taas metsään. Tuo on kehäpäätelmä, jossa valikoit itse jonkin aatteen opilliset auktoriteetit, joista löydät ennalta päättämääsi lopputulosta tukevaa aineistoa. Sen sijaan sinun kannattaisi tutustua laajemmin nykyajan liberaaleihin tutkielmiin, joita itse liberaalit arvostavat. Tosin jos olet päättänyt olevasi kaikesta eri mieltä, olet myös päättänyt olla ymmärtämättä niitä pointteja, joissa diskurssit voisivat kohdata. Harmi sinänsä. Sen teen kyllä tiedoksi, etten aio tämän viestin jälkeen vääntää asioita enempää rautalangasta, ellet yritä edes lähestyä yhteisymmärrettävän keskustelun kieltä, jota yritän tarjota.

Individualismi ei ole mikään aate, joka vallitsee ihmisten mielissä. Individualismissa on ihmisillä on vain pieni viitekehys non-agressioperiaatteesta, että jokainen ihminen päättää lähtökohtaisesti omasta elämästään ja omaisuudestaan. Tämä ei tähtää mihinkään tarkkaan päämäärään, vaan antaa jokaisen ihmisen valita omat päämääränsä. Individualistisella yhteiskunnalla ei ole mitään suunnitelmaa, eikä tällöin voida puhua resurssien valjastamisesta jollekin suunnitelmalle tai ideologialle. Resurssit on valjastettu ainoastaan yksittäisille ihmisille, jotka lähtökohtaisesti toimivat itsenäisesti, mutta sen jälkeen mahdollisesti yhteistyössä.

Somaliassa on anarkia, joka ei lyhyessä ajassa järjestäydy, koska kulttuurievoluutio on köyhä ja kehittymätön. Individualismi ei elä ihmisten mielissä, sillä valtaosa somalialaisista/valtaa pitävät eivät ymmärrä länsimaisen vakaan yhteiskunnan etuja, taloustieteellisiä realiteetteja jne. Ellei tilanteeseen puututa, uskoisin Somalian alkavan kehittymään ennen pitkää. Länsimaissa asuvat libertaarit, joista valtaosa on minarkisteja, arvostavat perustuslaillista liberaalidemokratiaa, jossa valtio on minimoitu vain välttämättömäksi pahaksi, ja poliitikkojen vallankäyttömahdollisuuksien ja yksilöiden vapauden välille on vedetty tarkat rajat. Somalia ei täytä näitä kriteerejä. Mitä taas puhtain libertarismi tarkoittaa, valtioton tila on vain lähtökota ja edellytys, mutta oman yhteiskunnan rakentaminen epävakaalle ja elinkeinomahdollisuuksien puolesta epäsuotuisalle alueelle tulisi hyvin kalliiksi. Sen sijaan olen kuullut joidenkin libertaristien visioista rakentaa asuinkelpoisia öljynporauslauttayhdyskuntia jne. Mutta kuitenkin valtaosa arvostaisi jo perustuslaillista minimivaltiota.