Ilman vapaata rahaa ei voi olla vapaita markkinoita. Hyödykkeen ostaja myy rahaa ja myyjä ostaa sitä, siinä missä ostaja ostaa hyödykkeen ja myyjä myy sen. Raha on olennainen osa markkinoita. Markkinat eivät voi olla vapaat, jos raha on valtion poliittisesti sääntelemä monopoli. Niin kauan kuin raha on valtion kontrolloimaa, markkinat voivat olla parhaimmillaankin vain puoliksi vapaat.

Enemmistö ihmisistä vaatii tiukempaa rahan ja pankkien sääntelyä. He eivät ymmärrä, että nykyinen rahajärjestelmä on jo alunperinkin täysin valtion lainsäädännöllinen luomus. Rahaa luodaan ja sen määrää säädellään juuri niin, kuin laissa määrätään. Jos järjestelmässä on ongelmia, se johtuu ainoastaan järjestelmän luojan tekemistä virheistä eikä pankeista. Pankit ovat vain osa valtion rahamonopolin prosessia ja ne toimivat siinä kontekstissa, jonka valtio on niille määrännyt. Valtio voi vain yrittää säätää luomaansa prosessia paremmaksi. Pankkien syyttäminen on vain valtion keino kääntää huomio syntipukkiin.

Toinen asia onkin sitten se, voiko valtion keinotekoisesta fiat-rahajärjestelmästä koskaan saada hyvää. Valtion kyky tuottaa tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti mitään, edes yksinkertaisinta asiaa, on olematon. Säännölliset raha- ja rahoitusmarkkinoiden kriisit, kriisit valtiontalouksissa ja näiden aiheuttamat kriisit yksityisellä sektorilla osoittavat ettei raha tee poikkeusta. Kun yhdistetään valtion tehottomuus, kyvyttömyys ja moraalittomuus täysin perustaa vailla olevaan tyhjään kuvitteelliseen entiteettiin, jota valtio kehtaa kutsua rahaksi, niin on ihme, että se toimii näinkin hyvin.

Korkeintaan nollasummapeli oli turhan diplomaattinen ilmaus. Yhteiskuntapolitiikka on aina miinussummapeliä. Yhteiskunta häviää aina valtion puuttuessa asioihin – aina. Yksittäinen taho saattaa lyhyellä aikavälillä voittaa, mutta toiset häviävät sitäkin enemmän.