Jos suuri osa ihmisistä haluaa hyvinvointivaltion, miksei heidän anneta keskenään solmia omanlaisensa yhteiskuntasopimus ja antaa vähemmistön elää tässä yhteiskunassa maksamalla vain käyttämistään vähimmäispalveluista koituvat kustannukset, infrastruktuuri, maanpuolustus, poliisi jne. Jos sitäpaitsi kaikki maksaisivat vain vähimmäisestä, niin tilastosi tarkoittaisi, että se huomattava enemmistö rakentaisi spontaanisti oman verkoston hyvinvointivaltion palveluiden tilalle. Siis jos he oikeasti haluaisivat sellaisen valtion, eivätkä vain kärky mahdollisuuksia päästä kuluttamaan enemmän kuin heillä olisi itse varaa.

Viimeisestä lauseestasi ”Demokratiassa vähemmistö joutuu valitettavasti noudattamaan enemmistön sanelemia lakeja, niin se vain on. Ja se tekee meistä yhtenäisen kansan.” voisin päätellä sinun olevan fasisti. Ainoastaan Mussolini, Hitler, Bismarck ja heidän itäiset veljensä ovat ajatelleet enemmistön mielivallan valavan tervettä yhtenäisyyttä.

Sen sijaan, jos yrityksen asiakkaana ei olekaan enää perinteiset asiakkaat, ihmiset, vaan kollektiivisesti kunnallinen elin, sen on keksittävä jokin toisenlainen logiikka korvatakseen palveluista, joita ihmiset kysyvät perinteisestä markkinatalouden kysynnän ja tarjonnan kuviosta poiketen. Koska markkinatalouden lait eivät enää päde, yritys yrittää laskuttaa mahdollisimman paljon tai teettää lisätä kysyntää vaikkapa vitkuttelemalla palvelujen tuotannossa.

Mitä tulee tuohon Yhdysvaltain tilanteeseen, se ei edusta mitään täydellistä vapaata markkinataloutta. USA:n terveydenhuolto on todella rankasti säänneltyä ja vaatimukset lääkäreiden ammattitaidosta ovat korkeat. Vaatimuksilla, kaavoituksilla ja opiskelupaikkarajoituksilla pidetään yllä niukkuutta, joka vähentää terveydenhuollon määrää ja nostaa sen hintaa. Saattaa myös olla, että Yhdysvalloissa ihmiset eivät ole ruokakulttuurinsa puolesta edes niin terveitä kuin suomalaiset.
Painavimmat syyt kuitenkin johtuvat julkisesta sektorista ja suunnitelmataloudesta.

Täällä on paljon viitteitä
http://liberalismi.net/wiki/USA:n_terveydenhuolto

Julkinen sektori ei ole olemassa sen takia, että markkinatalous olisi jotenkin tehoton tai kyvytön suoriutumaan tehtävästä. Julkinen sektori on olemassa siksi, että poliitikot käyttävät periaatteessa mielivaltaa ihmisten rahojen käytöstä. Tämä tarkastelu on hyvin teoreettista, mutta se osoittaa ristiriidan. Hyvinvointipalvelujen takaaminen liitetään moraaliin, mutta ryöstäminen ei. Moraalinen toiminta tapahtuu moraalittomasti. Kyse on lähinnä siitä, kuinka pitkälle tarkoitus saa määritellä keinot.

Minusta julkisen sektorin ei pitäisi olla nykyisen suuruinen, mutta se ei suoraan tarkoita kaikenlaisen sosiaaliturvan puuttumista. Julkinen sektori käsittää paljon muutakin. Olisin valmis esimerkiksi näkemään Suomessa tulevina vuosikymmeninä yhä enemmän yksityisiä kouluja, jos niille vain annettaisiin tilaa. On väärin viedä ihmisiltä mahdollisuus saada vastinetta rahalleen sillä perusteella, että joku voisi pahoittaa mielensä jäädessään vaille kyseisestä palvelusta.

Entä jos käännät kuvion toisinpäin: mieti mitä kapitalistinen markkinatalous hyötyy julkisesta sektorista?

Kapitalistinen markkinatalous, varsinkin sen suurimmat ylikansalliset yritykset eivät tunnetusti osallistu yhteiskuntavastuuseen tällä hetkellä, vaan ne ovat keksineet erilaisia keinoja kiertää veroja ja siirtää verotettavaa pääomaansa veroparatiiseihin. Siispä vain pk-yritykset osallistuvat verojen maksuun kokonaisvaltaisesti, lain mukaan.

Sinä siis väität, että julkinen sektori ryöstää työtä tekeviä ihmisiä, koska sitä ylläpidetään verottamalla? Mutta eivätkö ylikansalliset suuryritykset mitenkään ryöstä työläisiä?

Ota huomioon, että suurin osa ihmisistä haluaakin maksaa veroja ja ylläpitää niiden avulla julkisia palveluita.

Lähde: EVAn kansallinen arvo- ja asennetutkimus 2009. Katso sivulle 33 kuvio 16 b). Näet, että peräti 82% suomalaisista on jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että suomalainen julkisiin palveluihin perustuva hyvinvointimalli on hintansa väärti:

http://www.eva.fi/files/2416_kapitalismi_kansan_karajilla.pdf

Demokratiassa vähemmistö joutuu valitettavasti noudattamaan enemmistön sanelemia lakeja, niin se vain on. Ja se tekee meistä yhtenäisen kansan.

”Toisessa tapauksessa julkisen sektorin tilalla olisi spontaanisti joitain samoja palveluita tuottavia yrityksiä ja järjestöjä.”

Oletko varma, että yksityisten markkinoiden kautta hoituisi kaikki tarpeellinen kuin itsestään? Näkymätön käsikö toteuttaisi nykyisenlaiset hyvinvointipalvelut suomalaisille? Haluatko sinä siis luopua julkisista palveluista kokonaan? Miten taloudellisesti kannattamattomat palvelut hoituisivat vapaiden markkinoiden kautta?

Julkiset palvelut ovat kuitenkin yleisesti ottaen kustannustehokkaampia, kuin yksityiset, esim. terveydenhuollossa. Amerikassa, jossa enää 45% terveydenhuollosta hoidetaan julkisesti tai subventoidusti ja 55% yksityisen kautta, terveydenhuoltoon kuluu n. 15% bkt:sta. Pohjoismaissa, joissa julkisen terveydenhuollon osuus on korkea, 75% (Suomi) – 85% (Ruotsi), terveydenhuoltoon kuluu vain 7,5-10% bkt:sta. Silti täällä laadukasta hoitoa saavat kaikki, Amerikassa vain rikkaat ja ne joilla sattuu työpaikallaan olemaan hyvä työterveydenhuolto. Siispä Amerikan markkinavetoinen terveydenhuoltojärjestelmä on n. 1,5 kertaa kalliimpi, kuin pohjoismainen malli. Tarkemmalla vertailulla hintaero vielä kasvaisi.

Kyse on lähinnä siitä, että massatuotannolla ja tarvikkeiden massatilauksilla saadaan keskimääräistä hintaa alaspäin. Lisäksi yksityinen taho on aina sidottu voitontavoitteluun, ja se nostaa hintaa.

—–

lähteitä:

terveydenhuollon kokonaismenot eri oecd-maissa (s.114): http://www.laaketietokeskus.fi/tiedostot/Terveydebhuollon_menot.pdf

Kuten huomaat, Suomen laadukasta järjestelmää ylläpidettiin kaikkein halvimmalla, vain 7,3% bkt:sta. Amerikan epätasa-arvoista järjestelmää, jota Obama on nyt koittanut hieman nykyaikaistaa, ylläpidettiin kalleimmalla, 14,6% bkt:sta.

Suomen järjestelmä on silti OECD-maiden tehokkaimmasta ja laadukkaimmasta päästä, vaikka siihen käytetään näin vähän rahaa: http://www.poliklinikka.fi/?page=1497210&id=9069286

Toisessa tapauksessa julkisen sektorin tilalla olisi spontaanisti joitain samoja palveluita tuottavia yrityksiä ja järjestöjä.

Ääripää mallista, jossa julkinen sektori käsittää suunnilleen koko markkinat on vaikkapa DDR. Artikkelini todistaa, miten täysin julkiseen sektoriin perustuva talous on kyvytön korjautumaan hintaprosessiensa puolesta. Ilman loputtomia tuotannontekijöitä sellainen järjestelmä olisi tuomittu talouskutistumsieen. Sama malli pätee julkisen sektorin kanssa: se ei pysty pitämään itseään hengissä, vaan vaatii markkinatalouden prosesseja avukseen.

Mielenkiintoinen väite.

Voisitko täsmentää mitä tällä tarkoitat? Miten julkinen sektori toimii ”kapitalistisen markkinatalouden” loisena?

En yleistänyt, vaan esitin kaksi erilaista skenaariota: toinen systeemi on täysin julkinen ja suunniteltu -> toinen taas on yksityinen. Markkinatalouden tehtävänä on kilpailla maksavista asiakkaista. Osoittamani ongelmien johdosta laajasti julkinen systeemi on tehottomampi. Ei mikään tieteellinen laki estä tapahtumasta sellaista tilannetta, että joku julkinen organisaatio saattaisi tuottaa jotain edullisemmin kuin yksityinen yritys. Sokea kana voi joskus nokkia jyväsen, mutta ei se pidemmän päälle pärjää yhdellä nokalla toiselle nokalle, jonka apuna on silmät.

Sanoit, että ihmiset tekevät virheitä. Ihmiset tekevät virheitä, olipa se systeemi mikä tahansa. Sosialistisen keskusjotoisen suunnitelmatalouden virhe on jo teoriassa. Liian suurella julkisella sektorilla on samoja vikoja, joskin se voi toimia kapitalistisen markkinatalouden loisena, kuten parhaillaan eri puolilla maailmaa tapahtuu.

Liberalistinen minimivaltio heijastaisi lähinnä yhtäaikaisesti jokaisen yksilön arvoja kunkin oman panoksen mukaisesti. Jos valtaosa ihmisistä tahtoisi hyvinvointivaltion, he muodostaisivat hyväntekeväisyysverkostoja, eläkerahastoja ja ties mitä muuta.

Toisaalta yrität lähestyä asiaa todella karkean ääripään kautta. Erikoista, että yrität väittää kannattavani päämääränä kaikkein äärimmäisintä pistettä. Heitä se olkinukke roskiin. Suomen kaltaisen, maailman mittakaavassa keskustavasemmistolaisen semisuunnitteluvaltion ja ideaalin libertaristisen minimivaltion väliin mahtuu monia erilaisia liberaalidemokratioita. En kannata päämääränä mitään pysyvää epävakaata anarkiaa siinä mielessä miten maallikot sen ymmärtävät, vaan monimuotoista yhteiskuntaa, joka ei tyrkytä minkäänlaista pitkälle vietyä totuutta rajoituksina ja pakotteina, vaan ainoastaan laajaa erilaisten valintojen ja mahdollisuuksien joukkoa. Ytimenä on periaate, että vapaudesta seuraa myös vastuu. Tällöin esim. liialliset päästöt ja muut ihmisiä häiritsevät tekijät tulee laittaa kuriin muiden ihmisten vapauden rajoittamisena. Toisin sanoen markkinatalous ei ole mikään yliluonnollinen asia, vaan väline kaikkein luonnollisimmalle, ihmisten spontaanille vapaalle toiminnalle, jota ainoastaan he itse rajoittavat (perustuslaillisten luonnonoikeuksien jatkeena).

En ole väitellyt kirjoituksessani pelkästään Neuvostoliittoa vastaan, vaan maininnut, miten suunnitteluvaltion ongelmat ilmenivät. Kirjoitin myös artikkelisarjan osissa, miten esim. ihanteellinen kommunismi voi ajautua keskusjohtoisemmaksi, jos sitä halutaan vauhdittaa ja paisuttaa. Globaalit yritykset eivät ole suunnitteluvaltioita, vaan enemmänkin tulosvastuullisia ja tietävät jotain markkinatalouden periaatteista.

On totta, että kannatan myös liberalismia. Jos tietäisit, mistä oikeasti on kyse, et väittäisi niin ristiriitaisesti, että pitäisin sitä ”ainoana totuutena”. Liberalismin ideana kun juuri on tarjota jokaiselle yksilölle vapaus muiden ”totuuksista” ja oikeus omaan ”totuuteen”. Ja ennen kaikkea liberalismi on avoin lähtökohta. Se ei ole mikään loppuun asti yksityiskohtaisesti suunniteltu ketju, kuten autoritaarisemmat suunnitteluvaltiot. Sen sijaan jos liberalistisessa yhteiskunnassa samalla tavalla ajattelevat ihmiset tekevät yhteistyötä, mikään ei estä heitä esim. omistamasta jotain yhdessä. Sen sijaan jos valtio virallisesti on jotain muuta kuin liberalistinen, ihmisillä ei välttämättä ole mahdollisuutta harjoittaa sitä mitä liberalismissa.

Anarkismi tai anarkokapitalismi on kaikkein vapain lähtökohta yhteiskunnalle. Se ei rajoita esim. vapaaehtoista kommunismia tai hyvinvointivaltion kaltaisen yhteisön perustamista. Ero on vain siinä, ettei lähtökohdat pakota ihmisiä minkään yhden totuuden piiriin, kuten valtio, joka kerää tarpeen tullen voimankäyttökoneiston (poliisi, virkamiehet) avulla ihmiseltä rahaa senkin lisäksi, että hän maksaisi valtiolle täyden hinnan käyttämistään julkisista palveluista, oleskelustaan ja turvallisuudestaan.

Kun erilaiset yksilöt elävät tätä elämää, keskenään, yhdessä, aina syntyy tarpeita monenlaisille järjestelmille yhteiskunnan eri tasoilla. Kyläyhteisöihin voi muodostua kommunismia, kauppatorille anarkokapitalismia. Kyse on vain näkökulmasta.

Sinun ihailemasi ismi on kapitalismi. Vielä luulet sen olevan absoluuttinen totuus. Kun näkökulmat elämän myötä avartuvat, ihailusi kapitalismia kohtaan laimenee. Yksin kapitalismi, ilman muita ismejä ja järjestelmiä täydentämässä sitä, ei pysty tuottamaan ihmiselle sopivaa elinympäristöä, se on varmaa.

Millainen ihmiskuva sinulla on?

Ovatko kaikki äärimmäisen ahneita? Ovatko kaikki erehtymättömiä koneita? Ei, vaan kaikki ovat erilaisia. Olemme heikkoja, erehtyväisiä, mutta pirun ovelia. Joskus voimme olla vahvoja, onnistuvia, mutta kapeakatseisia.

Yleistät niin hirveästi, että menee huvittavaksi. :) On olemassa palvelualoja, joilla kilpailutus ei paranna laatua tai lisää määrää. Miten kaupunginorkesteri voisi soittaa nopeammin ja tehokkaammin? Voisiko vanhainkodissa hoitaja juosta käytävillä vielä hitusen rivakammin, että ehtisi hoitaa useampia vanhuksia? Jos aletaan hosumaan, myös virheitä tulee enemmän. Ihminen on erehtyväinen.

Miten ultravapaiden markkinoiden kautta muodostuu terveydenhuoltoa kaikkialle ja kaikille ihmisille, myös köyhille? Miten ilman markkinoiden minkäänlaista säätelyä torjutaan vaikka ilmastonmuutos, tai jokin sen kaltainen luonnonkatastrofi? Onko ultravapaa kapitalistinen markkinatalous jokin tiedostava olio, joka kykenee ihmismieltä paremmin ymmärtämään, mitä me tarvitsemme ja mikä on oikeudenmukaista? Näitä kysymyksiä voisi esittää loputtomiin. Varmaan pakkomielteissäsi keksitkin näihin jotain nokkelia ennalta-arvattavia vastauksia, mutta ota hyvä ihminen mustavalkolasit jo pois päästä.

Neuvostoliitto, jossa puolueen nomenklatuura hallitsi kaikkia tuotannonaloja, oli maailman historian suurin yritys. Neuvostoliitto oli eliitin omistama yritys, joka kilpaili maailman markkinoilla globaalin markkinatalouden seassa. Tämän vuoksi kyseessä olikin ns. valtiokapitalismi, eikä mikään kommunismi. Mikä on muuttunut? Edelleen maailman suuryritykset ovat pienen eliitin omistuksessa, mutta enää eliitti ei ole kom-puolueen sikariporras, vaan kasvoton osakkeenomistajakunta.