Pätee myös sinuun, Thomas.

Jos palkkojen pieneneminen ja kilpailun hyytyminen, omistuksen harventuminen olisivat kapitalismille ominaista, silloinhan kapitalistinen talous olisi jo alusta asti lähtenyt kutistumaan, eikä elintaso olisi voinut kehittyä. Viimeistään siinä tapauksessa, kun jonkinlaista orjuutta alkaisi ilmenemään, kansalaismielipide ja vallankumous katkaisisivat tien. Jos nyt mietitään maailmassa tapahtuneita vallankumouksia ja orjataloutta, vallitsevalle tilanteelle on haettu aina auktoriteetin hyväksyntä ja etuoikeus. Se eroaa paljon liberalismista.

Nämä ovat todella suuria ja monimutkaisia asioita selittää aloittelijalle, ettei kommenttialue saata riittää.
Kuitenkin:
Asiat eivät ole niin yksinkertaisia, että ne voisi muuttaa pelkällä teesillä todeksi.

Markkinaliberalismi ei ole yksiselitteinen termi, jolloin sitä ei saa käsittää minään äärimmäisen rajattuna muotona. Markkinaliberalismi on pikemminkin viite vapaamielisille oikeistotaloussuuntauksille. Tässä on lainaus wikipediasta:

”Markkinaliberalismi tarkoittaa samaa kuin liberalismi tai klassinen liberalismi aiemmin: sekä arvo- että talousliberalismin kattavaa aatetta, siis (ainakin melkoisessa määrin) vapaata markkinataloutta, yksilönvapautta ja ihmisoikeuksia. Useimmat markkinaliberaaleiksi kutsutut eivät ole puhtaita libertaristeja vaan kannattavat julkista sosiaaliturvaa sekä rajoitettua sääntelyä esimerkiksi ”markkinahäiriöiden korjaamiseksi”. Esimerkkejä tällaisesta ovat julkishyödykkeet, määräävän markkina-aseman väärinkäytön kieltäminen tai ympäristöhaittaverot.”

Tämä kääntää monia ennakkoluulojasi kyseisestä termistä.

Tässä on nyt kyse siitä, että käsityksemme tietyistä käsitteistä eroavat. Jos henkilö sanoo kannattavansa vapaata markkinataloutta, ei kannata vetää liian yksipuolisia johtopäätöksiä anarkolibertaristista tai riistokapitalistista – varsinkaan, jos muu aineisto kuin termit eivät sitä tue. Olkinukkeväittelyihin en lähde.

Yksityisellä sektorilla omistaja on viime kädessä vastuussa, ellei sitten tätä tervettä suhdetta ole sörkitty. Markkinaliberalismissa omistaja päättää, mitä omaisuudellaan tekee. Riskinä on omaisuuden menettäminen, ja epäluottamus on hyvä tie siihen. Työntekijät tulevat töihin, eikä heidän tarvitse investoida työpaikkaansa muuta kuin työpanosta, josta he saavat myös välittömän korvauksen sopimusten mukaan. Sopimusten noudattamatta jättäminen ei lukeudu liberalismiin. Työntekijöitä ei myöskään voi pakottaa maksamaan rahaa siitä, että yrityksellä menee huonosti. Sehän olisi orjuutta. Kaikille ”leikkiin” osallistujille täytyy kertoa säännöt ja riskit. Eihän ole edes pakko osallistua.

Markkinatalous perustuu riskinotolle, koska arbitraaseja löytyy vain todella harvoin, eikä muutenkaan ihminen voi saada kaikkea tietoa. Siksi tarvitaan voittojen ja tappioiden järjestelmää, jota valtio ei saa ainakaan interferoida. Yksityiset yritykset saavat hölmöillä sisäisesti, kunhan noudattavat lakia. Hölmöileminen ei vain ole eduksi.

Käsität kansantalouden liikaa pörsseinä ja suurpääoman omistajien pokeripöytänä. On olemassa eri kokoisia, myös pienempiä taloudellisia toimijoita, ja suurin osa niistä toimiikin foliohattukaavojen ulkopuolella. Markkinaolosuhteet määräävät optimikoon yrityksille – markkinarakoja unohtamatta. Foliohattuteoriasi yhteiskuntaluokkien palauttamisesta kuulostavat jo kommunistin puheelta. Siitä kokonaisuudesta irrallaan olevasta instituutiosta, että yksilöllä on omistusvapaus -> kapitalismi, voi hyötyä jokainen. Yksilökohtainen omistusoikeus on tärkeää turvallisuudenkin kannalta. Tästä saisi kirjoitettua vaikka kuinka paljon, joten kerään todennäköisesti jonkinlaisen koosteen myöhempiin artikkeleihini.

Ensinnäkin, tiedätkö mitkä ovat markkinaliberalismin, kapitalismin ja vapaan markkinatalouden toimisen perusta? Ne ovat rationaaliset ihmiset ja täydellinen vapaus tehdä, eli laissez-faire – vapaus tehdä mitä haluaa (laissez= antakaa, faire=tehdä).

Markkinaliberalismin henkeen kuuluu siis, että virheistä rangaistaan. Jos yhtiön johto tekee virheitä, yhtiö kärsii taloudellisia menetyksiä. Valitettavasti tästä maksun joutuvat maksamaan työntekijät, eivät johtajat jotka tienaavat jopa kymmeniä miljoonia euroja, vaikka johtajat tekisivätkin sen konkurssikuntoiseksi. Johtajien valinnoista päättävät suuromistajat, jotka omistavat suurimman palan yhtiöstä, jolloin päätösvalta on suur-, eikä piensijoittajilla. Suursijoittajien keskuudessa on ”hyvä veli”-järjestelmä, eli toisin sanoen laillistettua korruptiota. Piensijoittajat, alihankkijat, pienyritykset ja työntekijät kärsivät johtajien pelleilystä. Se, valvomaton talous, kuuluu markkinaliberalismin henkeen, eli viattomien rankaiseminen ja johtajien, tekivät he sitten mitä tahansa, palkitseminen (johtajat eivät joudu vastuuseen pelleilyistään jos se ei ole lainvastaista (ja markkinaliberalismi sallii lähes kaiken paitsi valehtelun)).

Sitten rationaaliset ihmiset. Ihmiset ja markkinoiden osapuolet eivät ole järkeviä – nousukaudessa aivan juovuksissa. Se nähtiin toissapäivänäkin: Yhdysvaltain BKT:n ennustetaan laskevan 5,7 prosenttia tänä vuonna ja ennuste oli 5,9 prosenttia. Markkinat hurrasivat ja pörssit nousivat jopa yli kolmea prosenttia. Sama nähtiin myös stressitestien osalta. 11 pankkia 20:stä tarvitsee ulkoista pääomaa selvitäkseen. Markkinat hurrasivat taas. Ovatko markkinoiden osapuolet siis järkeviä? Oikea vastauksen jo tiedätkin.

Vapaat markkinat eivät toimi. Edes kannattamasi Risto E.J Penttilä ei kannata vapaata markkinataloutta. Keskustelin hänen kanssaan Porin eurovaalitilaisuudessa ja hänen mielestään luotonantoa pitäisi säännellä pankkien vakavaraisuuden mukaan. Hän myönsi, ettei kannata vapaata markkinataloutta vaan markkinataloutta, jossa vallitsevat säännöt. Säännöthän ovat Thomas mielestäsi rajoituksia, eli vapaan markkinatalouden esteitä. Tästä hyötyvät ainoastaan kapitalistit ja rikkaat, vaikka he ovatkin syyllisiä tyhmiin ja vastuuttomiin tekoihin.

On melko huvittavaa, että yrität noudattaa ja uskot markkinaliberalismin teoriaan. Teoria ja käytäntö ovat markkinaliberalismin suhteen aivan päinvastaisia. Teoreettinen markkinaliberalismi tahtoo vapautta ja vaurautta kaikille. Käytännössä vauraus kasautuu riistokapitalisteille ja työtätekevät kärsivät siitä, kuten reaalipalkkojen aleminen meille näytti.

Näkymätön käsi ei toimi silloin, kun ihmiset ovat ahneita. Kapitalistit ja suursijoittajat ajavat omaa etuaan ja tahtovat ainoastaan rahaa tekojen eettisyydestä riippumatta. Palkat laskevat ja pääoma keskittyy rikkaille. Pidemmällä tähtäimellä markkinat jäätyvät, jolloin pääoma on ainoastaan rikkaiden omistuksessa ja käytännössä orjuus vallitsee. Näkymättömässä käden vaikutuksesta kaikkien pitäisi hyötyä: työntekijän ja työnantajan.

Kapitalismin tarkoituksena on luokkavallan palauttaminen. Pienyrittäjät eivät hyödy vaan kapitalismista hyötyvät ainoastaan ökykapitalistit. Usko täi älä, olet (erittäin) pahasti ojassa!