Vaikea sanoa, missä määrin matematiikkaluokka edustaa tasoryhmittelyä ja pätevätkö nuo tutkimustulokset siihen. Voisi olettaa, että matematiikkaluokka ei vaikuta niin paljoa muiden oppimiseen ja siinä opetus voi olla muutenkin erilasta. Vaikea sanoa.

En väitä, että ”itseisarvona tulisi olla jokin laaja keskivertomittari työrauhasta tai oppimisnopeudesta”. Tasoryhmät eivät vain ole muuten järkevä ratkaisu.

Minusta on sairasta ajatella, että itseisarvona tulisi olla jokin laaja keskivertomittari työrauhasta tai oppimisnopeudesta, jos motivoituneita oppilaita uhrataan täyttämään normaaliluokilla istumapaikkoja siinä pelossa, että siinä voisi istua vielä yksi häirikkö jokusen muun lisäksi.

Aikaisemmin yritin jo kysyä tuloksetta, pitääkö tutkimuksesi haitallisena mm. minun käymääni yläastemallia. Olisiko sen mukaan kokonaisuuden kannalta ollut parempi, ettei erikoisluokkaa olisi ollut? Siis että minä olisin istunut normaalilla luokalla täyttämässä pienellä todennäköisyydellä jonkun ylimääräisen häirikön istumapaikkaa ja silti turhautunut sekä kärsinyt valmiiksi luokassa olevista häiriköistä/hitaista oppijoista ja todennäköisesti tyytynyt yrittämään tulevissakin opinnoissani vähemmän?

Vaikuttava mekanismi liittyy todennäköisesti siihen, että huonosti pärjäävät oppilaat häiritsevät opetusta paremmin pärjääviä enemmän. Kun heidät laitetaan samaan ryhmään, työrauhaongelmat lisääntyvät.

Jos motivoitunut oppilas lähtee tavalliselta luokalta pois, miten se heikentää kenenkään oppimista?

– työrauhaongelmat lisääntyvät heikoimmin pärjäävien ryhmissä

– tasoryhmät heikentävät alimman ja keskitason oppilaiden oppimista

Opetusmallit eivät ole niukka resurssi, johon tulisi suhtautua pragmatistisesti. Niillä on erilaisia hyötyjä ja haittoja. Se, että opettajat toteuttavat menetelmiä, jotka ovat tasa-arvoisempia ja hyödyttävät suurinta osaa oppilaista, ei ole keneltäkään pois.

Nopeimmille oppijoille tulisi ehdottomasti tarjota mahdollisuus auttaa apua pyytäviä. Monesti näin jo tapahtuukin ihan spontaanisti opetustilanteissa, ja hyvä niin. Se ei kuitenkaan poista ympäristöstä ilkeitä, häiriintyneitä, huomionkipeitä ja alemmuudentuntoisia yksilöitä.

Opetusta tulisi kehittää siten, että siitä hyötyisivät kaikki: niin heikot kuin lahjakkaat oppilaat. Sellaiset ratkaisut, jotka selvästi aiheuttavat muille haittaa, eivät ole oikeutettuja.

Ennen tasoryhmien perustamista tulisi kartoittaa, millaisia muita tasa-arvoisempia vaihtoehtoja on. Siis sellaisia vaihtoehtoja, joista ei tule huonoja seuraamuksia heikoimmille oppilaille, mutta samalla myös lahjakkaat oppilaat hyötyvät.

En siis ole kanssasi eri mieltä siitä, etteikö lahjakkaiden oppilaiden kehitystä tulisi tukea. Minusta ei vain ole järkevä lähteä liikkeelle tasoryhmäajattelusta, vaan etsiä muunlaisia ratkaisuja ongelmaan.

Onpa muuten esitetty, että lahjakkaat oppilaat voisivat toimia heikompien oppilaiden apuopettajina. Tällöin he oppisivat yhteistyötaitoja ja myös sisäistäisivät opiskeltavia asioita syvällisemmin.

Kiusaamisen ongelmaan on monenlaisia ratkaisumalleja, samoin kuin työrauhaongelmiin puuttumiseen.