En löytänyt mitään kritiikin pääpointtia netistä, mutta äskettäin kirjastossa käydessäni luin jotain kirjaa liittyen talouteen ja moraaliin. En löytänyt varsinaista kritiikkiä talouslaskun ongelmaa vastaan, vaan Hayekin yleistä teoriaa, jossa hänen on ymmärretty puolustavan spotaanin järjestäytymisen tärkeyttä. Siitä on aikaa, kun olen Hayekia itse lukenut, joten minulla ei ole pitävää näkemystä siitä, mitä Hayek olisi mieltä muutamista spontaania järjestystä koskevista väittämistä. Kirjassa tuotiin esille, että esim. markkinoita vaikeuttavia väkivaltaan pohjautuvia mafioita voi ilmetä spontaanisti ilman valtiota.
Sinällään talouslaskun ongelmasta olisi mielenkiintoista kuulla kritiikkiä itse keskustelun sisältä. Rinnakkaisblogissani Uudessa Suomessa http://taussi.blogit.uusisuomi.fi/2010/05/16/suunnitelmatalous-oli-vain-kertakyttprosessi-osa-12
mittava keskustelu lähti käyntiin aiheen rajoilla. Talouslaskun ongelmahan keskittyi osoittamaan sosialistisen suunnitelmatalouden tehottomaksi spontaaniin omistusoikeusjärjestelmään nähden. Aikoinaan sosialistisen suunnitelmatalouden mahdollisuuksina tosissaan nähtiin tehokkaampi resurssien allokointi. Taloustieteellisen kritiikin jälkeen monet aatteelliset sosialistit vetäytyivät nurkkaan. Utopian tavoitteenaa oli enää pitää huolta vähäisenkin omaisuuden tasaisesta jakautumisesta ja perustarpeiden tyydyttämisestä korkeamman elintason kustannuksella. US:n blogissani kommentoin, miksi myös tuollaisissa järjestelmissä voidaan yhtä hyvin kohdata talouslaskun ongelma käytännössä.
Itse termi talouslaskun ongelma on suora käännös (economic calculation problem). Jos sille keksisi jonkun kovin erilaisen synonyymin, moni talouslaskun ongelmasta kuullut ei saattaisi huomata välittömästi yhteyttä. Järkevämmältä tosiaan voisi kyllä kuulostaa, jos talouslaskun ongelmaa kutsuttaisiin esim. talouden laskelmoinnin, markkina- tai talouspositivismin ongelmaksi.
]]>Terveisin
Matias Forss
Tässä on kyllä pienoinen ongelmakohta nykytaloustieteessä. Toki useat sen ymmärtävät, mutta hyvin monelle se tuntuu olevan kovin vaikeaa.
Immateriaalihyödykkeet ovat käytännössä ”äärettömiä luonnonvaroja”. Niiden kopioiminen tapahtuu lähes nollakustannuksilla (esimerkiksi MP3-tiedoston saa kopioitua esimerkiksi muutamalla hiiren klikkauksella). Osittain tästä syystä on katsottu, että niiden osalta tapahtuu paha markkinahäiriö, koska niiden markkinat eivät toimi samalla tavalla kuin aidosti niukkojen hyödykkeiden markkinat. Sen takia on pitänyt sitten mennä säätämään lakeja (tekijänoikeudet ja patentit), jotka yrittävät pakottaa immateriaalihyödykkeet keinotekoisesti toimimaan kuten niukat hyödykkeet – ja sitä mukaa kun kopiointi muuttuu helpommaksi ja halvemmaksi, keinotekoisen sääntelyn aiheuttamat ongelmat räjähtävät käsiin. Oikea ratkaisu olisi tunnustaa, ettei keinotekoisia kopiointimonopolioikeuksia tarvita, vaan markkinat kulttuurille ja tiedolle toimivat parhaiten ilman rajoituksia – ja samalla tuoda esiin nollakustannuksilla kopioitavien hyödykkeiden bisnestaloustiedettä, kun kerran niilläkin voi tehdä rahaa.
]]>Ensin täytyy toki todeta, että markkinatalouden logiikalla tuloerot eivät voi pidemmän päälle kasvaa äärettömyyksiin siitä syystä, että jos jollain alalla tuotot ovat suuremmat suhteessa työn korvattavuuteen, se houkuttelee lisää ihmisiä alalle, poistaa niukkuutta ja madaltaa hintoja ja näin tuloja. Toki hyvin pienellä todennäköisyydellä tällainen tila voi rikkoutua, mutta se vaatisi jonkinlaista valtion myöntämää etuoikeutta joihinkin korvaamattomiin varoihin.
Se, että pyritään lisäämään matalatuloisimpien ostovoimaa johtaa taas siihen, että toisella puolella rahoitusylijäämä pienenee. Talouskasvulle tärkeät investoinnit vähenevät, kun rahoitus on niukempaa. Lisäksi tulojentasaaminen vähentää erikoistuneiden hyödykkeiden ja palveluiden kysyntää ja jopa kituuttaa sellaisia aloja, jotka voisivat matalammalla kynnyksellä nousta potentiaalisiksi vientiyrityksiksi.
Sinällään nämä ovat mittasuhteelaan pienempiä markkinatalouden korjaustoimia. Niiden pohjalla on joka tapauksessa järjestelmä, joka nojaa vapaaseen kaupankäyntiin, eikä keskussuunnitteluun.
]]>