Ihminen on vapaa päättämään omista asioistaan. Hän voi jatkuvan menestyksen sijaan tavoitella vaikkapa pelkästään vakaata peruselintasoa. Muutokset johtuvat kuitenkin siitä, että vapaat ihmiset haluavat nykyään enemmän, ja näihin mieltymyksiin vastaaminen tuottaa enemmän kuin tuottamatta jättäminen.

Olen edellisessä artikkelisarjassa kolmen artikkelin sekä paksujen kommenttien verran perustellut juurta jaksaen, miksi suunnitelmatalous on talousjärjestelmänä tehottomampi kuin markkinatalous. En jaksa toistaa itseäni enempää, kun helpommin voisit vaikka lukea perustelut uudelleen. Sillä aikaa odottelen sinulta tieteellisiä argumentteja väitteiden sijaan.

Olet itse keksinyt ehkä omat kriteerisi ja utopiasi, joita vasten peilaat markkinataloutta. Myönnetään: Jos haluat elää isoveliyhteiskunnassa, jossa vakaus, suunnitelmallisuus ja holhous ovat vapautta ja kasvavaa elintasoa tärkeämpiä, markkinatalous ei ehkä ole tähän sopivampi vaihtoehto.

Ainoa miinus on se, että ”yksilö” olisi nykyistä läpinäkyvämmin ”systeemin pelinappula”. Syyllistyt valehteluun jos yhä intät ettei suunnitelmatalouden ja sosialismin keinoin kyettäisi tuottamaan tarvittavia hyödykkeitä. Tuotantoon tarvittava tieto on lähes täysin propositionaalista tietoa.

”[..]siirtymällä epämääräisyyden ja subjektiivisuuden alueelle (esim. mielenfilosofia, vapauden tunne, utopiat jne.)”

Et voi liittää mielenfilosofiaan sellaisia määreitä kuten epämääräinen ja subjektiivinen, jos kuitenkin toisessa ketjussa perustat argumentointisi mielenfilosofiaan.

Kuten olen aiemminkin sanonut, markkinoiden tuottama hintainformaatio voidaan hankkia myös iteratiivisen prosessin avulla. Iteroinnin avulla suunnitteluvirasto voi määrittää tuotteille ”oikeat” hinnat yrityksen ja erehdyksen kautta. Näin hinnat pikkuhiljaa lähestyvät suunnitelmataloudessakin markkinahintoja. Hyödykkeiden hintoja korjataan jatkuvasti. Malli johon viittasin perustuu juuri tällaiseen ajatteluun sekä ajatukselle yhteiskunnallisen työajan käytöstä arvon mittana tuotantoprosessin aikana. Näin tuotannon vaihtoehtoiskustannukset voidaan hahmottaa koko ajan, ja kun pyritään minimoimaan työaikaa, tuotanto on tehokasta. Juuri työn tehokkuuden kasvulle myös meidän elintasomme perustuu. Jos työajan säästäminen otetaan sosialistisen talouslaskennan kulmakiveksi, tehokkaimmat saatavilla olevat teknologiat valikoituvat käyttöön automaattisesti.

Ihmisille voidaan tässä mallissa maksaa palkka rahana. Ihmisten kulutusvalinnat antavat saman informaation ihmisten preferensseistä kuin ne antavat markkinataloudessakin. Eri tuotteiden tuotantoa voidaan ohjata kysynnän mukaan.

Kaikkea yksilöllistä kokemustietoa ei todellakaan tarvitse suureistaa. Se ei ole relevanttia suunnittelun ja tuotannon kannalta. Tarvittava tieto ihmisten preferensseistä voi välittyä ostotapahtumien kautta myös suunnitelmataloudessa.

Sinun on pakko hyväksyä se, että suunnitelmatalouden keinoin voidaan tuottaa hyödykkeitä samoilla teknologioilla kuin markkinataloudessakin. Työnarvo antaa hyvän mitan kustannusarvojen laskemiseksi. Elintaso ei siis jäisi kovin alhaiseksi. Myös kuluttajien subjektiiviset preferenssit voidaan ottaa huomioon halutussa mitassa vähintään välttävästi koska tuotantoa voidaan aina iteroida saadun palautteen mukaiseksi. Hinnat voidaan simuloida.

Nykyteknologia mahdollistaa myös aivan toisenlaisen logistiikan kuin Neuvostoliitossa oli. Suunnittelijoilla on jatkuvasti ajantasaista tietoa raaka-aineiden, välituotteiden ja lopputuotteiden määristä ja sijainneista. Varastojen ja kauppojen volyymien tarkistaminen käy nappia painamalla.

Kuluttajien hiljainen tieto omista preferensseistään ei ole pyhää. Sosialistiseen aatteeseen kun liittyy usein kommunitaristisia piirteitä jotka korostavat yksilön vajavaisuutta päätöksentekijänä. Yksilö ei kykene valitsemaan itselleen parasta, vaan heikkotahtoisuuttaan, ymmärtämättömyyttään tai silkkaa tyhmyyttään valitsee väärin. Tämän näkemyksen taustalla on myös tiettyjä arvo-objektivistisia oletuksia: hyvä ei ole yksilön valittavissa. Suunnitteluvirasto voi tietää paremmin.

Suunnitelmatalouden keinoin on mahdollista lähes täysin estää väärät kulutusvalinnat jättämällä tuottamatta joitakin ihmisten haluamia hyödykkeitä. Markkinataloudessa tämä ei määritelmällisesti ole mahdollista, joten suunnitelmatalous on tietyillä yhteiskuntapolitiikan mittareilla mitattuna voittanut markkinatalouden jo a priori.

Suunnitelmataloudella on myös eräs moraalifilosofinen argumentti puolellaan. Kun päätökset tehdään markkinoilla, päätökset tekevät ne joilla on ostovoimaa. Tulevilla sukupolvilla ei ole ostovoimaa, joten tulevat sukupolvet on suljettu intresseineen täysin päätöksenteon ulkopuolelle. Suunnitteluvirasto sen sijaan voisi markkinoita paremmin ottaa huomioon myös tulevat sukupolvet.

Hayekilainen osa talouslaskun ongelmaa on hiljaisen tiedon sekä monimutkaisen mielenfilosofian, uusklassisen rationalismin vastustamisen korostaminen kulutuskäyttäytymisessä. Usein juuri vasemmistolaiset väittävät, että oikeistolainen taloustiede suureistaa liikaa sekä olettaa ihmisten toimivan rationaalisesti. Ruohonjuuritasolta nuoseva spontaani talousjärjestelmä pystyy vastaamaan paremmin poikkeavuuksiin.

Keskityt hyvin paljon Hayekin argumentteihin, vaikka hänen tuomansa lisäarvo on lähinnä hienosäätöä Misesin pohja-argumenteille. Ilman markkinoiden tuottamaa hintainformaatiota, eli vaihtoehtoiskutannuksia ei voida vertailla kannattavuutta. Tämä kannattavuus mitataan yksilöiden hyötynäkemyksillä, jotka mahdollisesti uusiutuvat kulutuskokemuksista. Kyse on edelleen yksilöllisistä näkemyksistä, mikä täytyy ymmärtää.

Yksilöllistä kokemustietoa ei voi edelleenkään suureistaa. Väitätkö toisin?

Kerrotko sitten, missä kohdassa lyttään mielenfilosofian?

Lisäksi voi myös olla puhtaasti käytännöllisiä syitä sille miksei keskustelussa voi tuoda esille esimerkiksi joitakin matemaattisia tai informaatioteoriaan liittyviä symboleja: Blogger kun ei tue niitä. Tällöin on ihan oikeasti parasta laittaa linkki.

Tieteellisyyden kriteerit täyttyvät silloin jos keskustelussa noudatetaan normaaleja argumentaation pelisääntöjä ja myös silloin kun viitataan tiedeinstituution piirissä syntyneisiin ajatuksiin ja tuloksiin. Minun ei siis filosofina todellakaan tarvitse itse perustella kaikkia asioita sinun asettamillasi ”tieteellisyyden” kriteereillä. Sellainen kun olisi oikeastaan epätieteellistä yksityisajattelua.

Joka tapauksessa riittää että viittaan tiedeinstituution piirissä tuotettuun tieteelliseen näyttöön asiasta. Tällainen näyttö on jo sinänsä tarpeeksi adekvaattia. Jos et suhtaudu keskustelussa esiintulleeseen tieteelliseen näyttöön tarvittavalla vakavuudella, se on oma ongelmasi ja rajaa oikeastaan juuri sinut tieteellisen keskustelun ulkopuoliseksi skeptikoksi tai vastarannankiiskeksi. Joka tapauksessa nämä sinun kirjoituksesi ovat muutenkin paraatiesimerkkejä tieteellisen diskurssin valekaapuun pukeutuvasta ideologisesta saarnasta. Se kaapu vain on niin ohut että siitä paistaa turhan hyvin läpi.

Vielä pari viestiä sitten meillä oli selkeä näkemys siitä että Hayek piti talouslaskun ongelmaa epistemologisena ja ratkaisemattomana, ja minä taas väitin että se on empiirinen ja ratkaistavissa oleva. Omaa kantaani puolustaakseni minun ei tarvitse esitellä tai luoda empiiristä ratkaisua, vaan todeta että sellainen on olemassa ja viitata olemassaolevaan ratkaisuun. Juuri tämän tein äskeisessä viestissäni, joten katson voittaneeni tämän keskustelun tai ”väittelyn”.

Tavallaanhan Hayekin episteeminen argumentti rajaa itsensä tieteellisyyden ulkopuolelle jo a priori. Kysymys ei siis alkujaankaan ollut mistään empiriasta tai tieteestä, vaan täysin hämärille mielenfilosofisille opeille perustuvista oletuksista ja niiden pohjalle tehdyistä päätelmistä. Uskottavuuttasi syö se, että tuossa toisessa ketjussa lyttäsit mielenfilosofian, mutta tässä koko argumentointisi perustuu hayekilaisen mielenfilosofian kiistanalaisille näkemyksille.

Se että adekvaatti laskennallinen ratkaisu suunnitteluongelmaan on olemassa, syö tietysti uskottavuutta näiltä sinun väitteiltäsi vielä enemmän. Sinähän väitit että suunnitteluongelmaa ei voi ratkaista adekvaatilla tavalla, ja että suunnitelmatalous on sen vuoksi mahdottomuus:

”Talouslaskun ongelma ei siis ole mitenkään vältettävissä, sivuutettavissa tai ratkaistavissa.”