Hyvä vastaus. Luen mielellään blogeja joissa kirjoittajan jokaista mielipidettä ei arvaa heti sillä perusteella mihin kategoriaan luulet hänen kuuluvan.

En ole sanonut, että jotkut ongelmat täytyisi ratkaista yksityistämällä. Juuri siitä syystä, että kaikkea ei ole kovin helppoa yksityistää, on olemassa pakosti yhteisten resurssien ongelmia. Yhteisten resurssien ongelma on eri asia kuin välitön ulkoisvaikutus tai vapaamatkustajaongelma. Yhteisten resurssien ongelmaan voidaan hakea jonkinlaisia ratkaisuja säännöstelyllä ilman, että se olisi mitään suurempaa yksilönvapauden rajoittamista. Pointtini on se, ettei em. talousjärjestelmästä riippumaton ongelmatyyppi ole pelkästään vapaan yksityisomistustalouden vika.

Ymmärrän sen, että puhuit ainoastaan siitä, millaisia puhtaan markkinatalouden markkinahäiriöt ovat. Eli sellaiset yleiset markkinahäiriöt kuin yhteismaan ongelmat katsotaan aina ratkaistavan – tai pikemmin katsotaan jo ratkaistun – yksityistämisen kautta.

Markkinatalous on siis ideaalitila, jota ei ole missään vielä täysin saavutettu. Se, että ilmakehää ei vielä ole yksityistetty, ei tietysti ole markkinatalouden vika.

Mutta teoreetikon pitäisi minusta kuitenkin osata sanoa minimissään miten ilmakehän ja valtamerien yksityistäminen tapahtuu ?

(En nyt puutu siihen että en itse pidä välttämättä yksitystämistä AINA parhaana tapana ratkaista yhteismaan ongelma.)

Toisten ihmisten orjuuttamista ei lasketa kaupankäynniksi, jonka ulkoisvaikutukset voitaisiin muka laittaa markkinatalouden ongelmaksi. Markkinatalouden sääntöjen rikkomisella aiheutetut ongelmat eivät lähtökohtaisesti ole markkinatalouden syytä.

Kyllähän ulkoisvaikutukset voivat olla aivan dramaattisia.

Esimerkiksi ryöstökalastus valtamerillä. Vesien saastuminen. Ilmaston lämpeneminen. Etelä-Valtioiden puuvillaplantaasien omistajat toivat – halventaakseen työvoimakustannuksia – valtavan määrän neekeriorjia USA:han. Negatiiviset ulkoisvaikutukset näkyvät edeleen.

Kaikki yhteismaan ongelmat lasketaan ainakin wikipedian markkinahäiriöartikkelin mukaan markkinahäiriöiksi.

Vai olenko ymmärtänyt väärin sen, miten markkinahäiriön määäreittelet ?

Siihen miten yhteismaan ongelmat on ratkaistavissa en sen sijaan ottanut tässä nyt mitään kantaa. Voin palata siihen vaikka myöhemmin.

Ennen kuin puutut kirjoitukseni vapauskäsitteen käyttöön, kannattaisi huomioida itse blogini konteksti. Tämä blogini käsittelee yhteiskuntafilosofiaa sekä taloustiedettä, joiden diskurssi vaikuttaa sinulle hieman vieraalta. Blogisivuni vasemmassa laidassa on suositeltavaa rautalankaluettavaa peruskäsitteistöstä. Selvennyksen vuoksi sanon, että käytän vapauskäsitettä yhteiskunta- ja taloustieteellisestä näkökulmasta, enkä niinkään psykologisesta ja teoreettisen filosofisesta. Tässä ei siis keskitytä tarkastelemaan epämääräistä vapauskokemusta, joka on esimerkiksi samoilla säännöillä saavuttamattomissa.

Sen sijaan kyse on määriteltävästä yhteiskunnallisesta vapaudesta vallankäytön näkökulmasta, eli konkreettisen voimankäytön kuten vangitsemisen ja varastamisen poissaolosta. Jonkun ihmisen kehoon tai omaisuuteen kajoaminen ei ole mikään näkemysasia, vaan luokkaa luonnontieteellisesti, empiirisesti todistettavissa. On siis aika haudata teoreettisen filosofian ja psykologisen näkökulman diskurssi sekä kyseisen alan huomiot vapauskäsitteestä, sillä ne eivät liity itse tämän alan keskusteluun, eivätkä ne tuo lisäarvoa sen sisälle.

Kuten varmasti oivalsit, kaikkea psyykkisyyteen liittyvää ihmisen pään sisäistä ajatusmyrskyä sekä ihmisen hiljaista tietoa on karkeasta arviosta huolimatta mahdotonta muuttaa tarkkaan määrälliseen muotoon sivullisen tarkastelijan perspektiivistä. Siis vaikka maksuhalu on ehkäpä arvioitavissa erittäin karkeasti ihmistä tarkkailemalla, siitä ei vielä ole mitään hyötyä talouden suunnittelussa. Markkinataloudelle tyypillinen vaihdanta tuo peliin ostajan pään sisäiset tuntemukset sekä hiljaisen tiedon, jota kenelläkään muulla ei voi olla. Tämä järjestelmä palvelee siis kuluttajaa tehokkaammin kuin karkeisiin arvioihin perustuva järjestelmä, eikä loukkaa vaihdon osapuolten vapautta.

Tämän artikkelisarjan tarkoituksena on nimensä mukaan osoittaa muutamia julkisen vallan heikkouksia sekä kokonaisvaltaisen suunnittelun kohtalokkaita kompastuksia. Markkinataloutta käytän lähinnä vastakohtaisena vertailukohtana.

Teoreettinen filosofia päätyy vapauskäsitteen kanssa umpikujaan, kun täydellinen riippumattomuus jää saavuttamatta mm. maailmassa vallitsevan niukkuuden takia. Sen sijaan yhteiskuntatieteissä jonkinlainen ”täydellinen” vapaus tarkoittaisi lähtökohtaisesti auktoriteettien puutetta. Kirjaopillisiin auktoriteetteihin vetoavat ihmiset taas jankkaavat papukaijamaisesti ilman mitään logiikkaa ns. positiivista vapauskäsitystä, jonka mukaan päädytään myös omasta mielestäni umpikujaan. Sen mukaan täydellinen vapaus saavutetaan lopulta tasapainoilemalla negatiivisten vapauksien rajoittamisen ja positiivisten vapauksien tarjoamisen kanssa. Minusta on aika paradoksaalista puhua vapauden maksimoimisesta jonkun vapautta rajoittamalla, kun kyse ei ole mistään koskemattomuuden tai omaisuuden suojelemisesta.

Toiseksi halut ja erilaiset uskomukset, jotka ovat syitä valinnalle, ei todellakaan tee valintaa vapaaksi. Voisit hieman tutustua, mitä vapaudella tarkoitetaan luonnontieteessä: jos fysikaaliset ilmiöt aiheutuvat aikaisemmista ilmiöistä yleisten lakien alla, niin myös yksilön valinta ON aikaisempien ruumiin tilojen, psyykkisten riippuvuuksien ja moraalikäsitysten määräämä. Miten kuluttajan valinta tietyssä tilanteessa olisi vapaa, jos halu ja riippuvuus PAKOTTAA hänet valitsemaan nallekarhun vaippojen sijaan. ”Maksuhalu” on mitattavissa yhtä tarkasti kuin mikä tahansa psyykkinen tila: näkyvinä reaktioina, jotka seuraavat ihmisen ominaisuuksista: ”määrää spontaanisti” ei ole vapaa teko.

Kolmanneksi julkisen talouden ongelmat eivät todellakaan todista, että markkinatalous toimii. Jos markkinatalous halutaan kuvailla toimivaksi, niin se ei todistu osoittamalla julkisen talouden ongelmiin: osoita se aistihavainnoilla! Kuitenkaan et näe markkinataloutta tai suunnitelmataloutta, vaan yksilöitä ja heidän toimiaan, jotka eivät ole rationaalisia: tunteet ohjaavat lapsellisia yrittäjiä, joiden on PAKKO hankkia elantonsa ”taloudessa” ja jotka eivät kykene ajattelemaan muuta kuin rahaa. He ovatkin todella vapaita älyllisesti: sinäkään, hyvä Taussi, et kykene muuta kuin toistamaan papukaijana yhtä ajatusrakennelmaa vetoamalla auktoriteetteihin.

Ystävällisin terveisin, Mika Suojanen, Turku