Sitten on näitä hörhöjä kuten Rousseau, jotka vääristelivät vapauskäsitystä epämääräiseen kollektivismiin ja mystiseen kansantahtoon, jonka palvelijoita (orjuus) yksilöt ovat. Tämä epämääräisyys piti sisällään myös ajatuksen ihmisyksilön alistamisesta kollektiiville. Tämä johti autoritaarivasemmistolaisuuteen, jonka suosiota selittää se, että alistamista kutsuttiin vapaudeksi. Ei se kuitenkaan tee siitä vapautta yhteiskuntafilosofisessa mielessä tai oikeuta sanomaan vapautta moniselitteiseksi. Ehkä se on moniselitteinen, jos puhutaan muusta kuin yhteiskuntafilosofiasta.

Raha ei tarkoita täyttä valtaa käytännössä. Ihmisoikeuksia ei voi ostaa rahalla. Rahalla voi saada vain palveluja ja tavaraa, ja puolisosialistisissa suunnitteluvaltioissa ehkä myös poliitikkoja ajamaan kannattamiaan asioita. Köyhä voi olla vapaa, jos häneen ei ole oikeutta kohdistaa väkivaltaa. Raha tuo valinnanvaraa ja antaa mahdollisuuksia, mutta ei yhteiskuntafilosofisessa mielessä lisää vapautta, jota edellä kuvasin.

Periaatteessa täysi vapaus olisi anarkiassa, mutta anarkia ei toisaalta takaa positiivisena vapautena turvaa negatiivisiin vapauksiin (luonnonoikeudet). Anarkiassa asiat järjestäytyisivät valtiota muistuttavasti myös niin, että se, joka omistaa eniten saa myös valtaa eniten, ja ehkä enemmänkin kuin demokratiassa, sillä omaisuus tarvitsee yksityisiä puolustajia. Se johtaisi yksityisarmeijoihin jne.

Miten omistusoikeuden noudattaminen on toiminnan vapauden rajoittamista? Vapaus tarkoittaa samalla myös vastuuta. Jos omistusoikeus hylätään, annettaisiin oikeus ryöstää, mikä taas loukkaa negatiivista vapautta, luonnonoikeutta. Anarkiassa asia korjattaisiin juuri yksityisillä armeijoilla ja pienimuotoisemmilla puolustuspalveluilla. Jokaisella olisi toiminnan vapaus, mutta myös vastuu. Mikäli anarkia ei kaikkialla johtaisi kaupunkivaltioiden kaltaisiin piireihin, olisi olemassa lainsuojattomia, jotka rikoksesta kiinni jäätyään voisivat saada melkoisia rangaistuksia.

Puhtaan kaupankäynnin suojaaminen ei ole erityisoikeus kuten ei tasa-arvokaan. Markkinoilla yksinkertaisesti pärjää, jos saa kuluttajat puolelleen. Pääoma ei ole yksinään ratkaisu siihen, mutta se on valtava kilpailuetu. Sen sijaan markkinoiden rajoittaminen päättävien eturyhmien hyväksi on verrattavissa syrjintään, jossa paremmuus tai kuluttajien kollektiivinen tahto ei ratkaise, vaan asiasta sivullisten poliitikkojen kilvoittelu vallasta.

Jos sinulla ei synnynnäisistä olosuhteista johtuen ole varallisuutta tai et pysty hankkiutumaan asemaan jossa varallisuutta saisit, ei sinulla ole vapautta.

Yhteiskunta pitää järjestää Taussin mielestä niin, että juridis-väkivaltainen pakkovalta pitää huoltoa omistusoikeudesta, siten kuten varallisuus on nyt tasan jakaantunut. Se joka omistaa saa eniten valtaa ja on eniten vapaa, tästä pidetään huolta viime kädessä pampuin.
-
Oikeastihan omistusoikeudestakin pitäminen kiinni on aina toiminnan vapauden rajoittamista. Ainoa ”täysin vapaa” tila, jos Taussi olisi johdonmukainen, olisi täysi anarkia. En eri asia, ettei se olisi kovin miellyttävä tila.

Sitten voidaan näitä vapauksia rajoittaa, tietyt tavat rajoittaa hyödyttävät tiettyjä ihmisiä. Pelkän puhtaan kaupankäynnin suojaaminen hyödyttää eniten niitä jotka pärjäävät markkinoilla tai joilla on jo siihen pääomallisia etuja. Vallankäytön sitominen demokraattiseen päätöksentekoon taas hyödyttää toisia jne.

Ei ole neutraalia vapauskäsitystä.

Jos tieteissä lähdetään siihen, että kaiken täytyy olla todistettavissa yhtä varmasti kuin 1+1=2, niin tuskin jäisi paljoa tieteitä matematiikan lisäksi, jotka eivät jakautuisi koulukuntiin. Siksi mm. luonnontieteissä kuin taloustieteissäkin on olemassa teorioita ja käsitys valtavirrasta sekä eri koulukunnista. Ihmisen kun on vaikeaa saada itselleen kaikkea maailmankaikkeuden tietoa, saati analysoida sitä oikein. Matematiikan pääpiirteinen ehdottomuus johtuu siitä, että se on joukko ihmisen itse määrittelemiä sääntöjä. Kun niillä mm. mallinnetaan soveltavissa luonnontieteissä ilmiöitä, kaikki ratkaisevat tekijät täytyisi tietää edes varteenotettavan ”totuuden” selvittämiseksi. Eiköhän tästä viimeistään ymmärrä, etteivät soveltavat tieteet ole niin yksiselitteisiä.

”olenko sanonut, että tarkoitushakuiset tutkimukset olisi kiellettävä…Onhan taloustieteessäkin koulukuntia ja niillä tutkimuksia ylläpitäviä think tankkeja (Yhdysvalloissa mm. Mises Institute ja varmasti vastapainoksi löytyy myös sosialistisia perinteitä painottavia laitoksia)”

Tieteen tehtävänä on tutkia erilaisia asioita/ilmiöitä puolueettomasti ja löytää näiden ilmiöiden välisiä suhteita. Jos tutkimuksen lopputulos on jo määritetty etukäteen, niin ollaan jo kaukana tieteen piiristä. Kuten aiemmin mainitsin esimerkissäni, öljy-yhtiöiden edun mukaista ei ole tietää ilmastonmuutoksesta tosiasioita, vaan heitä kiinostaa tutkimuksissa saada ”tutkimustuloksia”, jotka mitätöivät heidän osansa kyseiseen ongelmaan ja sellaisten tuottamisesta he maksavat tutkimusten tekijöille. Näin puolueettomuus hämärtyy, jos asiaa tutkiva löytää öljy-yhtiöiden etujen vastaisia todisteita hänellä on syy mitätöidä ne jne..
Tiede ei ole mitään idealistista politiikkaa, sen tehtävä ei ole ottaa kantaa siihen miten asioiden pitäisi olla, vaan ainoastaan tutkia sitä miten asiat ovat ja niiden välisiä suhteita. Näin tulisi kai taloustieteessäkin asioiden olla, aika varovasti suhtautuisin sellaisiin ”taloustieteellisiin” laitoksiin, jotka ajavat vain tiettyä ideologiaa, tuollainen yksisilmäisyys tuhoaa objektiivisuutta samoin kuin useassa tapauksessa tiukka suhde rahoittaviin tahoihin.

”Huomaatko, että veronmaksaja ei ehkä halua, että hänen rahoillaan tehdään hänen vakaumuksensa vastaista tutkimusta”

Tieteen tehtävä on kuten äsken jo kerroin tuottaa tietoa objektiiviselta kannalta. Esimerkkinä tähän useiden vakaumus aikanaan oli se, että maa oli litteä. Tiedemiehen ajattelu tässä kysymyksessä ei mene liioin se, että maa on litteä pallo yms. vaan hän kehittää menetelmät asian tutkimiseen ja antaa faktojen puhua puolestaan.

Olenko sanonut, että tarkoitushakuiset tutkimukset olisi kiellettävä? Ne vain tuovat näkökulmaa asiaan ja tuomitaan asiantuntijapiireissä uskottavuutensa perusteella. Huomaatko, että veronmaksaja ei ehkä halua, että hänen rahoillaan tehdään hänen vakaumuksensa vastaista tutkimusta. Siinä on osaksi minun pointtiani. Rajattomasti kaikenlaisia tutkimuksia ei verovaroilla tarvitsisi tehdä. Onhan taloustieteessäkin koulukuntia ja niillä tutkimuksia ylläpitäviä think tankkeja (Yhdysvalloissa mm. Mises Institute ja varmasti vastapainoksi löytyy myös sosialistisia perinteitä painottavia laitoksia), jotka ovat jyrkästi globalisaatiota ja markkinataloutta vastaan, ja minun mielestäni kokonaisuudeltaan epäuskottavia ja kehitystä hidastavia. En kuitenkaan vaatisi moisen toiminnan estämistä, enkä tukemista pelkän monipuolisuuden tai subjektiivisesti määrätyn ”oikean suunnan” nimissä.

Tiedehistoriaa tutkimalla kuitenkin paljastuu, että tieteellisen kehityksen kannalta juuri perustutkimus on ollut äärimmäisen tähdellistä. Esimerkiksi lukuteoriaa pidettiin tuhansien vuosien ajan pelkkänä matemaatikkojen turhana huvina, jolle kukaan ei osannut kuvitella mielessäkään mitään käytännön sovellusta. Pari tuhatta vuotta myöhemmin, sillä on keskeinen osa TT:n kaltaisten lukiopojujenkin tietoteknisessä harrastuksessa ja se on myös miljardiluokan bisnes. Tuskinpa on kovinkaan vahva argumentti yksityisrahoituksen piirissä kysellä rahoitusta tutkimukselle/koulutukselle alalle, josta mahdollisesti saadaan parin tuhannen vuoden kuluttua jotain taloudellisesti kannattavaa, jos saadaan…

Tiede kuitenkin kehittyy juuri tuohon tapaan, perustutkimus tutkii sokeasti kaikkea kiinostavaa ajattelematta taloudellista hyötyä ja sovellukset löytyvät usein sellaisilta alueilta joilta niitä ei ole kukaan odottanut löytyvän.

Olisi myös hauska kuulla miten TT:n ihannemallissa estetään kehityskulkuja joita on näkyvissä jo nykyisin esim. Yhdysvalloissa isot tupakkayhtiöt ovat esimerkiksi rahoittaneet tutkimuksia, joiden tarkoitus on mitättöidä tupakan haittoja. Myös viime vuosilta surullisen kuuluisaa on öljy-yhtiöiden rahoitus tutkimukselle, jonka tarkoituksena on mitätöidä ilmastomuutos, kyseisten yhtöiden lyhytaikaista etua ajatellen.

Siispä ihmisten välinen vapaa vaihdanta toimii ilman mitään ylhäältä tulevaa suunnittelua tai uskonsanomaa, vaikka luottamus kaupankäynnissä onkin yksi merkittävä tekijä. Rajoittamaton vaihdanta on aivan luonnollista, ja ihmiset tuskin luopuisivat yksityisomistukseen perustuvasta mallista, kun taloustieteet ovat kerta näin pitkälle kehittyneet. Aivan eri asia voisi olla, jos eläisimme aikana, jolloin taloustieteitä ei olisi tutkittu, ja tieto jouduttaisiin korvaamaan uskolla ja siihen liittyvällä halulla.

Uskon ja halun puute asettaisivat kuitenkin vain pieniä rajoitteita järjestelmän kehittymiselle nykyistä muistuttavaan suuntaan. Ihminen pyrkii jo luonnostaan parantamaan omaa ja läheistensä asemaa vaihtamalla tuotoksiaan ja osaamistaan vastaaviin, joita ei pysty itse tuottamaan. Samoin ihminen pyrkii aina yksinkertaistamaan asioita. Vaikka uskomukset ja halut ohjaavatkin ihmistä aika paljon, toimiva tieto ja tulokset päihittävät tyhjäntoimittamisen ja epäonnistumisen. Olen tuossa aikaisemmin jo perustellut suunnitelmatalouden suurimpia ongelmia.

Jossain vaiheessa ilmoitit vastustavasi itse suunnitteluun pakottamista ja kerroit kannattavasi vapaaehtoisesti muotoutuvaa järjestelmää, joka kuitenkin johtaisi suunnitteluun pakottamiseen. Muutenhan yksilön paikkaa ja vapauksia ei rajoitettaisi suunnittelun nimissä jo ihan lähtökohtaisesti. Ihminen on myös luonnostaan sellainen, ettei häntä aina kiinnosta raataa niska limassa jonkun tuntemattoman hyväksi, ja sitä on mahdotonta muuttaa ilman törkeää ja sairasta aivopesua. Siis jo ihmisluonto tekee laajasta valtiollisesta tai kansainvälisestä kommunismista hölynpölyä.

”Ja se mitä tarvitaan on se mitä ihminen nyt tarvitsee. Miten muuten sitä pystyy määrittelemään?” Et siis osaa määritellä suunnitteluyhteiskunnassasi, mitä ihminen tarvitsee, mutta silti aikoisit perustaa tuotannon sille. Älytöntä. Joko tapahtuu niin, että aletaan kuuntelemaan ihmisiä ja toteuttamaan toiveita tai tehdään samaa perussettiä ja jaetaan kaikille. Maailman riittämättömyyden takia toiveita ei voida toteuttaa, eikä niiden tasapuolisuudestakaan voida olla varmoja. Mitä jos valtio toteuttaa suuremmasta arvosta jonkun toisen toivomuksia kuin jonkun toisen? Ai niin, mitään arvon mittaa et haluaisi käyttää. Siispä valtio voisi antaa toiselle auton ja toiselle hevosen – toteuttaa osan toivomuksista. Kuulostaisiko reilulta?

Toinen tie kokonaan olisi joku DDR:n tai Neuvostoliiton tapainen tylsien ja huonolaatuisten tehtaiden yksipuolisista tekeleistä koostuva valikoima. Onhan meillä esimerkkejä niin valikoimasta kuin laadustakin. Vapaan markkinatalouden ja suunnitelmatalouden erot olivat aikoinaan nähtävillä Itä- ja Länsi-Saksan välillä. Vertaa esim. Mercedes ja Trabant.

Koska valtion suunnittelu olisi tuhlausta jo itsessään, kysyntä ja tarjonta hoitaa resurssien ohjaamisen jo sen takia tehokkaammin. Hajautuneen tiedon käsittely hajautuneiden yksiköiden kesken on siis tehokkain tapa ohjata rajalliset resurssit järkevimpiin kohteisiin. Et kai oikeasti luule, että talouden ongelmat katoaisivat rahasta ja yksityisomistuksesta luopumisella, ja että voisimme säilyttää tehokkaan teknologian yms. siitä huolimatta? Miksiköhän noin hienolta kuulostavat asiat on jätetty kuitenkin kokeilematta, jos ne takaisivat ja moninkertaistaisivat hyvinvointimme? Niin.. miksi? Pysähdy joskus miettimään. Ihan kokemuksesta, se avartaa. Ennen kuin alat kertomaan jostain utopiasta, sinun täytyy perustella se uskottavasti mekanismein. Ei asiat tapahdu vain toivomalla, uskomalla ja haluamalla.

Ammattiliittojen ansiosta yhteiskunnassamme on vallalla perversio, joka estää yrityksiä parantamasta asemaansa talousvaikeuksien edessä hyödyntämällä työvoimaa ja madaltamalla tapauskohtaisesti palkkoja. Ensisijaisesti potkitaan porukkaa pihalle, ja se on ratkaisu, johon ammattiliitot painostavat yrityksiä sen sijaan, että yritettäisiin yrityksessä toimia rakentavasti ja sopia yksityisesti. Joustavuudella on pelastettu työpaikkoja. Tiedän todella monia tapauksia, joissa laman uhatessa ollaan yhteisesti madallettu palkkaa, jotta voitaisiin pitää työntekijät töissä ja yritys tuottamassa voittoa. Siitähän hyötyy kaikki.

Yhteiskuntaopin opettajasi kertoi vain yksittäistapauksen, joka ei tosin päde kaikkiin yrityksiin. Vai miten selittäisit sen, että tasan kaikki yritykset pyrkisivät saamaan juuri 14 prosentin vuosittaiset voitot? Miksei sitten tuo ”säästettävä” työvoima perusta omia alansa yrityksiä, joille riittäisi pienemmät voitot, jos niitä markkinarakoja mumakas riittää?

Onpa varsinainen kulttuurishokki muuttaa maalta kaupunkiin. Hyvä tekosyy syytää paljon rahaa tehottomien kylien ylläpitoon vain, ettei asukkaiden tarvitsisi vaivautua mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin niinkuin valtaosa väestöstä. Itse oikein odotan innolla sitä aikaa, kun voin muuttaa täältä ”syrjäkylästä” suurempaan asutuskeskukseen tai läntisemmälle puolelle Suomea. Jos asutuskeskuksissa tila käy ahtaaksi, siihen haasteeseen vastataan ja otetaan sitten sitä mukaa myös syrjäisempiäkin alueita käyttöön. Tuo on juuri ongelmana yksilönvapautta vastustavilla ihmisillä: Niin älykkäitä ihmisiä, jotka tajuavat lähtä rakentamaan tulevaisuutta, aliarvioidaan kuitenkin niin törkeästi ja verratan ahtautuviin sopuleihin.

Tässä vaiheessa huomasinkin jo Johannes Pietilän lähettäneen jo melko kattavan vastausviestin. Julkaisen sen ja tämän kommenttini. Johannes vastasikin jo aika hyvin tuosta erikoistumisesta. Täytyy vielä sanoa, ettei puu- tai metallityöläiselle, varsinkaan kokeneelle ole mikään ongelma hankkia lisätietoa oman alansa erikoistumismahdollisuuksista. Ei ainakaan metsäteollisuus ole vielä kokonaan kuihtumassa pois.

Talous taas on viety äärimmäisen tehokkaaseen tilaan kapitalismissa, sillä tehottomat yritykset kuolevat pois. Kommunismissa taas ei ole tätä ”tehottomuuden tappoa”. Tästä syystä kommunistinen maa köyhtyy. Ei jouduta miettimään miten saisi tehoistettua tomintaa, ei mietitä pitäisikö laittaa porukkaa kilometritehtaalle, kun tuotteen kysyntä laskee.

Tuo kertomus yhteiskuntaopin tunnista kertoo kyllä karua kieltä. Sinut on jo peruskoulussa aivopesty vasemmistolaiseksi. Tuossa kertomuksessa on jätetty ”näkymätön” vaikutus pois. Se että pistetään porukkaa pihalle, tarkoittaa sitä että nämä henkilöt siirtyvät toisiin tehtäviin. Näin saadaan halutun tavaran tuotantoon siirrettyä resursseja.

Jos antaisimme vapauden toimia, niin todennäköisesti Etelä-Suomeen kasvaisi suuria kaupunki keskittymiä. Toisalta lappia autioituisi, ehkä jonkun laskettelukeskuksen ympäristö voisi pysyä elinkelpoisena. Tämä ei välttämättä olisi ollenkaan huono vaihtoehto. Tällä tavalla meidän ei tarvitsi kuluttaa valtavia määriä yhteisiä rahoja syrjäkylien asuttavina pitämiseen. Tila ei kuitenkaan loppuisi, kaupungit vain laajentuisivat.

Erikoistumisesta sen verran, että sekin vain rikastuttaa yhteiskuntaa. Vapailla markkinoilla ollaan todettu että koulutettu ihminen tuottaa enemmän, kuin kouluttamaton. Tosin en usko että missään vaiheessa tulisi ns. duunareista turhia.

Ja se mitä tarvitaan on se mitä ihminen nyt tarvitsee. Miten muuten sitä pystyy määrittelemään? Kuitenkin ihmisiä on erilaisia. Jotkut tarvitsevat enemmän ruokaa kuin toiset. Mutta luultavasti 4 henkiselle perheelle riittää yksi auto.

Ja miten ihmeessä talous kutistuu jos ei ole oikeastaan taloutta olemassa. Tai ainakaan sellaista jossa mietitään voittoja ja tappioita. Ja kyllä siitä ehkä vähän tehottomampi tulee kuin markkinataloudessa. Mutta luultavasti esimerkiksi ruuassa pitää siinä vaiheessa ruveta suosimaan lähiruokaa.

Ja ymmärrän tuon työ esimerkkisi. Mutta itse heittäisin että suuryrityksillä eivät työt mene vaan palkka tippuu pikkuisen. Ei kuitenkaan niin ratkaisevasti että pitäisi perheenjäseniä pistää kadulle. Kuitenkin vaikka eivät suuryritykset sitä ymmärrä muustakin voi vähentää kuin työntekijöistä. Se vain jotenkin on helpoin säästökohde.

Yhteiskunta opin opettajamme kertoi joskus jostain tutkimuksesta jossa kerrottiin tutkimuksesta jonka mukaan yritykset pyrkivät vähintään 14 prosentin vuosittaisiin voittoihin. Jos voitto tavoite laskettaisiin edes 10 prosenttiin säästettäisiin nopeasti satoja tuhansia työpaikkoja.

Ja köyhät kunnat nyt ovat asia että mitä pitää arvokkaana ja mitä ei. Kuitenkin jos kaikki asutus valuu kasvukeskuksiin alkaa kohta tila loppumaan. Vaikka esimerkiksi Kainuussa olisi paljon tilaa asua. Työpaikkoja vain ei ole ja se pakottaa lähtemään muualle. Ja Maantiedon tunnillakin mietittiin sitä että kyllä nuorellekkin ihmiselle muuttaminen suureen kaupunkiin voi olla kulttuuri shokki. Se vain on tehtävä saadakseen töitä.

Ja kyllähän uusia töitä saattaa löytyä. Mutta nykyisillä työmarkkinoilla pitää olla erikoistunut alalle jos haluaa ö töihin. Tämä johtaa nopeasti siihen etteivät puu tai metalli työläiset saa tuosta vain uusia töitä.