Tuotanto- ja omistussuhteet eivät ole kiinteitä vakioita tai ennalta kohtalon kirjoittamia, vaan ne liittyvät sattumiin sekä ihmisten ennustamattomiin toimiin. Joku sattuu keksimään jotain mullistavaa, mistä muut ihmiset innostuvat, ja tämä kääntää asetelmaa.

Varsinkin talouden kohdalla kyse ei ole pelkästä aineellisesta omaisuudesta. Talouden kasvu on laadullinen ilmiö: Ihmisillä on paremmat keinot tavoitella päämääriään. Keinot eivät voi olla pelkästään aineellisia. Ei tule varmaan yllätyksenä, että teknologista kehitystä pidetään talouskasvun avaimena. Kyse ei ole pelkästään tuotannollisesta teknologiasta, vaan esim. sosiaalisista oivalluksista, joita jokainen ihminen voi arkisessa elämässään käyttää saavuttaakseen nopeammin päämääriä.

Marxin talousajattelussa ongelmana on yrittäjyyden katsominen mekaaniseksi toiminnaksi, jossa voitot ovat varmoja vakioita. Edes nykyinen yrittäjäteoria kansantaloustieteessä ei kiinnitä tarpeeksi huomiota yrittäjyyden luonteeseen. Yrittäjä luo jotain uutta ja yrittää sopeuttaa toimintansa suhteessa tulevaisuuteen. Markkinoilla onnistunut sopeuttaminen tulevaisuuteen palkitaan, ja itsessään huonompaa toimintaa ei yksinkertaisesti pelasta se, että omistaisi suunnattoman määrän rahaa. Esimerkiksi Nokian pelastaa vasta se, että firma kykenee kehittämään jotain, joka todella palvelee asiakkaita parhaiten suhteessa muihin vaihtoehtoihin. Vielä joitain vuosia sitten Nokiaa pidettiin vankkumattomana. Samoin Euroopan unionia. Instituutiot eivät ole vakaita, eivätkä ne tule annettuina. Toki yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuus tietyllä hetkellä niihin voi olla marginaalinen, mutta monissa tilanteissa ei läheskään mitätön.

Marx ajatteli juuri näin. Jos asia olisi toisin, myöskään Marxin poliittisessa ajattelussa ei olisi ollut mitään mieltä.

Mutta huonoimmankin rakennusmestarin erottaa parhaimmastakin mehiläisestä jo kohta se, että hän on rakentanut kennot päässään ennen kuin hän ne rakentaa vahasta. Työprosessin lopussa saadaan tulos, joka sen alussa on jo ollut työmiehen mielikuvituksessa, siis ajatuksellisesti olemassa.

-Karl Marx.

Mutta tämä ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että suuri osa ajattelusta on ideologisesti värittynyttä: ihmisten tietoisuuden määrää heidän yhteiskunnallinen olemisensa. Siis se mitä ihmiset ovat ja mitä he ajattelevat, riippuu heidän elämänsä aineellisista ehdoista: vallitsevista tuotantovoimista, ja noiden tuotantovoimien synnyttämistä tuotantosuhteista. ”Yksilöt” astuvat aina ikään kuin jo valmiiseen maailmaan: jokainen uusi sukupolvi ottaa vastaan järjestäytyneen kokoelman valmisteita, jotka edelliset sukupolvet ovat tuottaneet, ja lisää niihin oman panoksensa. Tuotantovälineet ja yhteiskunnalliset instituutiot tulevat yksittäisen ihmisen näkökulmasta annettuina. Tavoitteellisuutta voikin olla vain hyvin ahtaiden rajojen sisällä.