Siinä kuitenkin unohtui eräs ratkaiseva osatekijä; avuttomuus. Kun kapitalismi ja byrokraattinen sosialistinen valtio ovat käsi kädessä kasvattaneet ihmisistä avuttomia, ja täysin edellä mainitusta kaksikosta ja niiden tuotannosta riippuvaisia, vapaus ei kiinnosta. Kriisitilanteet, epäitsenäisyys ja suhteelliset puutteet ajavat avuttomat ihmiset (lähes kaikki) sinne mistä avuttomuuteen saa ”lääkettä”. Avuttomuus ja riippuvuus ovat yhdessä tietynmuotoinen tyhjiö, jonka suurten kompleksisten organisaatoiden sen kanssa symbioottinen tuotanto täyttää. Vapautta voi olla Yhdysvaltojen alkuaikojen kaltaisessa yhteiskunnassa, nyky-yhteiskunnassa voi olla lähinnä illuusioita vapaudesta. Kaikki ”vapaus” on systeemin tuottamien ja määrittelemien vaihtoehtojen sisällä, eikä mitään merkittävää niiden ulkopuolella.
]]>