Toisekseen yövartijavaltioita ei ole hurjasti olemassa, jos edes ollenkaan. Yhdysvallat ei todellakaan ole enää mikään yövartijavaltio. Se ei ole ollut sitä pitkiin aikoihin. Yhdysvaltojen veroaste taitaa olla vain noin 20 prosenttiyksikköä pienempi kuin Suomen (n.40-45). Kyllä n. 25-30 prosentin julkisilla varoilla pyörittää yhtä sun toista. Lisäksi Yhdysvalloissa kilpailua rajoittamalla pidetään yllä niukkuutta monilla aloilla harvojen korkeiden palkkojen ylläpitämiseksi. Melko suunnitelmataloutta.
]]>Jopa eräs kokoomuspoliitikko on ehdottanut esimerkiksi ”syrjinnän” vastaisia sääntöjä unionin runtattavaksi. Ongelma on siinä, että ainoastaan valtio voi syrjiä; yksityiset ihmiset tekevät henkilökohtaisia valintoja, jotka sulkevat vaihtoehtoja pois erilaisin perustein. Tällöin ihmisten henkilökohtaisen valinnanvapauden rajoittaminen on törkeä yksilönvapausloukkaus.
Blogikirjoitukseni pointti on osittain se, ettei EU itsessään ole ongelma, vaan aivan samanlaista isoveli-kehitystä voitaisiin harjoittaa Suomessakin. Oikeastaan sitä harjoitettiin aika paljon 1900-luvun puolivälin jälkeen. Kannatettava EU olisi sellainen, jonka tarkoituksena olisi valvoa kansalaistensa oikeuksia ja vapautta omien maidensa mielivallalta. EU:n täytyisi ajaa läntistä liberaalidemokratiaa ja juuri puuttua siihen, jos joissain jäsenmaissa kansalaiset haluavat voimalla tyrkyttää tuollaisia autoritaarisia moraalisääntöjä, joista ”syrjinnän” vastainen direktiivi on esimerkki.
Onhan kansallisessakin Fiat-rahassa etuja, mutta eipähän hallitus enää pääse tekemään samaa mitä joskus, että vientiä elvytettäisiin laskemalla rahan arvoa, siis madaltamalla kansalaisten elintasoa. Fiat-raha ei sekään ole aivan aukoton rahajärjestelmä.
En ole hurjasti muihin vaihtoehtoihin perehtynyt, mutta uskaltaisin väläyttää, että monien mielestä kaukaahaettu arvometalleihin perustuva valuutta voisi olla vakaampi. Oli se joka tapauksessa EU tai oma valtio, se on hieman ongelmallista, jos poliitikot voivat vaikuttaa rahan arvoon ja korkoihin. Näin he voivat periaatteessa verottaa rahaa omistavia ihmisiä.
Usein sanotaan, että valtion on hyvä tasata suhdanteita, mutta se välttämättömyys johtuu ainoastaan siitä, ettei rahajärjestelmä perustu yksityiseen rahoitukseen, yksityisiin pankkeihin, vaan jollain tasolla liittovaltiollisiin keskuspankkeihin. Jos rahoitusmarkkinat olisivat aidosti yksityisiä, rahan hinta määräytyisi kysynnän ja tarjonnan mukaan, eikä poliitikkoja tarvittaisi päättämään siitä. Jos tähän ei vielä luoteta, valtiollinen valvonta tulisi kohdistaa enemmänkin tiedon symmetrisyyteen ja sen korjaamiseen, siis syiden, ei ongelmien korjaamiseen. Ongelmat ovatkin saaneet alkunsa siitä, että rahoituksen kysyntä ja tarjonta eivät vastaa poliitikkojen visioita, jolloin poliitikot puuttuneet peliin ja aiheuttaneet ristiriitoja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa valtio painosti pankkeja antamaan lainaa sellaisille henkilöille, joiden takaisinmaksukyky oli heikko. Valtio siis painosti yrityksiä ottamaan vastentahtoisia riskejä. Myöhemmin valtio taas alkoi hyvittämään tällaisia roskalainoja, jotka kannustivat kannattamattomien lainasopimusten solmimista entisestään. Ikävintä on, että tällaista suunnitelmataloutta kutsutaan virheellisesti kapitalismiksi.
]]>Anglosaksisissa länsimaissa demokratiakäsitys on ollut alkujaan aivan toisenlainen: tarkoituksena oli juuri suojella ihmistä enemmistön mielivallalta vahvan perustuslain avulla.
Toisin sanoen suomalaisille demokratia on sitä, että sata tyhmää päättää myös viiden viisaan asioista. Vanha länsimainen ihanne taas on se, ettei sadalla tyhmällä yksinkertaisesti ole suurta valtaa puuttua viiden viisaan asioihin.
]]>