Populismi-sana on kokenut viime vuosina inflaation, ja sen käyttötarkoituskin on siinä samalla vääntynyt. Siksi olen nykyään itsekin hieman varovainen kyseisen sanan käyttämisessä.

Harmillista on, että kun populistiksi leimataan kovin herkästi, aidot paheksuttavat populistit pääsevät liian helpolla.

Minulle populismi tarkoittaa enää yhtä vähän kuin ”fasismi” tai ”rasismi”, merkityksettömiä haukkumasanoja joita valtion tukien varassa elävä yliopistoväki viljelee sivistyssanojensa lomassa peittämään ajamansa politiikan kestämättömyyttä.

Mielestäni nämä kirjoituksesi ovat ihan hyviä kirjoituksia. Näin objektiisivesti ja perustellusti kirjoitettua tekstiä yliopistoissa juuri PITÄISI tuottaa.

Ymmärrettävää kyllä Pöntisen puheet. Jotkut varmasti tulevat sosiaaliturvan perässä Suomeen.

Itsekin olen alkanut tarkastelemaan ilmastonmuutosta entistä kriittisemmin. Joissain lukion kirjoissa ilmastonmuutokseen on suhtauduttu hyvinkin objektiivisesti jättämällä ihmisen rooli ilmastonmuutoksessa epäselväksi.

Mitä nyt olen lukenut, niin historiassa nuo viherliikkeiden edustajat ovat olleet niin sokeita kommunisteja, että jopa numeraalista talouskasvua on pidetty syyllisenä ympäristöongelmiin. Ylen keskusteluohjelmassa Kapitalismi käräjillä eräs Maan ystävien edustaja osoitti tietämättömyytensä talouskasvun hyödyistä, ja myös ympäristöystävällisyydestä. En ole nähnyt viime vuosituhannen poliittisia vuosikymmeniä, mutta useat tällaiset ääripäiden mielipidevaikuttajat ja niiden lievemmät sanansaattajat ovat varmasti jättäneet naarmuja kansalaisten asenteisiin.

Ainut mahdollisuus tuoda aidot mielipiteensä julki, on esiintyä mediassa yksityishenkilönä. Verkostoitumattomat yksityishenkilöt eivät useinkaan ole vaikutusvaltaisia, ja negatiivinen huomio karsii edelleen verkostoitumismahdollisuuksia. Joitain äärimmäisen harvoja yksittäistapauksia lukuunottamatta mediaa ei kiinnosta yksityishenkilöt. Usein yksityishenkilön täytyy koetella lakia, jotta voisi ylittää uutiskynnyksen ja toistaa tätä vakiinnuttaakseen nimensä ihmisten mieliin.

Se, että jonkun henkilön mielipiteiden kiinnostusaste riippuu paljon hänen sitoutumisestaan johonkin suurempaan puolueeseen kertoo, että ainoastaan puolueiden menestykseen keskittyvä kilpailu on ajanut puolueet asemasodan kaltaiseen puoliturvalliseen konsensukseen. Harvoin kukaan jaksaa nousta vapaaehtoisesti poterostaan, ja silloinkin voi käydä niin, että joku oman puolueen pamppu ampuu häntä selkään ennen kuin muut ehtivät turvallisesti keräämään helpot irtopisteet.

Ilmastopolitiikkahan on toinen aihe, josta ei saa sanoa mitään konsensuksesta poikkeavaa. Mikään teko ei ole liian kallis tai vaikutuksiltaa merkityksetön, kun on kyse ilmastouskonnosta. Edes hiilidioksidipäästöjen vähentämisen tehostaminen ei näille fanaatikoille kelpaa. Ja sitten kun esim Vatanen sanoo mielipiteensä, niin johan on piru merrassa.

Sananvapaus sinänsä toimii, mutta eri mieltä olevia lyödään niin kovaa, ettei kovin herkkänahkainen uskalla tuoda mielipidettään esiin. Ja sitten onkin helppo puhua yksimielisyydestä…