Toisaalla keskustelin asiasta:

”En väitä, etteikö rohkea ihminen julkisellakin puolella voisi puuttua koulukiusaamiseen.

Yksityisellä puolella on kuitenkin selkeät kannustimet tehdä palvelusta mielekäs kaikille, eli voittaa asiakas puolelleen. Yksityisissä kouluissa koulukiusaamiseen puuttumalla luotaisiin kilpailuetua, ja kouluiusaamiseen puuttumattomuus johtaisi asiakkaan menettämiseen. Julkisella puolella määrärahajärjestelyt ovat epämääräisempiä.

Lisäksi koulukiusaaminen johtuu yleensä oppilaiden erilaisuudesta. Yksityiset koulut todennäköisesti erikoistuisivat niin, ettei esim. edistyneiden tai asioista kiinnostuneiden oppilaiden tarvitsisi kärsiä oppimisvaikeuksista tai luonnehäiriöistä kärsivien häiriköimisestä tai muuten vain opiskelutahtia hidastuttavasta toiminnasta.”

Kyseenalaistaisin kuitenkin näkemyksen, että vain voittoa tavoitteleva toiminta olisi tehokkuuslaskelmoitua. Kaikki ihmisen toiminta on operointia niukkuudessa, ja asioita joudutaan laittamaan tärkeysjärjestykseen. Myös julkisella sektorilla.

Riittävän hyvä taso itselle selviää vertailemalla. Jos aina on mahdollisuus saada parempaa ja joku tuttu saa, niin koskaan ei voi olla tyytyväinen. Tyytymättömyys on kivuliaampaa ja katkerampaa kun se on oikeasti merkityksellisissä asioissa, siinä, että joutuuko oma läheinen kärsimään.

Paremman koulutuksen saaminen rahalla lisää eriarvoistumista. Epäonnistuminen omassa elämässä huonontaa omien lasten mahdollisuuksia verrattuna tuttavien lapsiin, sekin on katkera paikka ja lisää yleistä huolestuneisuutta. Tietysti se lisää myös ponnistelua ja sitä kautta taloudellista toimeliaisuutta. Ei välttämättä kuitenkaan onnellisuutta. Kaikille sama yleinen antaa ihmisille edes hitusen rauhaa, että nyt on riittävästi, teen tarpeeksi. Se on arvokas tunne.

Miksi voiton tekeminen ylipäätään terveydenhuollolla huolettaa johtuu varmaan osaksi siitä että terveydenhuolto on välittämistä. Välittämistä mitataan intuitiivisilla mittareilla. Niinkuin ei ole mitään absoluuttisia mittareita parisuhteelle niin ei myöskään välittämiselle terveydenhuollossa ja siksi karsastetaan taloudellisia laskelmia, jotka eivät ehkä kuitenkaan tavoita sitä intuitiivista hyvän tuntua, tai jos tavoittavat, niin ne tuntuvat manipulaatiolta. Yksityinen terveydenhuolto voisi laskelmiensa mukaan koittaa parantaa potilastyytyväisyyttä lisäämällä kohtaavien työntekijöiden hymyilyä ja kehumisalttiutta (kuten vaatemyyjät toimivat). Tämä lisäisi potilastyytyväisyyttä, mutta tästä tietävillä ihmisillä olisi silti olo, että heitä manipuloidaan. Tehokkuuslaskelmat välittämisen tunteen tuottamisessa tahraavat välittämisen.

Tieto siitä, että voisi olla paremmin on aito haitta. Ihmiset maksavat siitä, ettei heidän tarvitse tietää olisivatko he voineet saada palkkaneuvotteluissa paremman palkan.

Terveydenhuollossa olisi paljon tehostettavaa ja vanhoja kankeita toimintatapoja, joihin luova tuho toisi hyvinvointia lisääviä ratkaisuja. Tämä pätee myös koulutukseen. Valintojen ja mahdollisuuksien kasvu voi myös haitallisesti lisätä vertailua ja kilpailua. Ei ole absoluuttista hyvää, jota tehokkuudella voisi tavoitella. Inhimillinen hyvä koostuu ristiriitaisista intuitioista.