Tämä poliittinen kartta keskittyy valtion sisäisiin asioihin. Loppupeleissä ulkopolitiikalla on välitön kartalla näkyvä vaikutus lähinnä sen kautta, kuinka vapaata politiikka maassa on. On näkemyskysymys, miten kartalla täytyisi eritellä kansalaisten ja ulkopuolisten vapaudet maassa, maahantulo jne. Muuten ulkopolitiikka on myös aika laadullista. Sama määrä veronmaksajien rahoja voidaan käyttää joko ruoka-apuun tai aseelliseen tukemiseen.

Itse henkilökohtaisesti en näkisi liberaalina kostaa vierusmaille esim. tukemalla omaa teollisuutta ja pitämällä korkeita tullimuureja. Oikeastaan jos naapurusmaat tukevat vientiään, ne tavallaan suorittavat tulonsiirron niihin maihin, jotka pääsevät näistä tuotteista osallisiksi.

Kovimmat liberaalit ovat sitä mieltä, että valtion täytyisi lähinnä keskittyä omasta vapaudestaan huolehtimiseen. Selkein selitys tälle on se, että jos ottaa tehtäväkseen taistella aseellisesti vapauden puolesta ympäri maailmaa, se tulee kalliiksi juuri omien kansalaisten vapaudelle. Näin on käynyt esim. 1900-luvun aikana Yhdysvalloissa. Oikeastaan tällainen imperialismi on maksanut terveen valuuttajärjestelmän. Teorian mukaan Yhdysvallat joutui luopumaan kultakannasta painaakseen mielivaltaisesti paperirahaa Vietnamin sodan kulujen kattamiseksi. Kultakanta kun rajoitti valtion menojen rahoittamista inflatoimalla. Lisäksi syynä on myös se, että aseelliseen vapauden ajamiseen liittyy riskejä. Jos sotilastoimissa tehdään virheitä, esim. aiheutetaan vahinkoa sivullisille, tulee samalla tahrittua oma maa ja sen ideologia. Näitä virheitä tapahtuu aina. Esim. Yhdysvallat on sotilastoimillaan tahrinut länsimaisuuden ja vapauden imagon.

Tietysti jopa minimaalisessakin valtiossa on tilaa diplomaattisuhteille, mutta painostavaan ulkopolitiikkaan sisältyy jo enemmän interventionismiin liittyviä riskejä. Miksei tätä tehtävää voisi ottaa hoidettavakseen yksityisesti rahoitetut puolestapuhujat? Vaikea kuvitella, että ulkopoliittinen arvojen painostaminen kuuluisi liberaalin valtion ykköstehtäviin, johon täytyisi kerätä veronmaksajien rahoja ja käyttää sinettinä koko kansan hyväksyntää, joka ei kuitenkaan saisi yksimielisyyttä taakseen.

Itse olen sekä arvo- että talousliberaali, mutta en oikeen osaa sanoa yleisellä tasolla miten ulkopolitiikka pitäisi hoitaa liberaalissa valtiossa tai riippuuko se edes sisäpolitiikasta.

Jos esimerkiksi noudattaa vastavuoroisuutta, mitä pidän yleensä reiluna lähtökohtana, niin ulkopolittiikkaan vaikuttaa paljon naapureiden politiikka, joka ei välttämättä ole ollenkaan liberaalia. Onko mahdollista olla hyvin avoin (ei tulleja, ei maahan-/maastamuuton rajoituksia) jos muut maat eivät kohtele samoin meitä?

Entä saako tai pitääkö muiden maiden sisäpolitiikkaa koittaa ohjata liberaalimmaksi. Muiden painostaminen edes liberaaliin politiikkaan, kun ei kuulosta kovin liberaalilta. Tämä ei tosin koske juurikaan Suomea, mutta jotain vaikutusvaltaisempaa maata kyllä.

Otsikkoa mukaillen voisi kysyä: Kansallinen vai ulkopoliittinen mielipide? (vaikka en kyllä tiedä vieläkään mikä tähän vastaus olisi, jos kysymyksessä on edes mitään järkeä)

Esim. henkilökohtaisesti voin olla sitä mieltä, ettei astrologiaa tulisi pitää tieteenä, mutta toisaalta taas poliittisesti väittää, ettei valtion tule määritellä sitä, mikä on ”pätevää” tiedettä, ja mikä ei.

Ymmärrätkö? Kyse on aivan selkeästä asiasta. Saattaa oikeasti olla, ettei arvojen valtiolliseen tyrkyttämiseen pyrkivät etatistit välttämättä ymmärrä politiikan ja henkilökohtaisen suhtautumisen eroa.

Toki postmodernisti voidaan määritellä politiikka täysin mielivaltaisesti, mutta itse pyrin aina tarjoamaan selkeän vaihtoehdon postmodernismille.

Poliittinen testi voi olla aivan hyvin neutraali siinä mielessä, että se määrittelee ihmisen poliittisen kannan oikein kysymysten ollessa mahdollisimman poliittisia, eikä niinkään henkilökohtaisia.

Esim. kysymys ”tuleeko sananvapautta rajoittaa yhteisen edun nimissä?” ei ole henkilökohtaisesti arvolatautunut, vaan puhdas poliittinen kysymys. Jos esim. ihmisen mielestä on väärin rajoittaa sananvapautta, se vetää loppupisteitä yksiselitteisesti liberaaliin suuntaan.

On kieltämättä ongelmallista, että testeissä sotketaan keskenään ihmisten yksityiselämän arvot ja tavat sekä ne arvot ja tavat, joista ihmiset olisivat valmiita säätämään lailla (eli pakottamaan toisille).