Lainaan erästä havainnollistavaa esimerkkiä:
”Jos lääkärin palkka on 5000 euroa ja sairaanhoitajan palkka 2000 euroa, onko ”sairaanhoitajan euro” 40 senttiä?”

”Ei ole mitään syytä, miksi naisten valitsemien töiden keskipalkka olisi sattumalta täsmälleen yhtä suuri kuin miesten valitsemien.”

”Sitäpaitsi miehet tekevät enemmän ylitöitä, pitävät vähemmän lomia, ovat vähemmän sairaana, pyrkivät myöhemmin eläkkeelle jne. Olisi todella omituista, jos naisten keskipalkka olisi tästä huolimatta täsmälleen sama kuin miesten.”

Ymmärrätkös?

”Naisen euro on 102 senttiä”: http://janikorhonen.blogit.uusisuomi.fi/2010/04/07/naisen-euro-on-102-senttia/

Minusta sillä ei ole mitään väliä, paljonko tuolla typerällä logiikalla miehen tai naisen sentti on, jos se perustuu karkeisiin tilastollisiin kokonaislukuihin miesten ja naisten ansioista. Monet tekijät riippuvat ihmisistä itsestään, mille alalle kouluttautuvat, kuinka paljon he tekevät työtä jne.

En ole tutustunut, onko maailmassa maata, jossa toteutuisi sataprosenttisesti tasa-arvo. Käytännössä se on kuitenkin mahdollista, sillä tasa-arvohan usein määritellään lailliseksi yhdenvertaisuudeksi, jolloin tasa-arvo toteutuisi yksinkertaisimmillaan, jos laki olisi kaikille sama ilman mitään syrjintää tai etuoikeuksia. Etuoikeudet ovat ”positiivista syrjintää”, koska ne tapahtuvat toisten kustannuksella pienen joukon eduksi. Vähän sama kuin apartheid-politiikka: sen voi katsoa syrjivän mustia tai etuoikeuttavan valkoisia. Siksi tasa-arvo toteutuu, kun minkäänlaista diskriminointia ei ole. Se on varmaa, että joissain maissa laki on yhdenvertaisempi kaikille ihmisille kuin toisissa.

Tuskin mitään maata voi pitää puhtaana markkinataloutena, mutta se ei ole syy harjoittaa epätasa-arvoista mielivaltaa ja sosialismia vain periaatteesta. Tasa-arvoa koskeva laki rajoittaa ihmisten valinnanvapautta. Epätasa-arvoisia niistä tekee sen, että ne pyrkivät etuoikeuttamaan vähemmistöjä enemmistön kustannuksella.

Pyrkimyksenäni on määritellä ja päätellä tällasia sairaasti väärin tulkittuja termejä peilaten harhakäsityksiä niiden alkuperäisiin määritelmiin. Minusta tuo asia, että länsimaisen yhteiskunnan kivijalkana toimiva tasa-arvo olisi epämääräinen ja kunkin mielipideasia vain rappeuttaa yhteiskuntaa ja ihmisten oikeusturvaa.

Jos ihminen haluaa luoda oman kieron käsityksensä lain yhdenvertaisuudesta tarkoittamaan syrjintää ja tiettyyn tilastosegmenttiin syntyneiden ihmisten valinnanvapauden rajoittamista, miksei hän voi kutsua kantaansa jollain uudella termillä? Minun käsitykseni on se, että tavalliset ihmiset arvostavat enemmän näitä sanoja hyveinä, mutta niiden sisään saadaan ympättyä politiikassa jopa niiden nimensäkin vastaisia paheita.

Mainitset, että tasa-arvo toteutuu, jos siihen ei ole erinäisiä säädöksiä. Haluaisin kuulla esimerkin maasta, jossa vallitsee tasa-arvo, niin ettei sitä ole millään tavalla säädetty lakien avuilla.

Haluaisin huomauttaa myös ettei Suomea voi pitää puhtaana markkinataloutena, vaan sekataloutena, koska valtio säätelee ja rajoittaa taloutta erilaisilla rajoituksilla sekä omistaa yrityksiä. Tämän vuoksi minusta kuuluu asiaan, että tasa-arvoakin koskeva laki on tehty.
Olisi myös mukavaa, että kirjoittaessasi esseetä, et kerro ’yleisenä totuutena’ mielipiteitäsi vaan mainitset, että se on sinun kanta.

Mukavaa kuitenkin,että olet kiinnostunut aiheesta ja pidät blogia.

terv.Risto

Mitä mieltä olet tutkimuksista, joiden mukaan naisen euro on 102 senttiä? Naisten ja miesten palkkaero johtuu yksinkertaisesti siitä, että miehet tekevät keskimäärin enemmän töitä (työtunneissa). Lisäksi naiset voivat muutenkin sijoittua aloille, joilla palkka on miesvaltaisia aloja pienempi. Sekä työtunnit että uravalinnat ovat vapaita. Tasa-arvo toteutuu, kun laissa ei erikseen säädetä mitään säädöksiä naisten ja miesten palkkaamisesta jne. Eli tasa-arvo seuraa vapaudesta, kun laki on molemmille sama.

Minusta tasa-arvolaki on huono. En perusta oikeuskäsitystäni hetkellisesti sille, mitä laissa sanotaan, vaan ajatukselle täydellisestä tasa-arvosta, joka perustuu vapaudelle erilaisista pakotteista. Mainitsemasi ”Tasa-arvolaki” on hyvin ongelmainen, sillä elämme markkinataloudessa, jossa työn palkkaus määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Eri työnantajien maksukyky sekä työn tarve vaihtelee. Joku yritys saattaa tarvita työtä kiireellisesti, ja on siksi valmis maksamaan enemmän kuin yritys, joka tarvitsee samaa työtä vähemmän. On erittäin vaikea myös määritellä, mikä on samaa työtä, sillä saman työnimikkeen alla työn rasittavuus ja vaativuus voi vaihdella paljon. Riippuu, miten tuota lakia sitten sovelletaan. Ainakin minimipalkat pitävät yllä työttömyyttä kieltämällä kahdenväliset sopimukset, jos ne eivät täytä kolmannen osapuolen (valtio) palkkaehtoja. Työ on kuitenkin kahden välinen vapaaehtoinen sopimus, ja ihmiset ovat tasa-arvoisia vapaina ilman sääntelyäkin.

Mitä tarkoitan alkuperäisellä kommentillani, niin tasa-arvoa ei voi mitata rahassa. Kommunistit ajattelevat, että mitä pienemmät palkkaerot ihmisillä ovat, sitä tasa-arvoisempia he ovat. Ihan sairasta minun mielestäni. Tällöin kommunistinen valtiojohtoinen isoveliyhteiskunta olisi tasa-arvoinen ja yksilönvapautta korostava yhteiskunta epätasa-arvoinen? Eli eri asemassa olevat ihmiset voivat olla tasa-arvoisia, jos laki ei syrji kumpaakaan etuoikeuksin tai erikoisvelvoittein.

”Jos kaksi ihmistä eivät tienaa yhtä paljon, he voivat silti olla tasa-arvoisia.”
Tasa-arvo laissa lukee, että samasta ja saman arvoisesta työstä tulisi saada sama palkka. Mitä siis tarkoitat edellä mainitulla kommentillasi?

Terveisin Risto

Jatkakaamme siis keskustelua vaikkapa sähköpostitse. Sähköpostini on [etunimi.sukunimi]@kymp.net

On melkein mahdotonta saada tietoa erilaisten vivahteikkaiden järjestelmien tehokkuudesta ilman sovellettavien luonnontieteiden ulkopuolelle jäävää taloustieteellistä ja poliittista arviointia. Täytyy myös muistaa, ettei liiketoiminta edusta kaikkea ihmisten toimintaa, vaan yritystoiminnan ulkopuolelle jää paljon kaikkea, mikä on siitä huolimatta vuorovaikutuksessa yritysmaailmaan ja yhteiskunnan järjestäytymiseen. Olen kuitenkin tehnyt selväksi, etten silti pitäisi tehokkaimman saati oikeudenmukaisimman suunnitteluvaltion lähtökohdan oivaltamista tärkeänä, sillä ne ovat kollektiivisia arvoja. Ihminen voi arvostaa ja toimia niiden mukaan ilman pakottamistakin ja vaikkapa järjestäytyä omalta osaltaan ihanteidensa mukaisesti.

Ei ole uusia suuntia vallan ja vallattomuuden lisäksi. Ainoastaan erilaisia yhdistelmiä rajoitusten ja vapauden väliltä. Ainoat vivahteet voivat syntyä siitä, miten ihmiset itse toimivat kansalaisyhteiskunnassa. Ei siis ole olemassa mitään löytämätöntä perustaa, vaan kaikki keinot ovat läsnä. Ne täytyy vain keksiä uudella tavalla uudenlaiseksi yhdistelmäksi.

En tietenkään perusta näkemyksiäni pelkästään tehokkuuteen, toki se on tärkeä asia, niin kauan kuin resurssit suhteessa inhimmillisiin tarpeisiin ovat niukat, ja yhteiskunnallisesti hyödyllinen työ on osin kuormittavaa, on tehokkuus parempaa kuin tuhlailevaisuus. Kuitenkin jos mietiään erilaisten talouspolitiikoiden seurausta tai eri talouspolitiikkojen tavoiteltavuutta, niin pohdinnassa on minusta hyvä käytää seuraavia kriteereitä.

1.tasapuolisuus määriteltynä uhrauksia vastaavina palkintoina
2.tehokkuus määriteltynä suppeasti Pareto-optimaalisuutena ja laajemmin tehokkuuskriteerinä, jossa kehitysvaikutusta otetaan huomioon
3.itseohjaus määriteltynä päätöksentekovallaksi siinä suhteessa kuin päätökset vaikuttavat yksilöön
4.solidaarisuus määriteltynä muiden hyvinvoinnista huolehtimiseksi
5.vaihtelevuus määriteltynä erilaisten taloudelllisten elämäntyylien ja tulosten saavuttamisena
6.kestävyys joka voidaan määritellä usealla eri tavalla

En pelkästään toki pyri maksimoimaan sokeasti tehokkuutta riippumatta seuraamuksista, mutta jos verrataan vapaisiin markkinoihin kätkeytyvästä järkyttävästä rakenteellisen tehottomuuden määrästä, siitä huomattava hyppy eteenpäin on varsin helppo saavutettava.

Kuten itsekin aiemmin totesit, valtavirran taloustieteilijät ottavat kapitalismin ja markkinat aksiomaattisesti, he pitävät vallitsevia rakenteita niin vakiintuneina ettei niitä voi muuttaa. Valtavirran taloustieteiljät luontaisesti tiedostavat myös valtavan teoreettisen ja reaalimaailman evidenssin ansiosta myös markkinatalouden mittavat ongelmat. He myös tiedostavat varsin hyvin keskusjohtoisen hallinnon aiheuttamat ongelmat, näinpä he yksittäisessä kysymyksessä aina kiistelevät siitä epäonnistuuko hallitus vai markkinat tässkohdin pahemmin. Vanhoilliset valtavirran taloustieteiljiät painottavat hallituksen epäonnistumisen vaaroja, kun politiikot ja byrokraatit uhraavat tehokkuuden henkilökohtaisesti ajamilleen asioille. Liberaalin valtavirran taloustieteilijä korostavat sitä, miten paljon markkinoiden epäonnistumisesta aiheutuvaa tehottomuutta ja muita ongelmia voidaan poistaa hallituksen politiikalla, jos vain liike-elämän vastarinta voidaan murtaa. Itse taas poikkean tässä valtavirrasta, siinä suhteessa etten suhtaudu markkinoihin ja kapitalismiin aksiomaattisesti, vaan etsin lähtökohtaisesti parasta ratkaisua, joka tarjoaa sekä tehokkuutta, että oikeudenmukaisuutta. Toki myös idealistisemman puoleni ohella osallistun myös nykyisen talouden linjoilta päivänpoliittisen keskusteluun. Esimerkkinä mainittakoon minimipalkkaesitykset, joita kannatan, yksinkertaisesti siitä syystä että ne ovat reiluja, sekä hyvää talouspolitiikkaa.

”Mielenkiintoisempi haaste olisi mm. Todistaa sosialistinen suunnitelmatalous toimivaksi vastaamalla loogisiin argumentteihin, eikä keksimällä jotain utopistista mallia omaehtoisesti, joka ei voi keskustella itse järjellisen logiikan kanssa. Sitä voisi verrata olknukkeväittelyyn: Loogisiin väitteisiin ei tarvitse vastata logiikalla, vaan vetoamalla omaan matemaattiseen malliin, josta ulkopuolisen ja perehtymättömän on vaikea saada irti samaa mitä sen tekijä”

Olen jo varmaan kymmeniä kertoja kehottanut sinua tutustumaan moderneihin sosialistisiin malleihin, sen sijasta että väittelet jotain Neuvostoliittoa vastaan. Sinä olet tyrmännyt tämän aivan vastakin ja sanonut että sinun ei tarvitse niihin tutustua… Minä henkilökohtaisesti en ole toistaiseksi osoittanut sellaista neroutta että olisin keksinyt omaa talousteoreettista järjestelmää, kuten aiemminkin mainitsin vaihtoehtoja ovat kehittäneet sellaiset taloustieteiljät jotka ovat havainneet markkinoiden ja kapitalismin tuomat ongelmat, mutta jotka eivät ole halunneet lähteä sille linjalle että valikoivat kantansa jokaiseen kysymykseen siltä linjalta, kumpi epäonnistuu tässä kysymyksessä vähemmän politiikot vai markkinat… Ongelmiin on kehitetty varsin nerokkaita ratkaisuesityksiä, joita myös lupasin sinulle jossain vaiheessa esitellä. On kuitenkin tärkeä tietää sitä ennen myös miksi tarvitsemme vaihtoehtoja ja siksi on tärkeää tiedostaa markkinoiden ja kapitalismin yhdistelmän aiheuttamat kestämättömät ongelmat.

Tässä näkee, että olet pelkkä lukiopoju, joka ei omaa edes perustietämystä matematiikasta. Lukiomatematiikka, niin pitkä kuin lyhytkin on tosiaan pelkkää numeroilla pyörittelyä ja antaa varsin väärän kuvan oikeasta matematiikasta, sillä on vain hyvin vähän tekemistä yliopistotason abstraktimman lähtökohdan kanssa, jossa ei pyöritellä numeroita. Tämän takiahan juuri lukiomatematiikkaa kutsutaan usein laskemiseksi matematiikan sijasta, tai vanhanaikaisemmalla termillä kalkyyli. Sivuhuomiona tähän liittyy eräs omista koulutuspolitiikan kriteekin aiheista, Suomessa hehkutetut tulokset hyvästä ”matematiikan” taidoista, olivat nimenomaan testejä joissa testattiin käytännön laskutaitoja. Koululaisten abstraktisempaa matematiikan osaamista korostaneessa testissä Suomalaiset koululaiset olivat keskivertoja. Koko lauseesi on itseasiassa täysin järjetön, sillä matematiikka on nimenomaan puhtainta logiikkaa, yksi taiteen korkeimmista muodoista ja myös luonnon kieli, niin taloudessa kuin muuallakin. Jos lukisit suosikkitaloustieteilijöidesikin tiedemaailmalle kirjoittamia perusteluita koskien teorioitansa, niin huomaisit että siellä matematiikka näyttelisi pääroolia, asia erikseen on nuo ”rahvaalle” suunnatut kansaintajuistavat propagandakirjat, joissa heitellään väitteitä pelkkien sanallisten perustelujen avulla. Mikäli Miltonkin olisi rajoittanut uransa moisten kirjoittamiseen, ei hän olisi A. Koskaan valmistunut yliopistosta, ainakaan taloustieteestä B.Saanut koskaan Nobelia, ainakaan taloustieteestä. Kuitenkin jos sinä, Milton tai kuka muu tahansa heittelee väitteitä, kuten ”markkinatalous” on kaikkia suunnitelmatalouden muotoa tehokkaampia” tms. Ei perusteluiksi riitä vaan asian jankkaaminen, vaan asia on pystyttävä perustelemaan vahvasti taloustieteen teorian kannalta ja sen kielen, matematiikan avulla. Yleensäkin taloustieteessä, edes sen periaatteiden ymmärtäminen pintapuolisesti vaatii jo jonkintason matemaattista osaamista, puhumattakaan ilmiöiden syvällisemmästä ymmärryksestä.

”Koko makrojärjestelmä on numeroilla, melkein mahdotonta mallintaa, jos tavoitteena on tutkailla järjestelmän luonnetta yksityiskohtineen”

Se jos malli on ”melkein mahdoton” mallintaa, niin se ei ainakaan ole todiste siitä että sinun väitteesi on oikein ja muiden väärin. Tällaisessa tapauksessa totuutta etsivän tiedemiehen lähtökohta ei ole sinun tapaasi jankata mututuntumalla siisteiltä tuntuvia juttuja, vaan kehittää mahdollisimman vähillä yksinkertaistavilla oletuksilla toimiva malli ja katsoa minkälaisia tuloksia siitä saadaan ja suhteuttaa tuloksia reaalimaailmaan. Onneksi meillä on nykypäivänä apunamme valtion rahoituksilla aikanaan kehitetty tietotekniikka, joilla emme ole enää sidottuja 1700-luvun erittäin karkeisiin yksinkertaistuksiin tai Milton pojun 60-luvun tasoon, vaan voimme kehittää hyvinkin monimutkaisia matemaattisia talousmalleja, joiden ratkominen ihmisvoimin olisi mahdotonta, mutta joista tietokoneet voivat kaivaa paljon hyödyllistä informaatiota.